Luovuuden lähteillä

Luovuus tuntuu monesti isolta ja pelottavalta sanalta. Luovuutta pidetään yleensä tavoiteltavana tilana ja sen saavuttamiselle asetetaan jopa paineita: Ole luova! Mieti nyt luovasti! Käytä luovuuttasi! Nyt ollaan luovia! Luova hulluus peliin! Rimakauhuhan siitä saattaa tulla tällaisten sloganien keskellä taistellessa.

purje

Luovuus on kykyä synnyttää jotakin uutta ja merkityksellistä. Luovuusprosessin lopputuote voi olla totuttua toimintaa rikkova, epätavallinen ja omaperäinen idea tai jopa uusi keksintö. Luovuuden sisarsana arjessa voisi olla ”luoviminen”. Luoviminen tarkoittaa purjehtimista hankatuuleen silloin kun pyritään vastatuulen suuntaan. Verbi “luovia” taas merkitsee vaihtamista, muuttamista, vaihtelemista ja kääntymistä.

Tänä päivänä luovuudelle ja luovimiselle on työelämässä enemmän käyttöä kuin ehkä koskaan ennen. Työelämä vaatii kaavoja puhkovaa toimintaa, rohkeaa purjehtimista vastatuuleen ja tarvittaessa omaperäistä suunnan vaihdosta ja uutta rikastavaa kekseliäisyyttä.

Rajattomuudesta punnertamiseen

Luovuudesta voi ensimmäisenä tulla mieleemme, että se on jotakin taitavien ja lahjakkaiden ihmisten suuruutta. Jotakin maalaamista, kirjoittamista, laulamista tai säveltämistä. Jotakin sellaista talenttia, jota on vain harvoilla ja valituilla, sellaisilla erityisen taiteellisilla ihmisillä.

Luovuuden kukkaan puhkeamisen saatetaan ajatella myös vaativan rajattomia mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja ideoitaan. Että jos minulla vain olisi käytössäni kaikki maailman tarvittavat materiaaliset resurssit, rutkasti aikaa ja rentoa rauhaa, tukea ja tsemppareita ympärilläni, niin kyllä minäkin pystyisin kehittämään ja innovoimaan ja olemaan luova. Helppoahan se silloin olisi.

Eikö luovuutta ja innovatiivisuutta kaivatakin juuri eniten silloin kun tilanne on tiukka, resurssit rajalliset ja raamit ahtaalla? Juuri silloinhan pitää hoksata tilanteeseen jokin uudenlainen ratkaisu ja jaksaa punnertaa eteenpäin.

Opinnoissa tuli kerran vastaan tehtävä, jossa oli tarkoitus keksiä ja kehittää uudenlaisia innovaatioita. Opiskelijaryhmämme mutisi tehtävän vaikeutta opettajalle: tehtävän rajat olivat liian ahtaat ja tiukat ja kahlitsivat valtavasti luovuuttamme. Miten tällaisissa raameissa saisi mitään luovaa aikaiseksi! Opettaja heitti meille aika ison pallon takaisin. Mitä jos luovuus mitataankin oikeasti sellaisissa tilanteissa, joissa joudumme käyttämään kaiken kekseliäisyytemme asioiden eteenpäin viemiseksi? Eikö luovuutta ja innovatiivisuutta kaivatakin juuri eniten silloin kun tilanne on tiukka, resurssit rajalliset ja raamit ahtaalla? Juuri silloinhan pitää hoksata tilanteeseen jokin uudenlainen ratkaisu ja jaksaa punnertaa eteenpäin.

Eipä siinä sitten auttanut muu, kuin kerätä leuka pöydältä ja kääriä hihat.

Arjen luovuus kunniaan

Luovuus ei ole siis vain taiteilua, rajattomuutta tai loppumattomia resursseja. Se on myös työtä ja takapuolilihaksia vaativia rutiineita ja inspiraatioon itsensä pakottamista. Se on kykyä ratkoa kiperiä tilanteita, selvitä vaikkapa riita- ja konfliktitilanteista loukkaamatta ketään ja keksiä toimintatapoja ongelmiin, joihin ei ole valmiita pelisääntöjä. Se on myös aikataulujen ja ajanhallinnan kanssa luovimista, mahdollisuuksien näkemistä, ennakkoluulottomuutta, kokeilunhalua ja uskallusta heittäytyä.

Luovuus on olemassa meissä kaikissa.

Käytämme jatkuvasti arjen ja työelämän yllättävistä tilanteista selviämiseksi luovuuttamme ja luovimme kaikenlaisten haasteiden keskellä parhaamme mukaan. Vaihdamme nopeasti suunnitelmiamme tarpeen niin vaatiessa, keksimme sujuvamman tavan toimia tai uskaltaudumme jättämään jotain kokonaan pois.

Luovuus on olemassa meissä kaikissa. Siellä se on, usko pois. Valmiina toimimaan, jos vain annamme sille tilaa.

Vinkkejä luovuuden mahdollistamiseen

1. Usko onnistumiseen

Päätä ottaa positiivinen asenne ja usko ratkaisujen mahdollisuuteen. Kyllä tästä jotenkin selvitään -asenteella ratkaisutkin ovat jo piirun verran lähempänä.

2. Ideoi

Älä sensuroi ideointivaiheessa ajatuksiasi. Karsimisen ja kokeilun aika on myöhemmin. Kirjaa tai sanele mieleesi juolahtaneet ideat muistiin. Saatat löytää niiden joukosta myöhemmin kultakimpaleen.

3. Tee jotain toisin

Vaihda työskentelyn paikkaa, aikaa, tyyliä, tottumuksia ja rutiineita. Kyseenalaista vanhoja toimintatapoja ja ajatusmalleja. Siirrä onnistumisiasi uusiin konteksteihin ja yhdistele ennakkoluulottomasti eri alojen osaamista ja toimintatapoja toisiinsa.

4. Kokeile

Yritä, erehdy, kokeile ja tee. Älä pelkää virheitä tai hio ideoitasi kuoliaaksi. Älä odottele inspiraatiota vaan kokeile. Into ja inspiraatio tulevat tekemisen myötä. Jos inspiraatiota jää odottelemaan, saattaa olla että mitään valmista ei koskaan synny.

5. Pidä taukoa tai ajatusvapaata

Pidä taukoja mietityttävästä asiasta. Käy lenkillä, aja autoa, tiskaa, nuku yön yli, katso leffa tai neulo. Tee ennen kaikkea asioita, joista saat energiaa ja iloa. Alitajunta jatkaa kyllä työskentelyä puolestasi.

Kolumni on julkaistu alunperin 7.2.2018 Kollega.fi  -verkkolehden Coaching-blogissa.
Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s