Uusi näkökulma vai väärä mielipide?

Kuinka monta kertaa olet kuullut itsesi sanovan, että olet avoin kaikelle uudelle ja haluat ehdottomasti saada uusia näkökulmia ja oivalluksia työhösi ja työtapoihisi? Tai kuinka monta kertaa olet ollut sivustaseuraajana tai peräti itse osallisena kiihkeässä kiistelyssä, jossa väittelyn osapuolilla on erilainen näkemys työntekemisen tyyleistä tai suhtautumisesta asioihin ja niiden tärkeysjärjestykseen? Entä kuinka monesti olet huomannut pyrkiväsi käännyttämään työkaveriasi liki keinolla millä hyvänsä oman oikean näkemyksesi kannalle, jotta toinen ymmärtäisi päästää irti omasta väärästä mielipiteestään?

Aivan. Kuulostaa siis tutulta. Sanomme kyllä kaipaavamme asioihin uutta näkökulmaa, mutta emme kestä erilaisia mielipiteitä. Ja niissä kuitenkin piilee aina se uuden oppimisen mahdollisuus.

Elefantti ja sokeat miehet

Tarina kertoo, kuinka viisi sokeaa miestä halusi selvittää minkälainen eläin elefantti oikein on. Jokainen heistä asettui eri puolille elefanttia ja koetti tunnustelemalla selvittää tuon ison olennon olemusta. Eräs miehistä totesi kärsää koskiessaan, että elefantti on kuin lämmin, notkea ja rosoinen letku. Toisen mielestä elefantti taas oli kuin paksu ja teräväkärkinen keihäs, ainakin kun syöksyhammasta tunnusteli. Kolmas miehistä siveli elefantin jalkaa ja totesi elefantin olevan kuin tukeva ja paksu pylväs. Neljäs miehistä taas piti häntää kädessään ja pohdiskeli elefantin olevan kuin vahva ja paksu köysi. Viides miehistä sen sijaan kummasteli muiden vääriä näkemyksiä. Hän päästi käsistään eläimen ison korvan ja totesi elefantin olevan kuin suuri nahkainen kaalinlehti. Ja se on varma se.

Noiden tarinassa seikkailevien viiden sokean miehen kokemukset elefantista tuovat oivallisesti esille sen mitä tapahtuu, kun tutkimme jotakin asiaa vain omista lähtökohdistamme. Keskustelun kohteena oleva aihe saattaa mielessämme hahmottua aivan eri tavalla suhteessa muiden kokemuksiin, vaikka puhummekin samasta asiasta. Jokainen on silloin samaan aikaan sekä oikeassa että väärässä. Kaikilla on kuitenkin tietoa vain yhdestä osasta suurempaa kokonaisuutta.

Omasta näkemyksestä tiukasti kiinni pitäminen vie usein mahdollisuuden oppia uutta ja kehittyä.

Kokonaisuudet hahmottuvat helpommin, kun pelkän oman argumentoinnin sijaan annamme tilaa myös toisten aidolle kuuntelemiselle ja yritämme katsoa asioita toisen näkökulmasta. Edellisessä elefantti-esimerkissä miesten ymmärrys olisi laajentunut, jos he olisivat vaihtaneet paikkaa, siirtyneet hieman ja tunnustelleet jotakin toista kohtaa elefantista. Ehkäpä olisi kannattanut jopa kiertää koko elefantti.

Omasta näkemyksestä tiukasti kiinni pitäminen vie usein mahdollisuuden oppia uutta ja kehittyä. Omia mielipiteitään ja uskomuksiaan kannattaa aina haastaa ja laajentaa näkökulmaansa. Ja hyväksyä tämä kehityksen mahdollisuus paitsi itsessä myös muissa ihmisissä.

Yhteisen ymmärryksen etsiminen

Työelämässä on tärkeää etsiä yhteistä ymmärrystä, yhteistä tapaa toimia ja tehdä. Kaikesta emme ole samaa mieltä, toisinaan sekin täytyy vain hyväksyä. On hyvä myös tunnistaa ja tunnustaa se tosiasia, ettei maailma pyörikään vain minun totuuksieni ympärillä. Kiistelyn ja eipäs-juupas-keskustelun sijaan kannattaa kääriä hihat ja alkaa aktiivisesti toimia yhteisen ymmärtämisen eteen. Ryhtyä etsimään edes niitä pieniä hyvän tuikahduksia, miettiä enemmän sitä, mikä meitä yhdistää, kuin sitä mikä ei. Keskittyä siihen, mille voimme tehdä jotakin. Moni asia muotoutuu silloin helpommaksi ja keveämmäksi kantaa.

Tärkeää ei ole oikeassa oleminen tai väärässä olemisen kumoaminen, vaan yhdessä tekeminen ja yhteiseen tavoitteeseen kurkottaminen.

Sanotaan, että laiha sopu on aina parempi kuin lihava riita. Riidan ja energiaa vievän nahistelun saa aikaiseksi kuka vaan ja melkein mistä vaan, mutta sovun ja yhteistoiminnan rakentaminen vaatiikin jo hitusen enemmän panostusta, kuten

  • kykyä kuunnella
  • halua ymmärtää
  • tahtoa nähdä hyvä
  • rohkeutta oppia uutta
  • taitoa toimia yhdessä.

Tärkeää ei ole oikeassa oleminen tai väärässä olemisen kumoaminen, vaan yhdessä tekeminen ja yhteiseen tavoitteeseen kurkottaminen. Sillä tavoin saamme myös niitä usein kaipaamiamme uusia näkökulmia ja oivalluksia työtämme ja elämäämme rikastuttamaan.

Kolumni on julkaistu alunperin 17.4.2019 Kollega.fi  -verkkolehden Coaching-blogissa.
Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s