Vauhtisokeus on vaarallista

Taustapeilistä näen kuinka auto koukkii aggressiivisesti jonossa. Kiihdyttää, ohittaa, kääntyy seuraavan auton eteen, jarruttaa, ajaa pienen hetken, kärkkyy keskiviivan tuntumassa ja ohittaa taas. Kärkkyy, kaasuttaa ja ohittaa. Ja taas uudestaan. Nyt minun kohdallani ja minun eteeni. Torvet soivat ja valot vilkkuvat, mutta kaasuttaja jatkaa matkaansa jo kohti uusia seikkailuita.

”Kaasuttelijat, kiihdyttelijät ja koukkijat ovat monelle tuttuja hahmoja työelämässäkin.”

Suuttumus kuohahtaa kehooni ja ymmärrystä ei kauheasti löydy. Minun ja monen muun henki on juuri vaarannettu, yhteiset pelisäännöt heitetty romukoppaan, käyttäydytty arrogantisti luottaen siihen, että me muut kyllä joustamme, väistämme, hiljennämme ja huomioimme.

Melkein heti perään tulee myös surullinen olo. Vauhtisokeus ei ole leikin asia.

Vauhdin ja aatteen paloa

Kaasuttelijat, kiihdyttelijät ja koukkijat ovat monelle tuttuja hahmoja työelämässäkin.

Karrikoidusti, he ovat niitä työkavereita, esimiehiä ja asiakkaita tai työyhteisöjä, jotka tekevät pelottavia ohituksia ja nopeita peliliikkeitä, heidän työtemponsa nykii mielentilasta riippuen ja he haluavat päästä tavoitteeseensa nopeasti keinoja kaihtamatta. Muiden tulee väistyä heidän tieltään, huomioida heidän tarpeensa ja toiveensa ja joustaa ja mukauttaa oma toimintansa heidän rytmiinsä. Koska juuri heidän matkansa on se kaikkein tärkein.

”Silloin kun vain nopeudella ja päämäärällä on merkitystä, itse matkasta nauttiminen jää unohduksiin. Kuitenkin totuus on, että suurin osa työstämme ja elämästämme on matkalla olemista ja vain pieni osa perille pääsemistä.”

Työelämä – ja varsinkaan tämä muu ainutkertainen elämämme – ei voi perustua vauhtisokeuden hurmaan niin kuin ei myöskään olympia-aatteeseen: citius, altius, fortius – nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Kun vauhti on liian kova ja vain ykkössijalla merkitystä, kokonaisuus muuttuu usein epäselväksi ja mokien mahdollisuus kasvaa. Moni kiva asia jää huomaamatta, ihana ihminen kohtaamatta ja tärkeä mahdollisuus käyttämättä. Uupumuskin vaanii nurkan takana.

Silloin kun vain nopeudella ja päämäärällä on merkitystä, itse matkasta nauttiminen jää unohduksiin. Kuitenkin totuus on, että suurin osa työstämme ja elämästämme on matkalla olemista ja vain pieni osa perille pääsemistä. Pelkkää nopeutta suosivassa ilmapiirissä kolhiintumisen, varomattomuuden, turhanpäiväisen stressaamisen, arvostelukyvyttömyyden, pahan mielen ja jopa kohtalokkaidenkin arviointivirheiden riski sen sijaan kasvaa.

Keikistele elämälle

Vaikka omassa työssä ja muussa elämässä olisi kuinka vauhdikasta tai kilpailullista tahansa, itse voi aina pysähtyä miettimään missä haluaa olla mukana.

”Tärkeintä ei ole vauhti, kiire ja saavutukset. Tärkeintä on olla olemassa.”

Kun seuraavan kerran tartut auton rattiin, menet työpaikalle, kohtaat ystävän tai lähdet perheen kanssa reissuun, niin muistele alla olevaa listaa.

  1. Jätä kaikki turha pois, keskity tähän hetkeen.
  2. Ennakoi tuleva – toimi ennakoivasti ja ennakoitavasti.
  3. Nauti matkasta, älä kiirehdi.
  4. Huomioi muut, älä jyrää, älä ohittele, älä käytä kyynärpäitä.
  5. Katsele ympärillesi, kuuntele, keikistele elämälle.

Tärkeintä ei ole vauhti, kiire ja saavutukset. Tärkeintä on olla olemassa. Eikö vaan?

Kolumni on julkaistu alunperin 9.10.2019 Kollega.fi  -verkkolehden Coaching-blogissa.
Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja.
Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com ja www.covis.fi.
Twitter: https://twitter.com/aikatranterhi
Facebook: https://www.facebook.com/aikatra/

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s