Raunioista kasvaa uutta

Uutta kasvaaEtsiskelin joku aika sitten esitteisiini ja kotisivuilleni kuvia ja innostuin ottamastani valokuvasta vuosien takaa. Metsässä nökötti romahtanut mökki ja siellä sisällä, tiilikasan keskellä kasvoi pieni koivun taimi. Minusta kuva oli huikea.

Laitoin kuvan esite-ehdotuksineen menemään sähköpostilla ystävälleni, jonka visuaaliseen taiteellisuuteen luotan, ja innostustani pidätellen jäin odottamaan  hänen ylistävää kommenttiaan kuvasta ja ajatuksestani käyttää sitä tulevassa esitteessäni.

Ja mitä tapahtuikaan. Tuli täystyrmäys. Ystäväni totesi, että hän näkee kuvassa pelkkää rauniota ja tuntuu kummalliselta, että haluan laittaa sen työnohjaus- ja valmennusesitteeseeni. Ystäväni kertoi joutuneensa todella miettimään, että mitä oikein haen kuvalla. Ja että juu kyllä hän huomasi koivun ja uuden kasvun, mutta ensireaktio oli silkkaa rauniota ja repaleista tapettia ja tiilikasoja. Sellaisen kuvanko haluan työstäni mahdollisille asiakkailleni antaa?

Auts. Aika paha.

Kuva ei koskaan päätynyt esitteeseen eikä nettisivuilleni ja kiitän ja kumarran siitä ystävälleni. En uskaltanut ottaa sitä riskiä, että kotisivuillani kävijä olisi ensimmäisenä ajatellut, että ”raunioitako tuo nainen tekee, kun rakentaa pitäisi?”

Mielestäni kuva on kuitenkin edelleen kaunis. Siinä on voimaa. Minulle se tuo mieleen, että kaiken kaaoksen keskelle, kaiken hajonneenkin keskellä, uusi alku ja kasvu on aina mahdollinen. Jopa vihreämpänä ja voimakkaampana kuin koskaan ennen.