Täti Oranssin työpäivä

#Työntakana on kirjoitussarja, jossa eri alojen ihmiset kertovat työstään, työn tekemisestä, peruspäivästään ja ehkä hassuista sattumuksistaankin. Kukin omalla tyylillään. Kirjoittajat paljastavat mikä heitä työssään innostaa ja kiinnostaa, mistä he saavat intoa ja iloa ja mikä toisinaan harmittaa. #Työntakana tarjoaa mielenkiintoisia ”behind the scenes” -tarinoita. Tänään verhoa raottaa ilon ja järjestyksen asialla oleva toimitusjohtaja Laura Mänki.

*****

Days like this

When it’s not always raining there’ll be days like this
When there’s no one complaining there’ll be days like this
When everything falls into place like the flick of a switch
Well, my mama told me, ”There’ll be days like this”

-Van Morrison, Days Like This-

Päivä alkoi hyvin. Aurinkoista, kylmää, takana kohtuullisen hyvin nukuttu yö. Hyväntuulinen lapsi lähti ensimmäisen kerran tänä keväänä fillarilla kouluun. Puolisokin oli nukkunut hyvin, ja ajoi minut Salon rautatieasemalle. Asemalaiturilla tapasin niin ikään pääkaupunkiin suuntaavan ystävän, jonka kanssa vaihdoimme kuulumiset ja toivotimme toisillemme mukavaa päivää.

Junamatkan aikana perehdyin käsillä olevaan projektin materiaaleihin läppärilläni ja luin sähköpostit. Junaemännältä ostin jugurtin ja kahvin, johon sain mukaan viisi pikkumaitoa kun muistin sanoa olevani maitoa kahvilla -kahvinjuoja. Sivukorvalla kuuntelin loppumatkasta, kun tuntematon asiantuntija piti puhelimessa puhekumppanilleen vähän tuskastuneen luennon viestinnän merkityksestä kumppanin hankkeeseen liittyen. “Se nyt vaan on niin että sosiaalinen media kuuluu sun työhön, sille pitää se aika ottaa ja tehdä asioita suunnitelmallisesti. Jos se ei teiltä itseltänne suju, niin teidän pitää hankkia siihen apua.” Hymyilytti. En sentään tyrkännyt käyntikorttia.

Ihanat kollegat Helsingissä

Helsingissä tapasin kollegat ja kävimme nopeasti yhdessä kahvilla ennen asiakkaan tapaamista. Projektin loppupalaveri sujui suunnitelmien mukaisesti mainiossa hengessä: esittelimme ehdotuksemme ja keskustelimme jatkosta. Asiakas kehui työtämme niin vuolaasti, että melkein korvia alkoi punoittaa. Tuli hyvä mieli. Älyttömän hyvä mieli.

“Se nyt vaan on niin että sosiaalinen media kuuluu sun työhön, sille pitää se aika ottaa ja tehdä asioita suunnitelmallisesti. Jos ei teiltä itseltänne suju, niin teidän pitää hankkia apua.”

Palaverin jälkeen päätimme kollegoiden kanssa mennä yhteiselle lounaalle tyylikkääseen pieneen sushiravintolaan. Ruoka oli kaunista ja maistuvaa, ja hyvin tehdyn työn kunniaksi otimme lounaan kanssa lasin viiniäkin. Iloittiin asiakkaan kehuista, puhuttiin sekalaisista työasioista, suunniteltiin yhteistä retkipäivää ja kaavailtiin kuninkaallisten häiden katsomissessiota toukokuulle. Oli mukavaa istua yhdessä syömässä ilman että kenelläkään oli kiire. Oli kiva sekä puhua asia-asiaa että höpötellä pöhköjä.

Lounaan jälkeen lähdimme kollegoiden kanssa tahoillemme. Kävelin muutaman korttelin linja-autolle ja törmäsin matkalla aamun asiakkaaseen. Vaihdoimme vielä iloisina pari sanaa. Salon-bussissa oli harvinaisen iloinen ja sujuvasanainen kuljettaja, joka tervehti jokaista sisääntulijaa kuin kauan kaivattua kaveria, ja onnistui luomaan bussiin niin leppoisan ilmapiirin, että parinkymmenen minuutin myöhästyminen tietöiden takia ei tuntunut missään. Kävelin pysäkiltä kotiin aurinkolasit päässä ja toivoin, että kaikki päivät olisivat tällaisia.

Täydelliset ja ei-täydelliset työpäivät

Useammin kuin täydellisiä päiviä on niitä toisenlaisia päiviä.

Niitä yksinäisiä, väsyneitä, mielipahantäyteisiä, säheltäviä, nykiviä, takkuisia päiviä. Päiviä, jotka vääntyvät kieroon jo aamusta. Niitä päiviä, jolloin lounaaksi tulee vedettyä pikapuuro läppärin äärellä, eikä jääkaapissa ole kahviin yhtään maitoa. Niitä päiviä, jolloin asiakkaiden toiveisiin ei osaa vastata, ja kumppanit syytävät pelkkiä vaatimuksia. Päiviä, jolloin tietoliikenneyhteydet pätkivät, firman finanssit ketuttavat ja viranomaisilta tulee ennakoimaton lasku. Niitä päiviä, jolloin kauppoja ei synny millään, ja kollegoiden Slack-viestejä lukee kuin piru raamattua: mitä hemmettiä se tuollakin tarkoitti?

Mikä sitten tuosta alussa kuvaamastani, aivan todellisesta päivästä teki niin mieleenpainuvan hienon? Millainen on minun täydellinen työpäiväni?

Aika yksinkertaista lopulta.

  1. Keskittyminen. Tein päivän aikana monta asiaa mutta yhden kerrallaan.
  2. Ihmiset ja kanssakäyminen – perhe, ystävät, kollegat, asiakkaat, asiakaspalvelijat. Asiallinen keskustelu, yhdentekevä hölinä ja ystävällinen huomioiminen.
  3. Onnistuminen ja siitä nauttiminen. Asiakas kehui meitä, me kehuimme asiakasta, ja kollegoiden kanssa kehuimme toisiamme.
  4. Kunnon uni, hyvät ateriat ja mukava hyötyliikunta.
  5. Bonus: lempisääni eli aurinkoista mutta ei liian kuumaa.

Päiviä tulee ja menee – luottamus kestää

Joy & Order on kolmas oma yritykseni – oikeastaan neljäs, jos lasketaan mukaan toistaiseksi käyttämätön pöytälaatikkotoiminimi. Kolmatta kertaa olen rakentamassa jotain ihan uutta uusien ihmisten kanssa. 25 vuoden kokemuksella tiedän, että asioita ei kannata kiirehtiä, taantumat kestävät aikansa aivan niin kuin nousukaudetkin, ja päiviä tulee ja menee. Useimmat eivät ole ääripäiväpäitä, vaan niitä ihan tavallisia ihan jees -päiviä, pienine ilopilkkuineen ja pikkuharmeineen.

”Vieläkin tärkeämpää kuin täydellisten päivien kyttääminen on luottamus siihen, että hyvällä porukalla selviää umpikurjistakin päivistä.”

Tärkeintä on luottamus siihen että Van Morrisonin äitimuori oli oikeassa: sellaisiakin päiviä taas tulee, jolloin ihan kaikki menee nappiin. Vieläkin tärkeämpää kuin täydellisten päivien kyttääminen on luottamus siihen, että hyvällä porukalla selviää umpikurjistakin päivistä, ja että ihan jees -päivät voi kääntää snadisti kivammiksi pikkufikseillä, kuten sillä että muistaa kehua kavereitaan aina kun on pientäkin syytä, eikä vain silloin kun on tehty isoja juttuja maaliin asti.

En ole tässä edelleenkään kovin hyvä, mutta yritän koko ajan olla vähän parempi.

*****

LauraManki

Pikkufiksaamisilla niistä jees-päivistäkin tulee mukavampia!

Laura Mänki on FM, Joy & Orderin toimistusjohtaja ja yksi perustajista.

Yritys: Viestintätoimisto Joy & Order
Laura Twitterissä: @lauramanki

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s