Työntäyteinen vuosi 2018

Viimeisiä vuoden 2018 päiviä tässä elellään. Uskomatonta.

Kulunut vuosi on ollut vauhdikas töiden puolesta. Olen kyllä pitänyt lomaakin ja jättänyt kalenteriin aikaa palautumiselle, vapaa-ajalle ja ihan muillekin omille jutuille. Toisinaan se on ollut haastavaa, mutta useimmiten olen onnistunut aika hyvin.

Vuoden vaihtuessa alkaa Ajatusvoimala Aikatran juhlavuosi. Viisi vuotta sitten 1.1.2014 hyppäsin tyhjän päälle ja ryhdyin pyörittämään tätä yhden naisen voimalaa. Toisinaan on ollut epäuskon hetkiä, mutta tähän mennessä en ole vielä ratkaisuani katunut.

Synttärivuosi olkaa maksuttomalla Oman aikansa vartija -minikurssilla, jonka tarjoan kaikille aiheesta kiinnostuneille! Kurssi alkaa 1.1.2019 ja kestää 14.1.2019 saakka. ILMOITTAUTUMINEN on auki 31.12.2018 asti.

Ilmoittaudu maksuttomalle minikurssille TÄÄLTÄ >>>>>>

******

Muutaman asian ja oivalluksen haluan nostaa erityisesti esille vuodesta 2018:

1. Erilaisten töiden ihanuus

Olen saanut tehdä kuluneen vuoden aikana hyvin erilaisia töitä. On ollut runsaasti työnohjauksia sekä julkisella että yksityisellä puolella, luentoja erilaisissa paikoissa ja erilaisten ihmisten edessä ja monenmoisia valmennuksia ja sparrauksia. Auton ratti on pyörinyt ja kilsoja on tullut sekä auton että ajajan mittariin.

Olen kiitollinen, että tällainen moninaisuus on ollut mahdollista. Se ei ole minulle itsestäänselvyys. Otan sen lahjana vastaan.

2. Yhteistyön voima ja kumppanuudet

Pidän yhteistyötä, yhdessä tekemistä sekä aitoa kumppanuutta tosi tärkeänä asiana. Kun pääsääntöisesti tekee työtä yksin, on mukavaa että on tyyppejä, joiden kanssa voi lyödä edes välillä päitä yhteen.

Tänä vuonna pääyhteistyökumppaneitani ovat olleet Viestintätoimisto Joy & Order (jonka asiantuntijaverkostoon kuulun) ja Kiireenkesytys-valmentajaverkosto (perustimme tänä vuonna yhteiset nettisivutkin). Ja aivan uusimpana ihanuutena osakkuus ja partnerius Covis Partners Oy:ssä.

Joy & Order -kuvio juontaa juurensa HubSalon yhteisöstä ja siellä yhdessä pähkityistä asioista työelämäkentässä. Kiireenkesytys-verkosto on huippuporukka, jonka kanssa ollaan tehty jo pitkään yhteistyötä työelämärintamalla, reissattu yhdessä, ystävystyttykin. Meillä on yhteinen missio ja yhteinen into. Ja nyt vihdoin yhteiset nettisivutkin.

Covis Partners Oy taas on ihme! Uskokaa tai älkää, ihmeitä tapahtuu! Eräänä perjantaina istuin kotisohvalla ja mietin ääneen, että kaipaisin jotakin uutta nyt työrintamalle. Tasan kaksi viikkoa sen jälkeen perjantaina soi puhelin – ja siitä se sitten alkoi. Unelmat ja toiveet kannattaa siis sanoa ääneen 😀

Jotta jokin uusi voi alkaa, jonkun vanhan täytyy aina väistyä. Toimikauteni Varsinais-Suomen STOryn aluekoordinaattorina päättyy maaliskuun 2019 alussa. Kaksi vuotta on tullut tuossa toimessa huseerattua ja mielenkiintoista on ollut. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, päässyt uusiin paikkoihin, nähnyt työnohjauksen järjestötoimintaa lähietäisyydeltä, ollut mukana järjestämässä kaikenlaista toimintaa ja tapahtumaa ja oppinut jälleen myös paljon itsestäni, omasta toiminnastani ja työskentelytavoistani. Ei voi tästäkään kokemuksesta kuin kiitellä!

Jos olet työnohjaaja, Suomen työnohjaajat ry:n jäsen Varsinais-Suomen alueelta ja kiinnostunut aluekoordinaattoriudesta, niin ota yhteyttä ja kysy lisää!

3. Vuodenvaihteen rutiinit ja ihanan hidas laiskuus

Kiireenkesytys-kollegani Sirpa Kirjalainen kirjoitti KK-blogiin vuodenvaihteen rutiineista.

Omat rutiinini ovat mahdollisimman pienet, laiskat ja hitaat. Joulurutiineihin kuuluvat kuusi, kynttilät ja kyläily. Uuden vuoden vaihtumisen rutiineihin työn puolesta taas kuuluvat tilinpäätösblogikirjoitus, turhien papereiden silppurointi ja tärkeiden papereiden mapittaminen. Tsekkaan myös, että tarvittavat työvärmeet ovat kunnossa seuraavaa vuotta varten. Työvärmeisiin kuuluvat paitsi työssä käytettävät materiaalit, myös auto, toimisto ja oma mieli. Muita värmeitä uusin, poistan ja korjaan, mieleni taas rauhoitan dekkareilla, kevyillä romaaneilla ja ulkoilulla. Työkirjat ja työasiat heitän hetkeksi kokonaan mielestä pois.

Vaikka työ onkin innostavaa, minulle on jaksamisen ja virkeyden kannalta tärkeää, etten ole jatkuvasti töissä tai tavoitettavissa. Se on ollut tärkeä oppi erityisesti tänä vuonna.

******

Ja lopuksi vielä yksi tärkeä juttu

Perhe. Läheiset. Ystävät. Te ihanat.
Sanotaan, että tiukoissa paikoissa ystävyys punnitaan. Lisäisin tähän vielä, että kyllä se ystävyys punnitaan myös onnen ja ilon hetkissä. Kiitos! ❤

Iloisaa ja rouheaa uutta vuotta 2019!

Terveisin,
-Terhi
www. aikatra.com
Twitter: @aikatranterhi
Liity Virtapiiriin täältä >>>>>

******

Tsekkaa vuoden 2018 luetuimmat (TOP3) blogitekstit:

 

Mainokset

Kiireadrenaliini ja kehohoppuisuus – tunnistatko itsesi?

Tapaan työkentällä jatkuvasti kiireestä ja hopusta ahdistuneita ihmisiä, jotka kokevat riittämättömyyden ja osaamattomuuden tunteita työssään. Juuri sen kiireen ja hopun takia.

Lukemattomia tarinoita olen kuullut myös siitä, kuinka työelämän kiire pikkuhiljaa valtaa tilaa myös vapaa-ajalta. Se aivan kuin liukuisi sinnekin, levittäisi ovelasti lonkeroitaan. Yht´äkkiä sitä huomaa ajattelevansa työtä silittäessä, autoa ajaessa, ennen nukkumaanmenoa. Työn jumit ja tiukkatahtisuus jäävät päälle kaikessa mitä vapaallakin tekee. Ja lopulta sitä saattaa herätä klo 03.30 hikisenä lakanoihin kietoutuneena ja pelätä kaikkia niitä asioita, jotka voi tulevana työpäivänä mokata tai vatkata mielessään kaikkia niitä työtehtäviä, jotka on unohtanut tehdä tai jotka ainakin pelkää unohtavansa tehdä.

Aivojen työmuisti ei enää yksinkertaisesti riitä ja kovalevykin alkaa olla täynnä. Vaihtoehdoiksi jää buuttaaminen, uusien ulkoisten levyjen hankkiminen tai turhien tiedostojen pois siivoaminen.

Been there, done that

Olen itsekin käynyt tuon lävitse. Ja muistan vielä hyvin ne hetket, kun tuntui siltä, että mitään ei kerkeä tekemään kunnolla, kaikki meinaa unohtua ja elämä tuntuu vain silkalta suorittamiselta.

Merkit olivat olleet ilmassa jo pitkään, mutta itselläni ei sitten kuitenkaan riittänyt huomiokyky, ymmärrys eivätkä voimat kierteen katkaisemiseen. Sillä silloin kun on oikein kova etukeno, on parempi juosta yhä vain kovempaa, jotta ei kaadu. Eikö niin? Niin minä ainakin tein. Hoin vaan jatkuvasti itselleni, että kyllä minä pystyn, vielä hetken jaksan, kyllä tästä selvitään, vähän vielä pinnistän, jaksaajaksaa!!

Kunnes henki ei enää meinannut kulkea. Silloin oli pakko pysähtyä.

Minun olisi pitänyt tehdä sille ”elämän suorittamiselle” jotakin jo paljon paljon aiemmin. Ehkä olisin noina hoppuvuosina kaivannut sitä, että joku olisi sanonut minulle aivan suoraan, että nyt menee Terhi liian lujaa, höllää vähän. Minun olisi pitänyt osata pysähtyä. Arvioida tilanne kriittisesti. Miettiä mitä oikeasti haluan ja mitä en. Miettiä mistä voisin luopua ja missä kaikessa minun ei todellakaan tarvitse olla mukana.

Kiireadrenaliini jyllää kehossa

Siinä vaiheessa kun seinä tuli vastaan ja oli pakko pysähtyä, kehollani meni jo valtavan kauan aikaa päästä eroon siihen vuosia pakkautuneesta kiireadrenaliinista. Siihen meni vuosia. Mutta vähän kerrassaan, pienin askelin pääsin kuitenkin adrenaliinista eroon ja pohdiskelin ajankäyttöäni täysin uudesta vinkkelistä.

Kun oma olotilani oli sitten alkanut helpottaa, minussa syntyi halu olla tukena ja apuna niille ihmisille, jotka kävivät läpi samaa kuin minä aiemmin. Ajattelin, että että voisin omalla tarinallani vaikuttaa siihen, ettei kaikkien etukenossa kulkevien tarvitsisi muksia itseään joka kuopan kautta, että voisin valaa rohkeutta ja uskoa myös niihin tilanteisiin kun ollaan jo kuopassa: kyllä sieltä pääsee ylös!

Siksi kirjoitan tästä.
Siksi olen täällä, tässä ja nyt.

– Terhi
www.aikatra.com
terhi@aikatra.com

kiireinenihminen

Työtehtävien aloittamisen esteet ja miten ne ylitetään

Jokainen tunnistaa varmaan sen tilanteen kun olisi töitä tehtävänä, mutta ei millään vaan saa aloitettua. Sitä vaan lykkää ja siirtää aloittamista ja kaikenlaiset sijaistoiminnot ovat huomattavasti mielenkiintoisempia ja tärkeämpiä kuin se asia, joka oikeasti pitäisi tehdä. Ja sitten työtehtävät kasaantuvat ja painavat mieltä enemmän ja kohta on jo kauhea kiire, hoppu, ahdistus ja oravanpyörä on valmis.

Olin taannoin kirjailija, kirjoittajaohjaaja Taija Tuomisen kirjoituskurssilla. Kurssilla käytiin lävitse kirjoittajilla ilmeneviä kirjoittamisen esteitä. Eli niitä syitä, joiden vuoksi kirjoittaminen ja sen aloittaminen on toisinaan vaikeaa.

Taija Tuomisen mukaan kirjoittamisen esteitä usein ovat: blokki, vastarinta, perfektionismi, huonouden pelko, väärät ajatukset, lykkääminen, aikaisemmat negatiiviset kokemukset ja itsesensuuri.

Mietin, että toden totta; eiväthän nuo kirjoittamisen esteet koske vain kirjoittamista, vaan suurin osa niistä on siirrettävissä ja sovellettavissa myös moniin muihinkin työtehtäviin. Pikkuisen viilaten.

Työtehtävien aloittamisen esteet –lista voisi näyttää seuraavanlaiselta:

1. Blokki

Mistä on kyse?
Blokki iskee silloin kun on niin paljon kaikkea tekemistä, että ei oikein tiedä mistä aloittaisi tai mitä ryhtyisi tekemään. Kun tekemistä piisaa, on vaikeaa hahmottaa mikä on tärkeää ja mikä ei. Silloin iskee herkästi ahdistus ja aika saattaa mennä tuijottaessa pöydälle kerääntyvää paperivuorta ja ihmetellessä satoja sähköposteja. Tietää että pitäisi, mutta kun ei vaan pysty.

Miten tilanteesta selviää?
Kannattaa aloittaa jostain helposta pienestä tehtävästä arvottamatta sen tärkeyttä yhtään. Tai sitten voi ottaa löysin rantein ja matalin kynnyksin ja tehdä koko hommasta leikkiä kuten Maija Poppanen, tai kokeilla vaikka arpoa aloitustehtävät ja työkoneet Kummelin tapaan, bongata itselleen plussapisteitä mahdollisimman hankalasta tehtävästä tai pyytää työkaveria heittämään joku tehtäväehdotus.

On nimittäin parempi tehdä blokin iskiessä edes jotakin, kuin jäädä pohtimaan tuntitolkulla sitä että mistä aloittaisi. Yleensä kun alkuun pääsee edes jonkun asian kanssa, homma kyllä alkaa kulkea. Ilon kautta vaan.

2. Lykkääminen

Mistä on kyse?
Työtehtävävien aloittamista tekee mieli lykätä silloin kun työtehtävä on epämieluinen, sitä ei näe tärkeänä tai homma on jotenkin erityisen mutkikas tai hankala, jolloin sen aloittaminen saatikka tekeminen saattaa tuntua kokonaisen elefantin nielaisulta. Toisinaan tulee lykättyä myös niitä ”helppoja” hommia, koska nehän kerkeää sitten myöhemmin tekemään kiukulla ihan tuosta vaan. Mutta sitten tuleekin kehiin joku satunnainen tekijä, ja pakka on sekaisin.

Lykkäämisessä on tyypillistä se, että keksitään jatkuvasti jotakin muuta tärkeämpää ja tähdellisempää tekemistä, vaikka tämä hankala työtehtävä jumpsuttaa jatkuvasti takaraivossa. Aloitus siirtyy aina iltapäivään, huomiseen, ensi viikkoon jne. Niin pitkälle kuin se on suinkin mahdollista.

Miten tilanteesta selviää?
Reippaasti vain tulta päin! Sen enempiä ajattelematta. Parhaat kicksithän tulee aina siitä, kun saa tehtyä asian, jota eniten tekee mieli lykätä. No pain, no gain.

3. Suuret tavoitteet

Mistä on kyse?
Moni tekee liian suurista tavoitteista itselleen vankilan. Saattaa olla, että mielessä väikkyy huikea visio siitä kuinka hieno ja mahtava tästä työjutusta tulee, kuinka kaikki hurraavat ja pomo kiittää. Rahaa tulee ja työkaverit tekevät aaltoja. Kaikki hienot ideat pääsevät käyttöön ja rikkaat älynväläykset saavat oikeutta. Priimaa pukkaa, kun oikein viilaa.

Mutta koska rima on niin korkealla, aloittaminen tuntuu vaikealta. Mitä jos kaikki ei menekään niin kuin suunniteltiin? Mitä jos tästä tuleekin vain pettymys? Mitä jos ideat eivät toimikaan, yhteistyöstä ei tule mitään ja pomokaan ei tykkää? Silloin on parempi jättää kokonaan aloittamatta, ettei vaan tule niitä pettymyksiä. Koska kun ei edes aloita, voi jatkuvasti kuitenkin elätellä toiveita ja vaalia hellästi unelmaa siitä, että JOS aloittaisin ja JOS tekisin, niin miten kaikki onnistuisikaan ja menisi hyvin.

Miten tilanteesta selviää?
Isosti ajatteleminen on ihan hyvä ajatusmalli silloin, kun se ei rajoita, vaan vapauttaa ja luo innostusta. Mutta jos huomaa suurien tavoitteiden, haaveiden ja unelmien rajoittavan omaa tekemistä, kannattaa ruveta ajattelemaan ehkä pienemmin: asettamaan pienempiä välitavoitteita ja saavuttamaan ensin ne. Ottamaan niin sanottuja mikroaskeleita – pienimpiä mahdollisia askeleita kohti suurempaa tavoitetta. Jokaisen välitavoitteen kohdalla voi sitten kollata, että onko tämä riittävästi vai pystynkö/jaksanko/kykenenkö kurkottamaan vielä lisää, vai onko tämä jo aivan riittävästi.

4. Aikaisemmat huonot kokemukset

Mistä on kyse?
Mieleen muistuu edellinen samankaltainen tilanne, joka ei kyllä mennyt putkeen. Sitä vaan tietää jo työtehtävän nähdessään, että kun tähän kätensä iskee, töitä on tiedossa ja paljon. Kaikki tulee vaatimaan valtavasti paperinpyöritystä ja tunteja ja tunteja ja kaikki tietenkin vaikeimman kautta. Sitä on jo valmiiksi kauhistunut olo, että ei voi olla totta, taasko tämä alkaa? Eikö tämä ikinä lopu? Miksi TAAS?!

Aloittaminen on vaikeaa, kun näkee edessään valtavan vuoren, joka pitäisi jotenkin jaksaa ylittää. Ja samaan aikaan on syksy ja pimeää, vettä sataa, lapsella on korvatulehdus ja pomo kyttää selän takana. Olo on jo valmiiksi uupunut ja epätoivoinen.

Miten tilanteesta selviää?
Kannattaa unohtaa automaattinen negatiivisuus ja ennakkouskomukset. Mennyt on mennyttä ja nyt on nyt. Aikaisemmasta hankalasta jutusta ja siitä selviämisestä voi kuitenkin ottaa oppia: mikä meni viimeksi hyvin, mikä onnistui ja minkä voi tehdä samalla tyylillä uudelleen. Ja mikä ei ehkä ollut niin hyvä valinta, mitä tuli opittua ja minkä voisi seuraavalla kerralla tehdä toisin.

Työtehtävä kerrallaan voi alkaa kartuttaa omaa oppimismuistiota kirjaamalla ylös omat tekemiset, havainnot ja oivallukset. Seuraavan kerran kun vastaavanlainen tilanne tulee vastaan, aloittaminen on jo huomattavasti helpompaa. Senkun kurkkaa vaan oppimismuistiosta starttiapuja.

5. Turha itsekritiikki

Mistä on kyse?
Turha kriittisyys omia ideoita kohtaan saattaa toisinaan olla varsinainen työtehtävien aloittamisen tuke. Pitäisi olla uusi idea, erikoinen näkökulma, dynaaminen ote ja täysin uutta luova näkemys. Pitäisi löytää ensin into ja inpiraatiofiilinki, jotta tulisi tekemiseen paras mahdollinen flow. Mitä jos sellaista ei sillä hetkellä omasta päästä löydy? Jäädäänkö odottelemaan loppuvuodeksi kuningasideaa ja hyvää fiilistä, vai mitä?

Miten tilanteesta selviää?
Aloittaessa ei tarvitse viilata pilkkua ja kritisoida kaikkea. Ja inspiraation odottaminen on usein aikahukkaa. Parempi lähteä vaan suorittamaan tehtävää.   Kirjata ylös ajatuksia ja ideoita paperille, koneelle, sanelimelle, mindmappiin. Puskea suoltamisprosessi käyntiin ja jättää kriittisyyden ja arvioinnin aika suosiolla myöhemmäksi. Ja laskea kaiken kaikkiaan rima pikkuisen alemmaksi.

Ystäväni kertoi kerran, että ryhmä- tai yhteistöissä hän tekee ensimmäisen oman ehdotuksensa aina pikkuisen ”vasurilla”. On helpompi aloittaa yhteinen inspiroiva työskentely, kun kaikki keksivät korjaamisehdotuksia ja jalostusideoita ensimmäiseen ”raakapohjaan”. Täytyy vaan uskaltaa aloittaa, tehdä ja ehdottaa jotakin, rikkoa jää. Vaikka vähän säröisemminkin. Hiotaan sitten myöhemmin.

*****

– Terhi
www.aikatra.com
@aikatranterhi

 

Aikaoivalluksia vuosien takaa

Reilut kymmenen vuotta sitten olin hyvin kiireinen ihminen. Niin työssä kuin vapaallakin. Se oli sellaista kiirettä joka tuntui sekä mielessä että kehossa.

Sitten tuli surua ja huomasin ajattelevani siihenastista elämääni ja sen suorittamista enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Yht´äkkiä näin elämän ja ajan arvon uudella tavalla.

Tuolloin tuhersin muutaman kohdan muistilistan aikaoivalluksistani.

******

1. Aikani on arvokasta & ainutlaatuista

  • minun ajallani on arvo ja merkitys ihan sellaisenaan
  • jokainen hetki on ainutlaatuinen, ainutkertainen, peruuttamaton, korvaamaton
  • aika on annettu lahja -> vaalin sitä ja kiitän siitä

2. En halua tuhlata muiden aikaa, enkä halua että muut tuhlaavat minun aikaani

  • olen mukana vain sellaisissa asioissa, harrastuksissa tai yhteistyökuvioissa, joissa haluan olla mukana
  • sanon ”EI” mielummin heti kuin myöhemmin -> ilman syyllisyyttä
  • en varasta toisten ainutlaatuista aikaa myöhästelylläni

3. TO DO or NOT TO DO?

  • kaikkea ei tarvitse keretä tehdä, kaikessa ei tarvitse olla mukana -> valitsen
  • päivittäisestä to do -listasta voi yleensä huoletta pyyhkiä puolet pois -> riittävän hyvin on riittävän hyvä
  • mietin: kenen listaa toteutan?

4. En ole tärkeä siksi että olen kiireinen, vaan siksi että olen

  • hidastan puolella silloin kun meinaa tulla kiireinen olo
  • en osta tärkeyttäni ja ihmisarvoani esittämällä kiireistä – olemassaoloni riittää
  • laitan kalenteriini ”tyhjäke-päiviä” – silloin olen varattu vain itselleni

5. Elämä on nyt. Tässä.

  • tämä hetki on merkityksellinen
  • tässä hetkessä olen elossa
  • tänään toteutan edes rippusia unelmistani

********

Huh. Näyttääpä juhlalliselta listalta. Ja ehkä on vähän paatostakin pelissä. Mitään en kuitenkaan muuttaisi.

Ehkä tänä päivänä vielä lisäisinkin kaikenlaista: mitä kaikkea turhaa voisin vielä jättää pois, missä kaikessa voisin vielä tehdä raaempaa karsintaa ja miten olisin vieläkin tiukempi ja suorempi omien rajojeni määrittelyssä. Ehkäpä teen sellaisen lisälistan joku päivä.

Opettelen edelleen päivittäin valintojen tekemistä ja priorisoinnin jaloa taitoa. Positiivista on kuitenkin se, että ihan kuin vähän kerrassaan jotkut asiat olisivat  helpompia hoitaa ja aivan kuin selkäydin ja lihakset jo toteuttaisivat kuin itsestään monia aiemmin vaikeilta tuntuneita liikeratoja. EI-sanakin vaikuttaa päivä päivältä enemmän vanhalta tutulta ystävältä ja mahdollisuudelta kuin pelottavalta viholliselta.

Minkälainen olisi sinun aikaoivalluslistasi?

****

– Terhi
www.aikatra.com
@aikatranterhi

kiire1

Työtä ilman aikatauluja

#Työntakana on kirjoitussarja, jossa eri alojen ihmiset kertovat työstään, työn tekemisestä, peruspäivästään ja ehkä hassuista sattumuksistaankin. Kukin omalla tyylillään. Kirjoittajat paljastavat mikä heitä työssään innostaa ja kiinnostaa, mistä he saavat intoa ja iloa ja mikä toisinaan harmittaa. #Työntakana tarjoaa mielenkiintoisia ”behind the scenes” -tarinoita. Tänään verhoa raottaa kirjailija Anja Kulovesi-Leino.

*****

Vapaus ja vaikuttaminen

Ikävuosieni perusteella, minun kuuluisi vetäytyä työelämästä ja ryhtyä nauttimaan eläkeiän vapaudesta. Sen sijaan haluankin vapauden tehdä työtä, olla hyödyksi osaamallani tavalla ja vaikuttaa asioihin, jotka koen tärkeiksi.

Onneksi yrittäjyys tarjoaa minulle nämä mahdollisuudet, eikä minun tarvitse pelätä ikärasismia. Yrittäjyys tarjoaa myös ilon työskennellä itselleni sopivaan aikaan ja sopivin tavoin. Niinpä työskentelen talvet Välimeren toimistossa ja kesät Suomessa. “Toimistoni” on työstä riippuen ulkona puistoissa, rannoilla tai verkkokeinussa. Sujuvat nettiyhteydet mahdollistavat yhteistyön asiakkaiden ja kollegoiden kanssa. Mentorointi onnistuu hyvin skypellä.

Kerran talvikauden aikana kutsun yhteistyökumppaneita luovuusleirille Välimeren rannoille. Inspiroivassa ympäristössä ajatukset avartuvat ja uudet ideat syntyvät helposti.

valimerenkonttori

Välimeren konttorimaisemaa

Mikä on työtä?

Työtä, joka kulkee pääosin korvien välissä, on joskus vaikea mieltää työksi. Olen kirjoittanut aina. Kirjoittaminen on minulle tapa kehittää ideoita, napata kiinni oivalluksista ja vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin.

”Ratkaisut ongelmiin harvoin pullahtavat pintaan pakottamalla.”

Ajattelulle ja oivaltamiselle on mahdotonta määritellä työaikaa. Jotkut parhaista ideoistani ovat syntyneet yöllä. Olen oppinut, että silloin kannattaa hyödyntää inspiraatio ja kirjoittaa tärkeimmät oivallukset muistiin.

IMG_9756

Rento mieli toimii järkeilyä tehokkaammin

Useimmat kirjoistani on kirjoitettu aamun hiljaisina tunteina, kun  ajatukseni ovat vielä kirkkaat. Se tarkoittaa ennen muita askareita, keskusteluja tai nettiyhteyksiä. Pari hyvin käytettyä tuntia aamulla (tai yöllä) vastaa kokonaista työpäivää olosuhteissa, joissa on häiriötekijöitä ja ajatukset välillä karkuteillä. Eikä lopputulos ole välttämättä yhtä hyvä.

Ratkaisut ongelmiin harvoin pullahtavat pintaan pakottamalla. Parasta, mitä silloin voin tehdä, on päästää irti koko aiheesta ja lähteä kävelylle meren rantaan. Tai suoda itselle vapaapäivä. Tehdä jotain hauskaa. Ja kas kummaa, yrittämättä ja yllättäen ratkaisun siemeniä alkaa tipahdella. Rento mieli tuntuu toimivan paljon järkeilyä tehokkaammin. Jos olen oikein onnekas, saatan kuulla hiljaisen intuition äänenkin. Se jää usein tehokkaan suorittamisen harhan kätköihin.

Mahdottomien tehtävien kutsu

Minua kiehtoo tulevaisuus ja se, että olemme kaikki mukana näytelmässä, jossa tulevaisuutta tehdään. Mahdottomat tehtävät sytyttävät minut liekkeihin. Jos kuulen jonkun sanovan, ettei tuo ole mahdollista, alitajuntani apulaiset ryhtyvät heti miettimään, miten homma hoituisi.

”Mahdottomat tehtävät sytyttävät minut liekkeihin.”

Juuri nyt minua kiinnostaa ajatus siitä, miten voisimme kehittää mukaansa tempaavan älypelin, sellaisen, joka sparraisi meitä pitämään hyvää huolta itsestä ja jaksamisesta. Pelin ainekset muovautuvat jossain alitajuntani suunnitteluhuoneessa.

Arjen tasolla etsiskelen parhaita mahdollisia kumppanuuksia, kuulostellen erilaisia signaaleja yllättävistäkin lähteistä. Miten projekti etenee, jää nähtäväksi.

*****

anjakulovesileinoAnja Kulovesi-Leino on tietokirjailija, Kiireenkesytys® konseptin äiti ja suosittu puhuja. Yritys: Sun Innovations Oy.
https://fi.linkedin.com/in/timetaming
http://twitter.com/kiireenkesytys

 

 

 

Suoritatko elämääsi?

”Ne tappaa mut työllä!” Hän rötkötti tuolissaan ja piti jalkojaan pöydällä. Istahdin asiakastuolille niin kuin aiemminkin. Tiesin, että kohta jalat löytäisivät lattian, kiireisyys poistuisi puheesta ja olemuksesta, ja hän olisi vain minua ja minun asiaani varten. Kuunnellen, kiireettä ja ammattitaidolla.

Muistan, kun näin hänet ensimmäisen kerran. Istuin terveyskeskuksen käytävällä ja odotin kutsua vastaanottohuoneeseen. Selailin levottomasti jotakin nukkavierua naistenlehteä ja jännitin. Käytävällä ohitseni juoksenteli useita kertoja sama kiireisenoloinen lääkäri valkoisen takin helmat levottomasti lepattaen. Muistan toivoneeni, ettei hän ainakaan olisi minun lääkärini. Tuo kiireinen viuhottaja. Mutta toisin kävi. Onneksi. Sain lääkärin, joka kuuli ja kuunteli jopa rivien välitkin. Ja oli täysin läsnä.

Läsnäolosta on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Siitäkin voi tänä päivänä saada stressiä ja tehdä suorittamista. Suoritamme aikaa, suoritamme läsnäoloa, suoritamme tekemistä. Teemme ”elämäsuoritteita” niin työssä kuin vapaa-ajallakin.

Läsnäolo on hyvää käytöstä

Läsnä voi olla monella tavalla. Sitä voi olla itselleen tai toisille. Sitä voi olla ystävälle, työkaverille, asiakkaalle, alaiselle ja esimiehelle. Jokainen kohtaaminen on arvokas. Jokainen ihminen on arvokas. Jokainen pysähtyminen on mahdollisuus, lyhytkin sellainen.

Itselleen läsnäoleminen voi olla sitä, että kykenee olemaan yksin omien ajatustensa ja tunteidensa kanssa, eikä tarvitse jatkuvia virikkeitä, tekemistä tai toisten seuraa. Toiselle ihmiselle läsnäolemisessa ja hänen kiireettömässä kohtaamisessaan, on taas kyse vuorovaikutuksesta. Miten suhtaudun toiseen ihmiseen, puhunko päälle, kiirehdinkö toisen puhetta, pälyilenkö muualle, kuuntelenko ollenkaan, näpläänkö samalla kännykkääni jne. Onko elämäni aina enemmän jossakin muualla kuin nyt juuri tässä? Pohjimmiltaan toiselle ihmiselle läsnäolemisessa on kyse myös hyvästä käytöksestä.

Virpi Koskela (LUT, Lahti School of Innovation) haastoi 15.1.2015 Tampereen yliopistossa miettimään, voisivatko läsnäolo ja suorittaminen olla toistensa vastakohtia. Läsnäolossa on mahdollista aito kohtaaminen, omana itsenään olo, improvisointi, kuuleminen ja kuulluksi tuleminen, ajattomuus ja ajan antaminen sekä asiakaslähtöisyys. Suorittamisessa taas näkyväksi tulevat tarkka työroolien ylläpito, ammatilliset rutiinit, ohjaaminen ja opastus, kiire, byrokratia ja asiantuntijuus.

”Läsnäolo vaatii vastavuoroisuutta, samanarvoisuutta, kuulemista ja rohkeutta muutokseen ja kasvuun. Läsnäolo työssä on useimmiten sidoksissa kohtaamiseen, työpaikan vuorovaikutukseen ja ihmisen kykyyn, haluun ja tapaan kohdata toinen ihminen, kaltaisensa.” (Virpi Koskela, luentokalvot 15.1.2015)

lasnaolo

Itselleen läsnäoleminen voi olla sitä, että kykenee olemaan yksin omien ajatustensa ja tunteidensa kanssa, eikä tarvitse jatkuvia virikkeitä, tekemistä tai toisten seuraa.

Vuorovaikutuksen viisi periaatetta

Kirjassaan Ratkaisun taito Harri Hirvihuhta ja Anneli Litovaara esittelevät  vuorovaikutuksen viisi periaatetta (5K-periaatteet), joiden avulla voi miettiä arvostavaa vuorovaikutusta. Periaatteet ovat:

1. kunnioitus
2. kuuntelu
3. keskittyminen
4. keveys
5. kärsivällisyys

Jälleen mieleeni tulee tuo takinliepeet lepattaen kiiruhtava ja jalkojaan pöydällä pitävä lääkäri. Lääkäri, jonka kiireisen oloinen elekieli ja persoonallinen temperamentti saivat ajattelemaan ihan muuta, kuin mitä hän oikeasti työtehtävässään oli.

Tämä lääkäri otti asiakkaan vastaan juuri sellaisena kuin asiakas on. Hän jaksoi kuunnella tarinat ja valitukset ja loi ilmapiirin, jossa oli aikaa kertoa aivan kaikki. Asiakas koki olevansa tärkeä, eikä mikään ylimääräinen riesa tai huvikseen vastaanotolla ramppaava, muuten niin hyvän työpäivän pilaaja. Hän teki tarkentavia kysymyksiä, katsoi silmiin, kohtasi. Osasi myös tuoda tilanteisiin huumoria ja uusia kuvakulmia, ja jaksoi selittää asioita ja vastata arvostavasti huolestuneisiin kysymyksiin. Eikä kadonnut minkään teknisen vempaimen taakse piiloon.

”Ne tappaa mut työllä”, puuskahti lääkäri. Ja asiakkaita pursuilevasta odotushuoneesta huolimatta kykeni kohtaamaan toisen ihmisen kiireettä ja ammattitaidolla. Siinä sitä piisaa haastetta tänäkin päivänä.

Kolumni on julkaistu alunperin 19.8.2015 Kollega.fi  -verkkolehden Vierailija-blogissa.
Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

 

Kotiretriitti – 7 vinkkiä rauhalliseen rentoiluun

Tänä päivänä elämässä tuntuu olevan kovasti hoppua, kiirettä ja suorittamista. Odotamme paljon paitsi itseltämme ja läheisiltämme, myös harrastuksiltamme, työpaikaltamme ja ystäviltämme. Joskus on hyvä pysähtyä, olla läsnä vain itseään ja omia ajatuksiaan varten.

Irtiotto arjen kiireestä

Monet seurakunnat, yhteisöt ja yhdistykset tarjoavat retriittejä mahdollisuutena jättää arjen paineet ja stressi hetkeksi taakse. Myös yritykset järjestävät työntekijöilleen retriittejä esimerkiksi yhteishengen ja työhyvinvoinnin tukemiseksi.

Retriitissä ladataan akkuja kiireen ulottumattomissa yleensä luonnonkauniissa ympäristössä ja täysihoidossa. Retriitti voi olla hiljaisuuden retriitti, hengellinen retriitti tai jonkin teeman ympärillä pyörivä keskustelevakin kohtaaminen.

luonto retriitti koti rauha

Rauha ja rentous voi löytyä kävelylenkiltä

Oma retriitti – rauhallista rentoiluaikaa

Kaikki eivät kuitenkaan halua tai voi lähteä näihin tarjolla oleviin retriittiviikonloppuihin. Kyse saattaa olla ajasta tai rahasta tai siitä, ettei halua viettää aikaansa tuntemattomien ihmisten kanssa jossakin tuntemattomassa paikassa. Rauhallinen yksinolo voi houkutella enemmän.

Tällöin vaihtoehtona voisi olla ”kotiretriitti”, joka kestää vaikkapa vuorokauden. Järjestäminen lienee mahdollista, jos sen suunnittelee ennakkoon ja saa samassa asunnossa punkkaavat mukaan juoneen.

  1. Järjestä retriitti silloin kun lapsesi, puolisosi tai asuinkumppanisi on muualla. Kerro heille suunnitelmasi.
  2. Siivoa ennen retriitin alkua asuntosi tai se tila, jota aiot rentoiluaikanasi käyttää. Itse retriitin aikana ei ole tarkoitus siivota.
  3. Täytä jääkaappi hyvällä ruoalla.
  4. Hemmottele itseäsi: käy esimerkiksi hierojalla, kampaajalla tai kosmetologilla. Tai lämmitä sauna, tee kotona itsellesi manikyyri tai pedikyyri tai ota päiväunet.
  5. Sulje virtuaalinen maailma pois. Unohda sähköpostit, tekstiviestit, puhelut ja some.
  6. Tee sellaista mikä tekee mielesi iloiseksi ja olosi rennoksi. Käy kävelylenkillä, maalaa, kirjoita, soita, neulo, lue hyvä kirja, katso lempielokuvasi tai kokeile meditaatiota.
  7. Mene nukkumaan ajoissa äläkä laita herätyskelloa soimaan. Nuku niin pitkään kuin nukuttaa. Anna kehosi määrätä milloin unta on ollut riittävästi.

Oivalluksia arkeen

Kotiretriitin aikana voisi olla hyvä kirjoittaa omia ajatuksia ylös, jos se vain tuntuu luontevalta. Retriitin aikana heränneisiin tunteisiin, ajatuksiin ja oivalluksiin on hyvä sitten palata arjen keskellä ja pohtia mitä ne kertovat itsestä, työstä, elämästä, toiveista ja tarpeista.

****
JK. Aina teksti-ideoita ei saa pelkästään oman alan ammattikirjallisuudesta. Tämäkin kirjoitus sai aiheensa ja muotonsa Kate Forsterin romaanista: The Perfect Retreat.

– Terhi
www.aikatra.com
@aikatranterhi