Mihin katosivat luovuus ja ilo?

Seuraan ja kuuntelen ihaillen, kuinka vanhemmat valjastavat luovuutensa ja kekseliäisyytensä järjestääkseen koronakriisin keskellä etäsynttäreitä lapsilleen. Ja kuinka lasten ideoita on lähdetty ennakkoluulottamasti kokeilemaan ja toteuttamaan. Myös vähän vanhemmat synttärisankarit ja juhlasankarit ovat keksineet uusia tapoja juhlistaa erityisiä päiviään. Ikimuistoiset etäbileet Kun synttärit alkavat, otetaan etäyhteys sukulaisiin tai kavereihin. Lauletaan onnittelulauluja, katetaan herkut pöytään. Synttärisankari puhaltaa … Jatka artikkeliin Mihin katosivat luovuus ja ilo?

Väärässä kuplassa

Unessa työpaikkani ihmiset riitelevät kovaäänisesti keskenään. En saa sanoista selvää, mutta käsien kiivaasta heilumisesta, vääntyneistä kasvoista ja kovasta metelistä ymmärrän, että jonkunsortin erimielisyys on meneillään. Tunnen kuitenkin itseni levolliseksi. Rakennan ison kuplan kiukkuisten ihmisten ympärille ja äänet vaimenevat. Työnnän käteni suoraksi eteeni ja siirrän kuplaa kauemmaksi itsestäni ja sanon ääneen: ”Tämä ei kosketa minua enää.” Kupla … Jatka artikkeliin Väärässä kuplassa

Arjen ankeuttaja vai ihmeidentekijä?

Kun olin pieni tyttö, luin kirjan, joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Muistan kirjaa lukiessani kyynelehtineeni vuolaasti liikutuksesta. Taisi siinä joku yökin mennä päähenkilön karua kohtaloa miettiessä. Kirja oli Eleanor H. Porterin ”Pollyanna – iloinen tyttö”. Pollyanna oli köyhän papin tytär, jonka saamat joulu- ja syntymäpäivälahjat olivat yleensä kylän seurakunnalta ylijääneitä avustuspaketteja. Eräänä jouluna Pollyanna toivoi … Jatka artikkeliin Arjen ankeuttaja vai ihmeidentekijä?