Muutos rikkoo hyvät rutiinit

Kaksikymmentä vuotta vanha kahvinkeitin sanoi sopimuksensa irti. Aivan varoittamatta, ihan tuosta vain. Aamurutiinit menivät sekaisin, kahvi jäi saamatta ja päivä alkoi huonosti. Ja huonona se sitten jatkui iltaan saakka. Pieni asia ihmiskunnalle, suuri allekirjoittaneelle.

Koska ilman kahvia on mahdotonta herätä, uusi kahvinkeitin oli saatava taloon mitä pikimmin. Eli ei kun tuumasta toimeen ja keitinkaupoille mars.

Aamujen ongelma – minä vai kahvinkeitin?

Uusi keitin oli moderni. Monilla uusilla herkuilla siunattu. Valmistauduin innolla uuteen päivään ja keittelin uudella keittimelläni tymäkkää kahvia. Mutta mitä tapahtuikaan. Kahvinkeitin katkaisi itsensä täysin oma-aloitteisesti 45 minuutin jälkeen!

Olen aamuvirkku ihminen ja teen aamulla kahvikupposen äärellä työhön liittyviä paperihommia. Paperihommat ja siinä sivussa rauhaisa kahvinjuonti saattavat kestää jonkun tunnin. Itseään katkova kahvinkeitin laittoi koko homman uusiksi. Silmieni eteen avautui yhtäkkiä valtava ongelma- ja vaihtoehtoviidakko, suoranainen Troijan puuhevonen!

Jotta saisin siis jatkossakin nautiskella kuumasta kahvistani, minun täytyisi joko kauhealla kiireellä rohmuta koko kahvi kurkkuuni 45 minuutin aikana tai heti sen keityttyä laittaa se suoraan termoskannuun. Vaihtoehtoisesti voisin juoda sitä pannusta 45 minuuttia ja vahtia kärppänä koska keitin naksahtaa pois päältä ja sitten laittaa loput termoskannuun. Jos taas unohtaisin kytätä naksahtamista, 45 minuutin jälkeiset kahvikupposet pitäisi lämmittää mikrossa. Lisävaihtoehtona toki on, että yrittäisin muistaa laittaa keittimen 45 minuutin välein uudelleen päälle ja homma sitten toistuisi niin monta kertaa kuin toistuisi. Ja jos sattuisi unohdus, oltaisiin taas kohdassa: kylmenneen kahvin mikrolämmittäminen. Puuh.

Kyllä minä hoksasin uuden keittimen hyvät puolet. Se säästää huomattavasti sähköä katkaistessaan itse itsensä. Se on sirompi ja vie vähemmän pöytätilaa. Sähköturvallisuus on myös toista luokkaa kuin edellisessä 20 vuotta vanhassa keittimessä. Hienoa on myös se, että ei tarvitse enää muistella matkalla töihin, että jäikö kahvinkeitin päälle ja kääntyä varmuuden vuoksi takaisin tarkistamaan asia. Uusi kahvinkeitin säästää minulta selkeästi vaivaa ja bensaa kaiken muun lisäksi.

Ei voi siis mitenkään välttyä kysymykseltä: kumpi tekee nyt aamuistani vaikeampia, minä vaiko uusi kahvinkeitin?

Vaikuta siihen, mihin voit

Samankaltaisia pienempiä ja suurempia muutoksia tapahtuu työelämässä ja työpaikoilla jatkuvasti. Ne aiheuttavat välillä meissä yllättäviäkin tunnereaktioita. Vuosikausien aikana hyväksi hioutuneet rutiinit rikkoutuvat. Aiemmin on ollut ehkä vain yksi oikea tapa tehdä asiat, mutta yhtäkkiä onkin useita eri vaihtoehtoja. Joudumme tilanteeseen, jossa täytyy miettiä uusia käytänteitä ja uusia toimintatapoja, jotta työskentely on jatkossakin mahdollisimman sujuvaa, turvallista ja lopputulokseltaan vähintäänkin tyydyttävää.

Kun rutiinit rikkoutuvat ja vaihtoehdot lisääntyvät, olemme ahdistuksen äärellä. Pitäisi pystyä valitsemaan, pitäisi muuttaa omia piintyneitä tapojaan, pitäisi nähdä vaivaa sen pohtimiseen että mitä teen jatkossa toisin ja sitten pitäisi vielä saada uusi rutiini toimimaan yhtä helposti kuin edellinenkin. Mitä useammin toistuvasta tai itselle tärkeämmästä ja läheisemmästä asiasta on kyse, sitä tiukemmin saatamme reagoida pieneenkin muutokseen. Ja asia, joka toiselle on suuri ja mullistava, voi toiselle ollakin täysin merkityksetön pikkuseikka.

Omaa reaktiota ja toimintaa muutostilanteiden äärellä voi yrittää tarkastella kylmän rauhallisesti seuraavien kysymysten avulla:

  1. Miksi muutos tapahtuu? Miten tilanteeseen on päädytty?
  2. Tuleeko uudesta tilanteesta pysyvä? Onko mahdollista palata menneeseen?
  3. Mitä hyvää uudessa tilanteessa on?
  4. Mikä käytännössä arjessa tulee muuttumaan?
  5. Mikä minua tilanteessa mietityttää, harmittaa tai ärsyttää? Miksi?
  6. Mitä muutos vaatii minulta? Mitä pidän arvokkaana?
  7. Miten pääsen tämän ylitse?

”Jos et pidä jostain, muuta se. Jos et voi muuttaa sitä, muuta ajattelutapaasi”, Mary Engelbreit on todennut. Minulle tärkeintä tässä kahvinkeitin-gatessa oli se, että saan juoda kuuman kahvini rauhallisesti. Siispä nykyään keitän kahvin ja laitan sen heti termoskannuun. Loppupeleissä valinta oli hyvin helppo.

Uusi rutiini on löytynyt ja aamut alkavat taas mukavasti.

Kolumni on julkaistu alunperin 20.11.2019 Kollega.fi  -verkkolehden Coaching-blogissa.Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com ja www.covis.fi.
Twitter: https://twitter.com/aikatranterhi
Facebook: https://www.facebook.com/aikatra/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s