Oppimiskokemuksia 1/3: Matka mukavuusalueen ulkopuolelle

Enjoy3
Tästä se hauskuus alkaa!

Oppimiskokemuksia-teksteissä avaan Digitaalisuus palveluliiketoiminnassa -opintojeni aiheuttamia tuntoja, mahdollista edistymistä, kompastelua ja onnistumisia.

Ironia, naivius, suorasanaisuus, ihmettely ja itselle nauraminen kuuluvat näiden tekstien genreen. Kaikkea ei pidä ottaa niin vakavasti.

Tekstien kirjoittaminen oli osa opintoja ja ne on kirjoitettu keväällä 2016.

*****

Digitaalisuus palveluliiketoiminnassa -opintojeni ennakkotehtävä kilahti sähköpostiin liki sähköttömällä vapaa-aikareissullani. Sydän hakkasi, kun ajattelin, että WHAT, tehtävänannon mukaan minulla on aikaa 10 tuntia tehdä tämä tehtävä! Luulin nimittäin aluksi, että se tarkoittaa oikeasti 10 tuntia, än yy tee NYT!

Ja ensimmäinen ajatukseni oli, että aika ei millään riitä siihen, että ajan jonnekin paikkaan, jossa sähköt ja netti toimii, ja sitten koko yökö tätä pitäisi tehdä ja aamulla töihin? Puuh.

Hetken jo ajattelin, että isken hanskat tiskiin. Sitten ei vaan sisu antanut periksi. Oli pakko kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Kunhan ensin hengitys oli tasaantunut.

Sitä saa mitä tilaa

Tein ennakkotehtävän sillä ymmärryksellä mikä tehtävänannosta mielestäni kävi ilmi. Osoittautui, että metsään meni mimmin ymmärrys.

Tehtävänanto oli mielestäni hyvin epämääräinen. Onneksi muutkin opiskelijat ajattelivat niin. Opettaja esitti meille kuitenkin vastakysymyksen: kuinka moni on joskus saanut johonkin projektiin tai esimiehen antamaan tehtävään selkeät ohjeet? Täytyy myöntää, että olen elämäni aikana saanut sekä selkeitä tehtäväksiantoja että myös hyvin hyvin epäselviä.

Uskon kuitenkin, että sitä saa mitä tilaa. Jos tilaa epämääräisen työn tai vastauksen, sellaisen saa. Jos tekee tarkemman tilauksen, saa tarkemman vastauksen. Keskeistä tehtäväksiannossa (oli se sitten koulussa tai työpaikalla) on se, että tehtävänantaja kertoo työn tarkoituksen ja tavoitteen, sekä toiveensa ja odotuksensa sen toteuttamisen suhteen. Tai kertoo sitten selkeästi sen, että ei halua kertoa koko juttua tarkemmin, koska haluaa tehtäväntoteuttajan olevan avoin kaikille ratkaisuille ja vaihtoehdoille. Minulle se on rehellisyyttä.

Koin, että tässä tehtävänannossa ehkä pikkuisen ”huijattiin” ja pantattiin tietoja. Viritettiin miina, johon melkein kaikki opiskelijat lankesivat 😀 Kysymys kuuluukin, miksi kaikki lankesivat? Jos kaikki opiskelijat tekevät samalla tavalla ”väärin”, tehtävänanto on oikeasti ollut epäselvä. Gaussin käyrä muutti just malliaan.

Ideat ja innovaatiot

Asiat, joita ennakkotehtävässä käsiteltiin, eivät kuuluneet millään muotoa omaan työhöni, kokemusalueeseeni tai osaamisvahvuuksiini. Mietin myös, että kuinka moni mahtoikaan oikeasti kertoa kaikki ideansa ja ajatuksensa julkisesti varsinkin, kun tehtävänannossa kerrottiin, että muut näkevät ideasi ja niitä mahdollisesti hyödynnetään opetuksessa. Jos ideasta syntyykin innovaatio, kukas sen omistaa? Parhaat ideathan kannattaa ehdottomasti jalostaa itseä hyödyttäviksi innovaatioiksi joko itse tai luotettavan kumppanin kanssa.

Ehkä moni tekikin näin. Vaikka tehtävissämme ei mitään päräyttäviä, rajoja rikkovia ja räiskyviä digikeksintöjä ollutkaan, kyllä ne mielestäni olivat ihan kelpoja juttuja, moni ihan toteuttamisen arvoinenkin. Toisten työtä ja sen eteen näkemää vaivaa ei saa koskaan aliarvioida.

Yhteenveto2
Tulisitko tällaiselle kurssille? Yhteenvetoa ennakkotehtävistämme.

Meitä opiskelijoita rankasti haastava opetusote oli kyllä erittäin mielenkiintoista. Pidin tavallaan tästä tyylistä. Ei ollut mitään perusjargonia. Kaikki oli hienosti aikataulutettu ja pelin henki tuli myös alusta asti selväksi: voi tehdä tai olla tekemättä. Mutta vastuu pitää toiminnastaan itse kantaa. Hyysäysmeiningistä ei ollut tietoakaan, ja siitä kyllä isot plussat!

Johtoryhmän edessä

Ennakkotehtävien esittely ”johtoryhmän” edessä ei mielestäni vastannut täysin todellisuutta. Tuntui vaikealta olla johtoryhmässä, jossa ei arvostettu asian valmistelijoita kuin 5 minuutin verran. Ja siihenkin sisällytettiin jo aiheeseen liittyvät kysymykset.

Mielestäni ne, jotka ovat valikoituneet ”sadoista” ideoiden esittäjistä johtoryhmän eteen ja lähettäneet paperit jo aiemmin tulemaan, ovat ansainneet pidemmän esittelyajan. Karsinta on tapahtunut jo silloin, ja vain todelliset helmet ovat esittelyssä. Johtoryhmän jäsenenä koin syyllisyyttä tästä esittelijöiden aliarvioimisesta, enkä voinut kysyä niitä kysymyksiä jotka oikeasti kiinnostivat. Tiesin, että toinen ei ehdi vastaamaan ja ajattelin myös, että en uskalla kaikkea kysyä, koska en halua opiskelijakaveria nolata tällaisessa speed-keskustelussa.

Itse sitten esittelijänä huomasin, että ajatukseni piti paikkansa. Vaikeaa oli edes omassa päässä jäsentää omaa asiaansa. Esitykseni oli sekava enkä kerennyt viedä sitä edes loppuun. Olin valmistautunut toisenlaiseen esitykseen, mutta koska aikaan sisältyivät myös kysymykset, oli pp-esityksen virittäminen aivan turhaa. Olin tyystin omalla epämukavuusalueellani, vaikka työkseni olen jatkuvasti ihmisten edessä. Porukasta kyllä erottui muutama opiskelija, jotka kykenivät vetämään ansiokkaan rauhallisesti lävitse koko setin, hatunnosto heille! Jyvät erottautuivat akanoista.

Miksi tulin kurssille?

Kurssin esittelyssä sanotaan:

Opiskelija osaa:

  • hahmottaa teknologian tarjoamat mahdollisuudet palveluliiketoiminnalle ja uusille innovatiivisille liiketoimintamalleille
  • analysoida organisaation strategiaa digitaalisten palvelujen suunnittelun näkökulmasta

Tulin kurssille, koska ajattelin voivani hyödyntää kurssin antia omassa yrityksessäni. Oppia digitaalisuuden hyödyntämistä juuri omassa hommassani. Että voisin jonkin aiheeseen liittyvän projektityön tehdä omalle yritykselleni. Saisin uusia työskentelyvälineitä, out-of-box -ajattelua, kehittäisin toimintaani, ja saisin näkemystä ja kokemusta digitaalisista palveluista.

Huomaan, että tähän oman yrityksen kehittämiseen ei nyt ole tällä kurssilla aikaa. Uskon kuitenkin, että oppia tulee muutoin runsaasti. Ja voin myöhemmin hyödyntää oppimaani myös omassa työssäni. Jo pelkkä kurssin toteutus on uutta luovaa ja opiskelijakavereiden ideoiden lukeminen todella innostavaa.

Ei ole olemassa epäonnistumisia, on vain oppimiskokemuksia. Näin olen tottunut ajattelemaan. Asioita voi oppia monella eri tavalla. Olemme myös kaikki hieman erilaisia oppijoita. Toiset oppivat ehkä ahdistuksen kautta, toiset oppivat ehkä pelkistä virheistään, toiset oppivat innostuksen avulla, toiset oppivat kiittämällä ja huomion kiinnittämisellä onnistumisiin, toiset oppivat näiden kaikkien kombinaationa jotakin.

Luulen, että tällä kurssilla en opi pelkästään näitä digitaalisuus-juttuja, paineensietokykyä ja tiukkaa aikataulutusta, vaan myös paljon itsestäni opiskelijana ja oppijana.

Uutta tehtävää pukkaa

Pling! Sanoo sähköposti. Just joo. Taas mennään! Muun elämän voikin sitten tässä vaiheessa varmaan unohtaa. Tästä kurssista jos elävänä selviän, niin minulle ei saa kyllä vähään aikaan sanoa numerosarjaa 23.59.  😀

Ei haittaa vaikket onnistunut

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s