Arjen ankeuttaja vai ihmeidentekijä?

Kun olin pieni tyttö, luin kirjan, joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Muistan kirjaa lukiessani kyynelehtineeni vuolaasti liikutuksesta. Taisi siinä joku yökin mennä päähenkilön karua kohtaloa miettiessä.

Kirja oli Eleanor H. Porterin ”Pollyanna – iloinen tyttö”. Pollyanna oli köyhän papin tytär, jonka saamat joulu- ja syntymäpäivälahjat olivat yleensä kylän seurakunnalta ylijääneitä avustuspaketteja. Eräänä jouluna Pollyanna toivoi nukkea, mutta mitä tulikaan lahjapaketista ulos: kainalosauvat! Koska pettymys lahjaan oli suuri, pappi-isä opetti tyttärelleen ”iloleikin”. Kun toivoo nukkea ja saakin kainalosauvat, voi olla iloinen siitä, että ei oikeasti tarvitse kainalosauvoja!

Isän kuoltua Pollyanna jatkoi sisukkaasti iloisen leikkinsä leikkimistä. Vähän kerrassaan koko kylän väki lähti leikkiin mukaan. Ja silloin alkoi tapahtua ihmeitä. Hapannaamoista tuli hymyileviä, sairaat ja vanhat eivät olleet enää yksin, ihmiset auttoivat toisiaan, kyläläisten yhteisöllisyys lisääntyi, rikkaat ja köyhät viihtyivät yhdessä, surut ja vastoinkäymiset jaettiin ja ilot tuplattiin.

Käskyt, kiellot, turhat rajoitukset ja säännöt katosivat. Ihmisten välille tuli hyvä ja vilpitön tahto ja halu toimia yhteisön parhaaksi, tehdä hyvää toisilleen.

Iloisuus on taitolaji

Iloisuus ja positiivinen ajattelu eivät ole ihan yksinkertaisia juttuja. Toisinaan tunnumme nykypäivän työelämässä tulkitsevan ilottomuuden ja totisuuden vakavasti otettavaksi ammattilaisuudeksi ja iloisuuden naiiviksi yksinkertaisuudeksi. Aivan kuin kaikki ammattitaito, osaaminen ja koulutus katoaisivat hymyn kera taivaan tuuliin.

Kulttuurissamme myös viljellään sananlaskuja, joissa ”mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjännaurajasta” ja joissa tulee aina ”itku pitkästä ilosta”. Yritä siinä nyt sitten uskaltaa olla iloinen, vaikka mieli tekisikin. Kyllä on paljon vakuuttavampaa, suvaittavampaa ja yhteisöllisempää jurputtaa ja kyynistyä yhdessä, kuin hymyillä ja suhtautua asioihin positiivisemmin ja eteenpäinsuuntautuneemmin.

”Toisinaan tunnumme nykypäivän työelämässä tulkitsevan ilottomuuden ja totisuuden vakavasti otettavaksi ammattilaisuudeksi ja iloisuuden naiiviksi yksinkertaisuudeksi.”

Toisena äärilaitana ovat sitten ne työpaikat, joissa ongelmat ja selvittämättömät asiat lakaistaan teennäisen ja pakonomaisen ilon ja ”meillä menee himputin hyvin” -naamarin taakse. Tällaisissa työpaikoissa voi olla vaikeaa tuoda esille epäkohtia, pohtia kriittisesti työskentelyn kehittämistä tai esittää uusia ideoita.

Semmoiseen uskaltautuva työntekijä saatetaan leimata ilonpilaajaksi, työyhteisön sisäilman ummehduttajaksi ja työnilon tukahduttajaksi. Koska ilman tuota yhtä kuivakkaa tyyppiä muilla olisi niin kivaa ja iloista olla täällä töissä.

Asenne ja vilpittömyys ratkaisevat

Kirja iloisesta tytöstä ilmestyi jo vuonna 1913. Vaikka maailma onkin sen jälkeen kovasti muuttunut, kirjan sanoma tuntuu olevan vieläkin kohdillaan: asenne ratkaisee. Omaan tulkintaamme ja asenteeseemme tilanteista ja toisista ihmisistä voimme aina vaikuttaa, tapahtui mitä tahansa. Ja omalla asenteellamme on vaikutusta paitsi siihen, miten itse voimme, myös siihen, minkälainen ilmapiiri on ympärillämme. Haluammeko olla arjen ankeuttajia vai ihmeidentekijöitä?

Hyväntahtoisella rehellisyydellä ja vilpittömällä halulla ymmärtää toista ihmistä ja luoda positiivista ilmapiiriä pääsee varmasti pitkälle. Aivan kuten Pollyannakin tuossa jo yli sata vuotta sitten kirjoitetussa tarinassa.

”Käskyt, kiellot, turhat rajoitukset ja säännöt katosivat. Ihmisten välille tuli hyvä ja vilpitön tahto ja halu toimia yhteisön parhaaksi, tehdä hyvää toisilleen.”

Runoilija Eino Leinon ”Hymyilevän Apollon” säkeiden kera toivottelen myötätuntoisia, iloisia ja levollisia päiviä niin työhön, kotiin kuin vapaa-ajan rientoihinkin.

”Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk’ aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei osaa ilkeä;
miss’ ihmiset tuntevat tuntehin,
liki liikkuvi Jumalakin.”

Kolumni on julkaistu alunperin 15.6.2016 Kollega.fi  -verkkolehden Vierailija-blogissa.
Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

Mainokset

Kun työ pyörii mielessä jatkuvasti

Twitterissä tuli taannoin vastaani twiittaus, jossa pyydettiin suosittelemaan mindfulness-kirjallisuutta, jotta pään vilinän saisi pysäytetyksi.

Omat ehdotukseni lähtivät näppäimiltä ennen kuin ehdin sen enempää fundeerata. Jostain omakohtaisen kokemuksen selkäytimestä viesti taisi lähteä. Kirjallisuuskin unohtui. ”Kävely, hengittely, lempibiisi, voimalause…Tai tikkataulu, kutimet, ukulele, kengurukeppi -> jotain IHAN muuta! :D”

 

Pitääkö olla huolissaan?

Twiitti sai pohtimaan asiaa tämän päivän työelämän näkökulmasta. Kuinka monella meistä mahtaa työ pyöriä päässä vapaa-ajallakin? Mitä voi tehdä silloin kun silittäessä, siivotessa tai autoa huoltaessa ajattelee vain töitä? Pitääkö olla huolissaan, jos ajatukset täyttää työpaikan pöydällä rojehtiva paperikasa eikä perhe, parisuhde tai pizzaperjantai?

Työasioiden ajattelusta vapaa-ajalla ei ehkä pidä olla huolissaan, jos se tuntuu innostavalta ja ihanalta. Jos taas työn ajattelu ahdistaa, saa sydämen hakkaamaan ja hien pukkaamaan kainaloihin, asia ei ehkä ole aivan niin ok. Jos pään sisällä pyörii alvariinsa työasioita, joita ei haluaisi siellä pyörivän, voi lähteä miettimään keinoja tilanteen pysäyttämiseksi tai rauhoittamiseksi.

Monenlaisia keinoja

Kaikki eivät pysty lukemaan, meditoimaan tai hiljentymään silloin kun päässä vilisee.  Toiselle ei toimi lenkkeily, urheilu tai metsässä kävely. Kolmas ei koe hyötyvänsä musiikin kuuntelemisesta. Yhtä oikeaa, kaikille automaattisesti sopivaa tapaa ei ole. Paitsi persoonasta, myös aiheesta ja elämäntilanteesta riippuen oman mielen rauhoittamisen tavat vaihtelevat.

Jos työelämä tulee häiritsevästi mukaan vapaa-ajalle ja vaikkapa jatkuvaksi yökyläilijaksi, voi oma-apukeinojen lisäksi olla tarpeellista kääntyä esimerkiksi työterveyshuollon puoleen. Työhön ja työntekemiseen liittyvistä asioista keskusteleminen avoimesti esimiehen ja työkavereiden kanssa tai työnohjauksessa, hyödyttää myös monia. Tärkeää on kuitenkin kuunnella itseään herkällä korvalla ja toimia sen mukaan. Ja rohkeasti pyytää tarvittaessa apua.

Kerää vilinänpysäytyksen vinkkivarasto

Niitä hetkiä varten, kun päässä vilisee, voi kokeilla kerätä itselleen vilinänpysäytyksen vinkkivaraston. Sitten kun tilanne on ns. päällä, on jo valmiiksi mietittynä useita erilaisia tapoja, joita voi kokeilla omien ajatustensa rauhoittamiseen.

  1. Pidä 1-2 viikkoa päiväkirjaa
  • Kirjaa ylös tilanteet, jolloin koet työajatukset häiritsevinä.
  • Kirjaa ylös, mihin työasiaan ajatukset liittyvät.
  • Kirjaa ylös kellonaika, tilanne, kesto yms.
  1. Tutki päiväkirjaasi 1-2 viikon jälkeen
  • Minkälaisissa tilanteissa työasiat ovat olleet mielessä eniten?
  • Löytyykö tilanteista samankaltaisuutta? (samat jutut, samat ajat, sama kesto tms.)
  • Onko vapaahetkiä, jolloin työ ei ole ollut mielessä? Mitä sellaisina hetkinä tapahtui?
  1. Rakenna kategoriat
  • Jaa päiväkirjan perusteella löytämäsi vilinätilanteet kolmeen-neljään eri kategoriaan (vaikkapa yövilinät, sunnuntai-iltavilinät jne.)
  • Anna kategorioille niille sopivat nimet ja kirjaa ne ylös.
  1. Kerää ja kokeile
  • Jaottele eri kategorioiden alle ne toimenpiteet, joita olet aiemmin tehnyt kyseisenlaisten vilinähetkien pysäyttämiseksi (jumppa, kaveripuhelu tms.)
  • Keksi jokaiseen kategoriaan lisää uusia toimintavinkkejä.
  • Kysy ja kerää vinkkejä myös kavereilta, lehdistä, uutisista jne.
  1. Vinkkilista ja sen käyttäminen
  • Kun seuraava ”työajatusvilinähetki” tulee, kaiva vinkkilista esiin.
  • Valitse tilanteeseen sopiva kategoria ja kokeile kirjaamiasi toimintavinkkejä.
  • Pyri tunnistamaan mikä itselläsi auttaa missäkin tilanteessa -> lisää sitä.

****
Haluatko jakaa ajatuksiasi tai kokemuksiasi tästä harjoitteesta? Tai haluatko kysyä harjoitteesta jotakin? Voit laittaa kommentin kommenttiosioon tai viestitellä suoraan minulle.

Terkuin,
– Terhi

 

Ammattitaidon ylläpito – hyvän työkaverin muistilista 2/10

Minkälainen on hyvä työkaveri? Mitä se tarkoittaa? Mistä tunnistaa hyvän työkaverin? Asiaa on tullut mutusteltua niin kollegoiden kanssa kuin koulutuksissa ja valmennuksissa asiakkaidenkin kanssa. Tässä näiden mietintöjen pohjalta pieni kymmenen kohdan pikamuistilista hyvään työkaveruuteen. Pätkä kerrallaan.

Hyvä työkaveri pitää huolta ammattitaidostaan ja osaamisestaan ja jakaa osaamistaan ja tietojaan innolla myös muille. ”Olen kerran opiskellut ja enää ei tartte” –asenne ei ole tätä päivää. Ammattitaidon ylläpitäminen on nykyään koko työuran kestävä juttu, oli ammatti mikä tahansa. Ammattitaidon voidaan ajatella koostuvan omaan ammattialaan liittyvästä tiedosta ja teoriasta, omasta innosta ja asenteesta työtä kohtaan sekä käytännön ja työkokemuksen mukanaan tuomista taidoista. Ammattitaito.jpg

1. Tieto ja teoria

Ammattitaitoa on omaan ammattiin kuuluvan tiedon, määräysten, lakien ja ohjeistusten hallinta ja niiden mukaisesti toimiminen. Lisäksi on hyvä omata halu ymmärtää työn tavoite ja merkitys laajemmassa perspektiivissä. Koska tieto ja teoriat muuttuvat ja vanhenevat, niiden päivittäminen on myös tärkeää. Ajantasainen osaaminen, tietotaito, ymmärrys muutoksista, uusimmat tekniikat, ja oman alan lainsäädännön päivittäminen kuuluvat siis jokaisen ammattilaisen kuvioihin. Myös työinto pysyy silloin ihan eri tasolla, kun tietää ”missä mennään”.

Palkkatyössä työnantaja tarjoaa usein työntekijöilleen valmiiksi valittuja koulutuksia.  Kuitenkin monilla työpaikoilla täytyy myös itse olla aktiivinen avaamaan suunsa silloin kun kokee kaipaavansa johonkin työhön liittyvään asiaan lisäkoulutusta tai kurssitusta. Omaa ammattitaitoa voi työpaikalla järjestettävien koulutusten lisäksi pitää ajan tasalla myös itsenäisesti ja omalla ajalla. Tähän on tänä päivänä monia mahdollisuuksia: nettikursseja ja -seminaareja, kirjastojen palveluita, viikonloppukursseja, ammattilehtiä, äänikirjoja, podcasteja sekä kansalaisopistojen ja työväenopistojen kursseja ja niin edelleen.

Oppimaansa uutta tietoa ja oivalluksia kannattaa jakaa myös työpaikalla. Vastaavasti taas omissa ”tiedottomuustilanteissa” pitää rohkeasti kysyä apua ja vinkkejä työkavereilta. Niin saadaan tieto kulkemaan. Tiedon panttaaminen ei pitkässä juoksussa hyödytä ketään.

2. Into ja asenne

Into ja kiinnostunut asenne omaa työtä ja sen tuomia uusia tilanteita kohtaan auttaa jaksamaan työssä. Innokas ja uutta valmis oppimaan -asenne luo innokkaan asenteen kierteen, jonka imu voi viedä mennessään muitakin. Siinä kierteessä saattaa syntyä jotain ihmeellistä. Hienoa on lisäksi se, että omaan asenteeseen voi aina vaikuttaa.

Asenne näkyy työn tekemisessä muun muassa siinä kuinka työtehtävät suorittaa, miten niihin suhtautuu, tekeekö vai vain meinaako, ottaako vastuun virheistä ja oppiiko mokista, uskaltaako antaa tunnustusta itselleen ja työkavereilleen, miten itse ylläpitää hyvää ilmapiiriä työpaikalla ja miten käyttäytyy toisia kohtaan. Työhön sopiva pukeutuminen ja siisti ulkoinen habitus on joissakin töissä erityisen tärkeää ja niiden huomiotta jättäminen kertoo omaa tarinaansa asenteesta työtä kohtaan.

Itseään voi myös tietoisesti haastaa ilmoittautumalla opiskelijan tai harjoittelijan ohjaajaksi, kouluesitelmien pitäjäksi, perehdyttäjäksi tai oman työpaikan rekrytointitiimiin. Into ja ylpeys omasta työstä saattavat kasvaa ihan uusiin mittoihin.

3. Käytäntö ja kokemus

Sananlasku sanoo, että ”työ tekijäänsä opettaa”, ja näinhän se on. Käytännön vaikeat työtilanteet ja onnistumiskokemukset buustaavat meitä saavutuksiin. Tekemällä oppii erilaisia työmenetelmiä ja oppii käyttämään erilaisia työvälineitä. Kokemus tuo varmuutta työn tekemiseen ja niin sanotun hiljaisen tiedon määrä kasvaa. Myös intuitio on usein kokeneilla työntekijöillä aivan omaa luokkaansa.

Mutta vaikka takana olisi kuinka paljon työkokemusta, hiljaista tietoa, käytännön kokemusta ja vuosien mukanaan tuomaa varmuutta, kukaan meistä ei koskaan ole työssään valmis. Kokenut konkarikin voi oppia paljon esimerkiksi työpaikan harjoittelijoilta ja opiskelijoilta. He tuovat tullessaan työpaikoille alan uusia tuulia ja uusinta tietoa ja kyselevät perustehtävään, työskentelytapoihin ja piintyneisiin rutiineihin liittyviä kysymyksiä. He ehkä kyseenalaistavatkin jotakin, laittavat konkareita miettimään ja pohtimaan uudelleen ja näkemään toisin.

”Jokainen tsäänssi on mahdollisuus”, sanoi Matti Nykänen. Jokainen uusi kohtaaminen, uusi tilanne, muutos tai kimurantti asiakas, antaa meille mahdollisuuden oppia jotakin uutta, kehittää työtämme ja ylläpitää ammattitaitoamme. Jos vain tahdomme.

****
Heräsikö ajatuksia? Kommentit ja lisähavainnot aiheesta ovat enemmän kuin tervetulleita. Kommentoi joko kommenttiosioon tai laita viestiä. Hyvän työkaverin muistilista voi nimittäin vielä muovautua ja jalostua toisenlaiseksi tässä matkan varrella. 😀

Listan ensimmäisen osan löydät täältä: Käytöstavat – hyvän työkaverin muistilista 1/10.

-Terhi

Osa1muistilista

Ilojen ja riemujen säilöminen

Edelliset talvet ovat aina olleet lumettomia ja kesät kylmiä. Mitään iloista, positiivista tai riemullista ei ole tapahtunut. Arki on mennyt harmaana eteenpäin niin töissä kuin kotonakin, aina sitä samaa vanhaa rataa. Milloinkaan ei ole ollut mitään jännää tai erilaista. Paljon on ollut vaan murhetta ja harmia, kiirettä ja kiukkua. Iloa ja intoa vähemmän. Kuulostaako tutulta?

Ihmisen muisti on lyhyt ja valikoiva. Jotenkin ne huonot jutut vaan jäävät meille helpommin mieleen ja ne arjen pikkuruiset, murusina maailmalla olevat onnistumiset ja riemunrievut unohtuvat ja hukkaantuvat jonnekin. Ja kuitenkin niitäkin joka vuosi elämässämme on. Kotona tapahtuu kivoja asioita ja töissä myös. Vastaamme singahtelee voimavirkkeitä, mahtavia tyyppejä, oivaltamishetkiä, keksimisen riemua, ammattiylpeyttä, naurunrämäkkää,  itsensäylittämisiä, halauksia, kehuja, jaksamista, yrittämistä, osaamista ja vaikka mitä!

Mummon keittiötölkki

Hyllyllä nököttävä mummon vanha keittiötölkki sai sen ajatuksen sitten päähäni: ryhdynkin säilömään vuoden aikana kokemiani ilon ja kiitollisuuden hetkiä sekä intoa ja inspiraatiota tuovia ajatuksia. Säilön konkreettisesti ja näkyväksi itselleni kaiken sen hyvän, mitä osakseni vuoden aikana koituu. Jotta muistaisin. Ja minun säilykkeessäni saavat mennä iloisesti sekaisin koti- ja työasiat.

Tölkki oli minusta viehättävä kaikessa rouheudessaan jo sellaisenaan, joten koristeluun ei mennyt aikaa. Kunnon säilöjänä iskin kuitenkin etiketit paikoilleen, jotta säilönnän tavoite ja säilöttävät tuotteet pysyvät kirkaana mielessäni koko vuoden. Etikettejä tuli neljä ja jokainen niistä tölkin eri sivulle. Kirjoitin niihin: KIITOLLISUUS, ILO, INTO, INSPIRAATIO.

Säilöntäohjeet

  1. Läpinäkyvä tölkki, säilytetään näkyvällä paikalla ja lämpimässä
  2. Jokaisena vuoden päivänä tölkkiin tipautetaan lappu, johon on kirjoitettu jokin juuri sinä päivänä kiitollisuutta tai iloa tuottanut asia tai hetki. Lappu voi sisältää myös jonkin voimauttavan oivalluksen, runonpätkän tai innostavan ajatuksen. Jonkin sellaisen asian, joka juuri sinä päivänä on ollut kiva juttu
  3. Lappuun kirjoitetaan myös päivämäärä
  4. Vuoden viimeisenä päivänä 31.12.2017 tölkissä on lappuja 365 kpl
  5. Tölkkiin säilötyt laput saa kaikki lukea vasta uudenvuoden aattona. Lappuja katsellessa ja lukiessa voi miettiä ainakin seuraavia asioita:

– Muistatko kaikki säilömäsi asiat ja hetket?
– Muistatko miltä ne tuntuivat, tuoksuivat, kuulostivat?
– Mitä ajatuksia herää kun huomaat säilöneesi 365 hienoa asiaa?
– Miten voisit hyödyntää säilykkeitäsi myös tulevana vuonna?

Säilöntähaaste

Minä aloitin säilöntäurakkani jo viikko sitten. Tölkki täyttyy hitaasti, mutta varmasti. Erivärisiä, erikokoisia lappuja tulee joka päivä yksi lisää. Eikä tarvitse lisätä yhtään säilöntäaineita. On muuten upea tunne kun päivän päätteeksi saa taas yhden innostavan ja iloisen asian säilöttyä. Tuskin malttaa seuraavaa päivää odottaa.

Lähdetkö mukaan säilöntätalkoisiin? 😀

– Terhi

kiitollisuusilo

Tästä se alkoi 1.1.2017. Ensimmäisen päivän ilot tölkitettynä.

Yhteistyö oli vuoden 2016 kuuma juttu

On jälleen tilinpäätöksen aika. Vuosi 2016 on justiinsa jäämässä edellisten vuosien seuralaiseksi ja uutta vuotta kohti mennään jo nenä edellä. Kulunut vuosi on tuonut vastaani innostavia ja ihania ihmisiä ja tapahtumia, joista on hyvin helppoa olla iloinen ja kiitollinen. Toki pää on kolissut välillä kovastikin kaukalon reunoihin, mutta kolinoista on selvitty henkisillä jääpusseilla, ystävien kanssa keskustelulla, hyvillä yöunilla ja oppimispäiväkirjan kirjoittamisella. Työnohjaus- ja valmennuskuviot ovat olleet päätyöni, mutta kaikenlaista muutakin on vuoteen mahtunut. Tässä pieni pintaraapaisu.

YHTEISTYÖ2jpg.jpg

1. Yhteistyökuviot

Yhteistyötä ei mielestäni koskaan pidä tehdä vain yhteistyön vuoksi. Yhteistyön pitää olla innostavaa ja uutta luovaa, siitä pitää kummankin yhteistyöosapuolen saada jotakin –  jakaa omastaan ja ottaa vastaan toiselta. Se ei ole oman edun hinnalla millä hyvänsä tavoittelua, vaan myös yhteistyökumppanin edun miettimistä, MEIDÄN yhteisen etumme miettimistä. Juuri sellainen asenne tekee yhteistyöstä kauniin.

Tänä vuonna yhteistyö on ollut jotenkin erityisen kuuma juttu. Minulla on ollut ilo tehdä yhteistyötä monien uskomattomien, luotettavien kumppaneiden kanssa. Olemme kehittäneet uutta ja tehneet jotakin toisin. Olemme löytäneet yhteisen intohimon tai huomanneet juuri erilaisuutemme isoksi työskentelyvahvuudeksemme. Olemme huomanneet, että yhdessä olemme enemmän.

Onnistunut yhteistyö on aina ihan huippumatka, se on omatoimimatka, jossa mikään ei ole ”satavarmaa”, mutta kaikki on mahdollista. Ja se jos mikä on riemullista!

2. Työnohjauskonferenssi

Minut ja kollegani valittiin valtakunnalliseen Työnohjauskonferenssiin ohjaamaan työpajaa aiheesta ”Yrittäjän työnohjaus – mysteeristä mahdollisuudeksi”. Onni oli saada työpajaan ryhmä innokkaita osallistujia, jotka oikeasti laittoivat itsensä likoon. Palaute pajasta oli myös hyvää. Osallistujat saivat loppusyksystä työpajassa tuottamansa materiaalin sekä ohjaajien ottamat kuvat käyttöönsä, yhdessä sovitun mukaisesti. Ajattelen vieläkin tätä porukkaa sydän läikähdellen 😀

tyo%cc%88nohjauskonferenssi2016

3. Kolumnistina Kollega.fi –verkkolehdessä

Kolumnien kirjoittaminen Kollega.fi –verkkolehteen jatkui koko vuoden. Kesän jälkeen siirryin Vierailija-blogista Coaching-blogiin, jota kirjoitan nyt yhdessä toisen kolumnistin kanssa. Kolumnistisoiminen jatkuu näillä näkymin ainakin vielä tulevan vuoden kevään. Kirjoitin kolumneissani muun muassa myötätuntouupumuksesta, intuitiosta ja toisten aikaa varastavista kroonisista myöhästyjistä. Elämä on täynnänsä kirjoitusaiheita.

Coaching

******

Lopuksi kiitokset

Isot kiitokset kuluneesta vuodesta yhteistyökumppaneille, asiakkaille ja Hub Salolle –  kanssanne on ollut ilo toimia ja luoda uutta. Sydämelliset rutistukset perheelle, läheisille ja ystäville. Te olette mahdollistaneet kaiken tämän.

Erityiskiitokset kumarran vielä niille rohkeille yrittäjille, jotka lähtivät mukaan tämän vuoden joulukalenteriini. Kiitokset siis: Marjo, Heli, Sanna, Maria, Kari, Riitta, Ilkka ja Hanna. Työinnostusvinkkinne ja asenteenne kolahti!

Toivotan oikein Hyvää Uutta Vuotta 2017 ja uskoa ja rohkeaa luottamusta tulevaisuuteen. Samalla kuitenkin eläen ja nauttien juuri tästä hetkestä, juuri näiden tässä olevien ihmisten kanssa.

Iloa, intoa ja inspiraatiota,
-Terhi
@aikatranterhi

******

Lue vuoden 2016 suosituimmat blogitekstit:

Etsitkö työyhteisöllesi/ryhmällesi koulutusta tai valmennusta?
Kurkkaas ainakin nämä:

tyo%cc%88paikan-ilmanraikastimet

Hevosilta oppia tiimityöskentelyyn

Kesälomallakin työ tulee joskus ajatuksiin. Varsinkin kun löytää yllättävistä paikoista ja konteksteista asioita, joita voi soveltaa työelämään.

Istuin lomareissulla puiston penkillä ja luin kirjaa. Vähän väliä ohitseni kopotteli turisteja kuskaavia hevoskärryjä. Kauniita, uljaita hevosia, upeasti pukeutuneita ohjastajia ja iloisesti kyydissä istuvia turisteja. Kun käänsin katseeni takaisin kirjaani, erilaiset rytmit alkoivat takoa päässäni. Muistin edesmenneen musiikinopettajani sanat: ”kuuntele, kaikkialla on rytmiä ja musiikkia”.

Yksi tunti, kuusi erilaista tiimiä

Tulin myöhemmin illalla uudelleen istumaan samalle penkille. Tällä kertaa minulla oli mukanani kynä ja vihko. Tunnin aikana ohitseni kirmasi kuusi hevoskärrytiimiä ohjastajineen ja kyytiläisineen. Suljin silmäni, kuuntelin, ja kirjoitin heti rytmit paperille mieleeni tulevin ”sanoin”:

Tiimi 1: ”rittara-rittara-rittara-rittara”
Tiimi 2: ”tattat-tattat-tattat-pakapaka”
Tiimi 3: ”tippatappa-tippatappa-tippatappa”
Tiimi 4: ”rattattatta-ratatatatatta-rattattatta”
Tiimi 5: ”tattattatta-tattattatta-tattattatta”
Tiimi 6: ”rattari-rattattara-rattari-rattattara”

Todella mielenkiintoista! Kaikilla kuudella hevostiimillä oli aivan erilainen työn tekemisen rytmi, erilainen tempo. Ne kuulostivat kaikki aivan erilaisilta. Silti ne tekivät samaa työtä, toimivat yhdessä ja pyrkivät samaan lopputulokseen. Näyttivät upeilta, saivat asiakkaat hymyilemään ja ohjastajansa ylpeäksi.

”Minäminäminä”-asenne johtaa kaaokseen

Hevosista en tiedä juuri yhtikäs mitään. Voisin kuitenkin kuvitella, että koko kärryhommasta ei tulisi mitään, jos ne repisivät eri suuntiin ja pitäisivät itsepintaisesti kiinni vain omasta rytmistään ja omasta tavastaan askeltaa. Paikat menisivät rikki ja tulisi isoja vammoja. Asiakkaat sinkoilisivat mikä minnekin ja satuttaisivat itsensä. Olisivat vihaisia, vaatisivat rahojaan takaisin, itkisivät, huutaisivat ja kiukuttelisivat. Työn lopputulos ei vastaisi lähellekään siitä annettua lupausta. Kaikilla olisi vain paha mieli.

Ohjastaja toimi selkeästi hevostiimin esimiehenä: määräsi suunnan ja vauhdin, piti homman koossa ja ohjaimet käsissään. Suitsi riittävästi, mutta ei liikaa. Piti huolen, että töissä oltiin oikealla tavalla koristautuneena, edustavan näköisinä, puhtailla ja toimivilla työvälineillä varustettuina. Tarvittaessa antoi tiukkaakin palautetta ja kehotti lempeän tiukasti ryhtiliikkeeseen.

Hevosten rytmikästä yhteistyöskentelyä katsoessani ja kuunnellessani tajusin taas, kuinka tärkeää tiimityöskentelyssä on unohtaa se pelkkä ”minäminäminä” –asenne ja pyrkiä sensijaan löytämään konsensus. Yhteinen tapa, tyyli ja rytmi tehdä työ siten, että lopputulos on tavoitteiden mukainen. Luopua hiven omastaan ja antaa tilaa toisellekin.

Kyllä se yhteinen rytmi meiltä ihmisiltäkin löytyy, kun sitä hyväntahtoisen aktiivisesti etsitään.

Löytyyhän se hevosiltakin.Hevonen

**********************

– Terhi

http://www.aikatra.com
@aikatranterhi

 

 

Onnistujan asenne

Kuva

Onko Sinulla onnistujan asenne?

  • Opitko virheistäsi?
  • Asetatko itse itsellesi tavoitteita?
  • Onko Sinulla tapana tutkia haasteita eri näkökulmista?
  • Nautitko työsi tarjoamista haasteista?
  • Osaatko olla ylpeä työstäsi?
  • Kyseletkö usein neuvoja toisilta?
  • Luuletko, että toisten on helppo kysellä asioita Sinulta?
  • Nautitko etsiessäsi ratkaisuja ongelmiin?
  • Onko Sinulla myönteinen asenne työtäsi ja kumppaneita kohtaan?

Mitä useampaan kysymykseen vastasit myöntävästi, sitä varmemmin Sinulta löytyy onnistujan asenne.

Miten Sinun kävi? Mikä saa Sinut puhkeamaan kukkaan?

 

LÄHDE: Positiivareiden Hyvän Mielen Päivyri 2014