Kirjoittaminen laittaa työasiatkin perspektiiviin

Taannoin papereideni joukossa tuli vastaan vuosia sitten pitämäni ”työpäiväkirja”. Työssäni oli tuolloin asioita, jotka mietityttivät, enkä ollut oikein varma tulkitsinko niitä oikein, olivatko jotkut mietityksen aiheet vain minun tunteitani ja minun ajatuksiani, vai oliko kyse jostain muusta.

Päädyin ratkomaan asiaa itselleni hyvin tutulla tavalla: kirjoittamalla.

Löytämäni takavuosien työpäiväkirja oli kyllä enemmänkin fiilisruutuvihko kuin oikea päiväkirja. Työpäivän päätteeksi kirjoitin noin parin kuukauden ajalta ylös tunnelmani – onnistumiset, ihmetykset ja epävarmuudet, itsessäni tapahtuneet asiat. Ajatukseni oli, että kirjoitan fiilikset ylös heti kun ne ovat sydämen päällä ja palaan niihin hetken päästä uusin silmin ja puhtain mielin. Ikään kuin ulkoistaen asioita hetkeksi.

Oli mielenkiintoista jälkikäteen pohtia, että miksi olin tuntenut tai kokenut niin kuin olin. Mutta taktiikka toimi. Katselin montaa asiaa uusin silmin ja otin enemmän vastuuta asioista, joihin pystyin vaikuttamaan ja jätin rauhaan ne, joihin vastuuni ei riittänyt. Tunteet eivät olleet enää pinnassa.

En muista enää tilanteita, en vuosia enkä ihmisiä, jotka kenties vaikuttivat tuolloin kirjaamiini tunnelmiin. Teksti on kuin kenen tahansa työtunnelmistaan kirjoittavan ihmisen tekstiä tuomatta esiin mitään sen enempää itse työstä tai sen puitteista. Ainut mikä paljastaa sen minun kirjoittamakseni, on tuttu käsiala.

Olen käyttänyt samaa taktiikkaa myöhemminkin työelämässäni. Ja käytän edelleenkin. Kirjoittaminen on monesti ollut tie vapauteen, tie pois ajatuksista jotka alkavat kiertää kehää. Se on ollut reitti ulos ongelmien ja näköalattamuuden maailmasta – tapa etsiä mahdottaman keskeltä mahdollista, uusia uria ja ratkaisuja, kiertoteitä kohti päämäärää.

Siinä sivussa oma ymmärrys milloin mistäkin tilanteesta on tullut itselle näkyväksi, todeksi, käsiteltävän kokoiseksi. Ryhdyttäväksi.

Tästä on kyse myös Kirjoittajan aamuvuoroissa, jotka alkavat tammikuussa 2022.

Kirjoittajan aamuvuoro on ohjattu 45 minuuttia kestävä kirjoitushetki sinulle, joka haluat purkaa, käsitellä tai hahmottaa työelämän haasteita ja iloja kirjoittamisen avulla. Saat kirjoittaa harjoitteen annettujen ohjeiden avulla itseksesi ja omalla tyylilläsi, eikä tekstiä tarvitse näyttää tai avata muille.

Työskentely sisältää joka kerta: 1.) inspiraatiovirityksen aamun harjoitteeseen, 2.) kirjoitusharjoitteen sekä 3.) keskustelua aamun teemasta.

Kirjoittajan aamuvuoro kokoontuu Teams-alustalla virtuaalisesti. Liittymisohjeet saat sähköpostiisi, kun olet ilmoittautunut ja maksanut osallistumismaksun. Kirjoittajan aamuvuoro ei ole terapiatyöskentelyä, vaan se on kirjoittavan ihmisen työnohjauksellista yksilötyöskentelyä kirjoittajaporukassa.

Tervetuloa mukaan kirjoittamaan keveämpiä työaamuja! Varaa oma paikkasi!

t. Terhi


PS. Oma kirjoittajataustani on sellainen, että olen aina kirjoittanut. Kirjoittanut kirjeitä, päiväkirjaa, runoja, tarinoita, ammatillisia kolumneja, blogitekstejä, laulujen sanoja. Olen tähänastisen elämäni aikana opiskellut useilla kirjoittamiskursseilla ja suorittanut opintoja kirjoittamisesta, osallistunut myös joihinkin kirjoituskilpailuihin – joissakin jopa hieman menestynytkin.

Kirjoittaminen on tapani jäsentää ja järjestellä ajatuksia, prosessoida vaikeita asioita, ulkoistaa harmitusta, tehdä näkyväksi sellaista mitä ei ehkä vielä ihan hiffaa, sanoittaa riemua ja iloa ja rakentaa suunnitelmia. Ehkä se on sinunkin tapasi?

Kurkkaa kaikki tämänhetkiset Kirjoittajan aamuvuorot TÄÄLTÄ ja ilmoittaudu mukaan itsellesi sopivaan aamuun tai vaikka kaikkiin! 🙂 Nähdään!

*******

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s