Suoritatko elämääsi?

”Ne tappaa mut työllä!” Hän rötkötti tuolissaan ja piti jalkojaan pöydällä. Istahdin asiakastuolille niin kuin aiemminkin. Tiesin, että kohta jalat löytäisivät lattian, kiireisyys poistuisi puheesta ja olemuksesta, ja hän olisi vain minua ja minun asiaani varten. Kuunnellen, kiireettä ja ammattitaidolla.

Muistan, kun näin hänet ensimmäisen kerran. Istuin terveyskeskuksen käytävällä ja odotin kutsua vastaanottohuoneeseen. Selailin levottomasti jotakin nukkavierua naistenlehteä ja jännitin. Käytävällä ohitseni juoksenteli useita kertoja sama kiireisenoloinen lääkäri valkoisen takin helmat levottomasti lepattaen. Muistan toivoneeni, ettei hän ainakaan olisi minun lääkärini. Tuo kiireinen viuhottaja. Mutta toisin kävi. Onneksi. Sain lääkärin, joka kuuli ja kuunteli jopa rivien välitkin. Ja oli täysin läsnä.

Läsnäolosta on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Siitäkin voi tänä päivänä saada stressiä ja tehdä suorittamista. Suoritamme aikaa, suoritamme läsnäoloa, suoritamme tekemistä. Teemme ”elämäsuoritteita” niin työssä kuin vapaa-ajallakin.

Läsnäolo on hyvää käytöstä

Läsnä voi olla monella tavalla. Sitä voi olla itselleen tai toisille. Sitä voi olla ystävälle, työkaverille, asiakkaalle, alaiselle ja esimiehelle. Jokainen kohtaaminen on arvokas. Jokainen ihminen on arvokas. Jokainen pysähtyminen on mahdollisuus, lyhytkin sellainen.

Itselleen läsnäoleminen voi olla sitä, että kykenee olemaan yksin omien ajatustensa ja tunteidensa kanssa, eikä tarvitse jatkuvia virikkeitä, tekemistä tai toisten seuraa. Toiselle ihmiselle läsnäolemisessa ja hänen kiireettömässä kohtaamisessaan, on taas kyse vuorovaikutuksesta. Miten suhtaudun toiseen ihmiseen, puhunko päälle, kiirehdinkö toisen puhetta, pälyilenkö muualle, kuuntelenko ollenkaan, näpläänkö samalla kännykkääni jne. Onko elämäni aina enemmän jossakin muualla kuin nyt juuri tässä? Pohjimmiltaan toiselle ihmiselle läsnäolemisessa on kyse myös hyvästä käytöksestä.

Virpi Koskela (LUT, Lahti School of Innovation) haastoi 15.1.2015 Tampereen yliopistossa miettimään, voisivatko läsnäolo ja suorittaminen olla toistensa vastakohtia. Läsnäolossa on mahdollista aito kohtaaminen, omana itsenään olo, improvisointi, kuuleminen ja kuulluksi tuleminen, ajattomuus ja ajan antaminen sekä asiakaslähtöisyys. Suorittamisessa taas näkyväksi tulevat tarkka työroolien ylläpito, ammatilliset rutiinit, ohjaaminen ja opastus, kiire, byrokratia ja asiantuntijuus.

”Läsnäolo vaatii vastavuoroisuutta, samanarvoisuutta, kuulemista ja rohkeutta muutokseen ja kasvuun. Läsnäolo työssä on useimmiten sidoksissa kohtaamiseen, työpaikan vuorovaikutukseen ja ihmisen kykyyn, haluun ja tapaan kohdata toinen ihminen, kaltaisensa.” (Virpi Koskela, luentokalvot 15.1.2015)

lasnaolo

Itselleen läsnäoleminen voi olla sitä, että kykenee olemaan yksin omien ajatustensa ja tunteidensa kanssa, eikä tarvitse jatkuvia virikkeitä, tekemistä tai toisten seuraa.

Vuorovaikutuksen viisi periaatetta

Kirjassaan Ratkaisun taito Harri Hirvihuhta ja Anneli Litovaara esittelevät  vuorovaikutuksen viisi periaatetta (5K-periaatteet), joiden avulla voi miettiä arvostavaa vuorovaikutusta. Periaatteet ovat:

1. kunnioitus
2. kuuntelu
3. keskittyminen
4. keveys
5. kärsivällisyys

Jälleen mieleeni tulee tuo takinliepeet lepattaen kiiruhtava ja jalkojaan pöydällä pitävä lääkäri. Lääkäri, jonka kiireisen oloinen elekieli ja persoonallinen temperamentti saivat ajattelemaan ihan muuta, kuin mitä hän oikeasti työtehtävässään oli.

Tämä lääkäri otti asiakkaan vastaan juuri sellaisena kuin asiakas on. Hän jaksoi kuunnella tarinat ja valitukset ja loi ilmapiirin, jossa oli aikaa kertoa aivan kaikki. Asiakas koki olevansa tärkeä, eikä mikään ylimääräinen riesa tai huvikseen vastaanotolla ramppaava, muuten niin hyvän työpäivän pilaaja. Hän teki tarkentavia kysymyksiä, katsoi silmiin, kohtasi. Osasi myös tuoda tilanteisiin huumoria ja uusia kuvakulmia, ja jaksoi selittää asioita ja vastata arvostavasti huolestuneisiin kysymyksiin. Eikä kadonnut minkään teknisen vempaimen taakse piiloon.

”Ne tappaa mut työllä”, puuskahti lääkäri. Ja asiakkaita pursuilevasta odotushuoneesta huolimatta kykeni kohtaamaan toisen ihmisen kiireettä ja ammattitaidolla. Siinä sitä piisaa haastetta tänäkin päivänä.

Kolumni on julkaistu alunperin 19.8.2015 Kollega.fi  -verkkolehden Vierailija-blogissa.
Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s