Pysähtymiskokemus keskellä Kruununhakaa

Tässä hektisessä ajassa, jossa ihmiskunnan toinen nimi voisi olla ”liian nopeasti ajassa matkaavat”, me tarvitsemme ajan pysähtymiskokemuksia ja aikataulujen ulkopuolelle heittäytymiskokemuksia.

Kaupassa

Sähköpostista kaikki sai alkunsa

Jokin aika sitten sähköpostiini kilahti kuva, joka pysäytti minut. Siinä oli valkeahiuksinen hahmo nojailemassa isoon herätyskelloon. Jäin pohtimaan ja ihmettelemään asiaa, mutta arki vei mennessään ja unohdin hetken päästä jo koko kuvan. Viime viikolla sitten kilahti uudelleen. Nyt kuvassa oli oranssiin silkkimekkoon pukeutunut puna-oranssihiuksinen hahmo, jolla roikkui kaulassa vanhan ajan kello ja kristallipisara. Katselin hahmoa tarkemmin. Se oli minusta hyvin kaunis ja kutsuva. Se oli Kiireenkesyttäjähaltija.

Kaupan ulko-oviPieni Haltijakauppa

Minulle Pieni Haltijakauppa ei ole pelkästään kauppa. Se on ennen kaikkea mielentila. Sisäisen avaruuden ulostulo. Tärkeänä asiana koen, että Pieni Haltijakauppa voi olla myös sielun virkistäytymis- ja energiantankkauskeidas.

Kävelin sateisena päivänä Mariankadulle, Kruununhakaan. Olin sopinut sinne tapaamisen erääseen kivijalkaliikkeeseen. Kaupan ulko-ovi oli kutsuvasti auki. Ovi oli puinen, sellainen vanhahtava. Sellainen, joita ei enää tehdä. Kun astuin sisään, sateinen ilma vaihtui auringon valoon, klassiseen musiikkiin ja rauhalliseen ilmapiiriin. Olin saapunut Pieneen Haltijakauppaan.

Minua vastaan tuli vaaleahiuksinen, hymyilevä nainen.
– Hei, olet varmaan Terhi!

Aika pysähtyi. Kiire katosi. Aikamatka alkoi.

Nukketaiteilija ja haltijaemo

Haltijalla on monenlaisia tehtäviä. Ne aukovat tunnetulppia ja toimivat rohkaisijoina, mahdollistajina ja ilostuttajina. Löytyy haltijoista myös hahmoja jotka tekevät tympeät asiat iloisesti puolestasi kuten Mököttimet, Hävyttömyyksien Huutelijat ja Arkimarttyyrit.

Istahdamme pyöreän, valkopitsiliinaisen salonkipöydän ääreen. Ympärillämme on vanhoja kauniita tavaroita, mustavalkoisia valokuvia, tauluja, kauniita tekstiileitä, vanhan ajan tunnelmaa. Nostamme kuplivan inkiväärimaljan keväälle ja yhteiselle kohtaamisellemme. Sitten Pienen Haltijakaupan omistaja, Tuija Leinonen kertoo matkastaan steinerpedagogista tähän hetkeen.

Ensimmäinen haltija, Veronica, syntyi jo vuonna 1987. Käsillä tekemisen taito oli tullut veren perintönä. Aluksi haltijoita syntyi päivätyön ohessa, niitä syntyi myös television lastenohjelmiin. Sitten tuli hetki, jolloin Tuija teki onnellisuusvalinnan: hänestä tuli kokoaikainen nukketaiteilija ja haltijaemo.

Haltija emonsa kanssaPienen Haltijakaupan avajaisia vietettiin 21.3.2015 ja kävijöitä oli parisensataa. Kaupan yhteydessä sijaitsee myös haltijoiden syntymäkoti. Tuijan mielestä ne hetket ovat upeita, kun valmis haltija siirtyy syntymäkodistaan kaupan puolelle lähteäkseen sieltä sitten maailmalle. Haltijoita on muuttanut paitsi ympäri Suomea, myös turistien matkassa kauemmaksikin, ulkomaille saakka.

Jokainen haltija syntyy uniikkina yksilönä, käsillä tehtynä. Haltijoiden synnyttelyssä inspiroivaa on myös se, että haltijamateriaalia voi löytyä ihan mistä vaan: luonnosta, kirpputoreilta, toisilta ihmisiltä. Kunhan vaan pitää silmänsä auki ja mielen avoimena. On aina yhtä iloinen yllätys nähdä minkälainen valmiista haltijasta tuli. Silloin vasta tietää mikä on haltijan tehtävä ja minkä nimen haltijalle voi antaa. Haltija vastaa Tuijan mielestä aina sen henkilön kutsuun, joka kyseistä haltijaa eniten kaipaa.

Pienestä Haltijakaupasta ja siellä työtään tekevästä Tuija Leinosesta hehkui ilo, aitous, kiireettömyys ja elämän intohimo ja riemu. Joillekin meistä niitä on annettu jo synnyinlahjana. Kun suljin Haltijakaupan oven takanani, edessäni oli taas tihkusateinen ja sumuinen Helsinki.

Vai olisiko auringon valo hieman ulkonakin lisääntynyt? Olisiko?

Kyltti

Haltija muutti uuteen kotiin

Ja juu. Kiireenkesyttäjähaltija muutti meille asumaan. Katsotaan meneekö se toimistolleni konttorikaunottareksi vai pysyykö se kultareunaisen peilin edessä vahtimassa allekirjoittaneen kiireitä. Ehkä me kollegat teemme vielä yhteisen kesäreissunkin😀

Vanha, vedettävä kello tiksuttaa levollisesti silmiään kiinni pitävän kaunottaren kaulassa. Vaikka aika kuluu, ei ole mitään hätää. Kaikella on tässä maailmassa oma aikansa.

*****

Kursiivilla kirjoitetut tekstit ovat Pienen Haltijakaupan kotisivuilta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s