Työrauha on tahdon asia

Lehtien otsikot huutavat negatiivisia uutisia, some räjähtää milloin minkäkin viharaivokiukku-jutun tiimoilta, uutiset näyttävät karmivia kuvia maailmalta, asioita vatvotaan ja vatuloidaan. Mielenrauha on mennyttä yleensä jo aamukahvin aikaan.

Työpaikalla saattaa vastaan paukata sama meininki. Työelämän muutoksista, työn paljoudesta ja kiireestä puhutaan paljon. Moni on oikeasti väsähtänyt duuniinsa.

Mutta mitä jos väsähtäminen ei johdukaan ainoastaan työstä ja sen tekemisestä, vaan osaltaan myös negatiivisesta ja riidanhaluisesta ilmapiiristä, joka tuntuu ympäröivän meitä joka puolella? Mitä jos itse olemmekin mukana sellaisen ilmapiirin ruokkimisessa ja ylläpitämisessä?

Hyvä vai huono päivä?

Työrauha on yksinkertaistettuna sitä, että työntekijä saa keskittyä sekä henkisesti että fyysisesti mahdollisimman rauhassa ja turvallisesti omaan työhönsä ja sen tekemiseen. Hänen tulee myös omalta osaltaan antaa toisille mahdollisuus keskittyä. Tätä keskittymistä voi työpaikoilla häiritä tarkoituksellinen negatiivisten asioiden pöyhiminen, virheiden etsiminen toisten sanomisista ja tekemisistä, arvostelu ja riidan haastaminen. Nämä ovat yleensä “laiskan tyypin” puuhia. Ratkaisujen aktiivinen etsiminen ja rauhan rakentaminen kun vaativat huomattavasti enemmän vaivannäköä.

Työyhteisön henki välittyy siitä, miten sen jäsenet kohtelevat toisiaan. Kuinka esimiehet arvostavat työntekijöitään, kuinka työntekijät tukevat esimiestään, kuinka kollegat puhuvat toisilleen. Se, miten kohtelemme toisiamme työkavereina, saattaa heijastella myös tapaamme toimia asiakkaiden kanssa.

Tanskalaisen vanhainkoti Lotten johtaja Thyra Frank painottaa työntekijöilleen, että ketään ei koskaan saa kohdella huonommin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Hän odottaakin työntekijöiden puhuvan toisilleen kauniisti ja kohtelevan toisiaan hyvin, koska miten muuten hän voisi luottaa siihen, että myös asiakkaita kohdellaan arvostavasti.

Frankin näkemyksen mukaan jokaisella työntekijällä on valta päättää tekeekö toisille hyvän vai huonon päivän. Eräs asia, jota hän vaatii sekä itseltään että työntekijöiltään, on aivan ehdoton: jos on jotakin, josta et toisessa ihmisessä tai hänen toiminnassaan pidä, kerro se hänelle suoraan. Ja jos et jostain syystä pysty sitä tekemään, ei asiaa tarvitse kertoa kenellekään muullekaan.

Rauhanrakentajan peruspalikat

tyorauhaTyörauha rakentuu hyvin monista asioista työpaikalla. Johdolla on oma vastuunsa ja roolinsa, mutta tärkeä rooli on myös työntekijöillä. Rauhaa aktiivisesti rakentavien työpaikkojen rakennuspalikoista löytyy muun muassa seuraavanlaisia materiaaleja käyttöohjeineen:

  1. Pelisäännöt ja niiden noudattaminen
  2. Vastuut ja velvollisuudet sekä niiden ymmärtäminen ja toteuttaminen
  3. Oman perustehtävän hahmottaminen
  4. Itsenäisyys ja vapaus toimia ja tehdä päätöksiä omaan työhön liittyvissä asioissa
  5. Inhimillisyys ja oikeudenmukainen kohtelu
  6. Omien ja toisten rajojen arvostaminen
  7. Erilaisten työskentelytapojen hyväksyminen
  8. Ratkaisujen sisukas etsiminen
  9. Toisen työn arvostaminen
  10. Hyvän puhuminen ja positiivisuuden vahvistaminen
  11. Avoimuus ja läpinäkyvyys teoissa ja päätöksissä
  12. Onnistumisten hehkuttaminen.

Presidentti Martti Ahtisaari on todennut: “Rauha on tahdon asia.” Sitä se on työpaikallakin. Mutta tahdommeko me?

********
Kolumni on julkaistu alunperin 7.12.2018 Kollega.fi  -verkkolehden Coaching-blogissa.
Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

 

Mainokset

Hyväntuulisuuden pisaratartunta

Tänään minun on pakko käydä ruokakaupassa. On siedettävä ihmistungosta, meteliä, kirkkaita valoja ja pimpelipom-musiikkia, jonka sekaan joku nauhoite huutelee tarjouksia. Vaikka särky jyskyttää päässä, silmälasit ovat jääneet työpöydälle, kotiin on vielä pitkä matka ja kauppa tuntematon. Niin minun on vaan pakko.

Mistä kummasta löydän kahvin ja suodatinpussit, missä on vessapaperi ja chilikastike? Missä piilottelevat raejuusto ja laastarit? Miten pääsen täältä mahdollisimman pian pois?

Kun tarvittavat tavarat ovat vihdoin kärryssäni, pitää vielä hetki seisoskella hevi-osastolle saakka kiemurtelevassa kassajonossa. Jalkani liikkuvat mekaanisesti jonon liikkeen mukana, aivot ja ajatukset tuntuvat olevan pysähdyksissä.


”Ja taas se valoisa hymy. Jokin läikähtää mustan kevyttoppatakkini sisälmyksissä.”

Katsahdan ympärilleni. En ole yksin. Meitä on paljon. Meitä väsyneitä, suupielet alaspäin kääntyneinä jonottavia, mustissa kevyttoppatakeissamme seisovia, kärsimättömiä ja samaan aikaan jotenkin nitistettyjä ja periksiantaneita. Siinä me seisomme. Kassajonossa.

– Päivää rouva!

Iloisen näköinen nuori kassaneiti katsoo suoraan silmiin ja hymyilee. Hämmennyn hetkeksi, mutta saan kuitenkin väännettyä jonkun virnistyksentapaisen väsyneille kasvoilleni ja ymmärrän jopa tervehtiä takaisin. Tuotteet lipuvat liukuhihnalla ja pakkailen niitä valmiiksi kassiin. Maksan ostokset.

– Olkaa hyvä, kiitos käynnistä ja hyvää päivänjatkoa teille! Ja taas se valoisa hymy. Jokin läikähtää mustan kevyttoppatakkini sisälmyksissä.

Tekohymy – entä sitten?

Psykologian professori Jari Hietanen ja yliassistentti Mikko Peltola Tampereen yliopistosta ovat tutkineet kasvojen ilmeitä ja niiden tunnistamista. Heidän mukaansa ihmisten kasvoille nousee aina hymy, kun heillä on hyvä mieli, mutta on myös todettu, että jopa manipuloidulla, keinotekoisellakin hymyllä on myönteisiä vaikutuksia sekä hymyilijän omaan mielentilaan että myös muihin ihmisiin. Hymy yhdistettynä katsekontaktiin viestii vuorovaikutushalukkuudesta ja vahvistaa sosiaalisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hymyllä voi saada aikaan vaikka mitä.

Minun jälkeeni kassajonossa tullut seuraava asiakas kohtasi todennäköisesti täsmälleen samat sanat ja hymyt kuin minäkin. Mutta se ei vähennä minun iloani ja saamaani hyväntuulisuuden pisaratartuntaa. Se oli nimittäin tärkeä tartunta, sillä se pelasti koko päiväni. Ruokakassit olivat kevyemmät kantaa, sisäinen kiire oli kaikonnut ja olo oli jotenkin hassusti svengaavampi.


”Ihmisyyttä on aina hyvä tartuttaa eteenpäin. Toisinaan siihen ei tarvita kuin hymy – oli se sitten aito tai keinotekoinen.”

Ei siis liene merkitystä, oliko tämän tapaamani kassaneidin iloisuus ja kohteliaisuus luontaista vai oliko hymy ja puhe opeteltua. Kaikesta siitä ruuhkaryysiksestä, meidän asiakkaana olevien kärsimättömyydestä ja väsymyksestä huolimatta, hän kykeni keskittymään kohteliaasti yhteen asiakkaaseen kerrallaan, puhumaan kauniisti ja hoitamaan työtehtävänsä mallikkaasti.

Minua ei haitannut myöskään rouvittelu ja teitittely, mikä toisinaan tuntuu ihmisiä puhututtavan. En tuntenut itseäni vanhaksi, vaan enemmänkin arvostetuksi. Pointti ja tilanne olivat tärkeämpiä.

On aina hienoa, kun joku hymyilee, on kohtelias ja sanoo ”hyvää päivää”, “ole hyvä”, “kiitos” tai “anteeksi”. Töissä, kotona, harrastuksissa, asioilla, kaupassa. Ihan niin kuin olisimme silloin enemmän ihmisiä toisillemme. Ja ihmisyyttä on aina hyvä tartuttaa eteenpäin. Toisinaan siihen ei tarvita kuin hymy – oli se sitten aito tai keinotekoinen.

****
Kolumni on julkaistu alunperin 8.3.2017 Kollega.fi  -verkkolehden Coaching-blogissa.
Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

Työilmapiiri – hyvän työkaverin muistilista 3/10

Minkälainen on hyvä työkaveri? Mitä se tarkoittaa? Mistä tunnistaa hyvän työkaverin? Asiaa on tullut mutusteltua niin kollegoiden kanssa kuin koulutuksissa ja valmennuksissa asiakkaidenkin kanssa. Tässä näiden mietintöjen pohjalta kymmenen kohdan pikamuistilista hyvään työkaveruuteen. Pätkä kerrallaan.

Työilmapiiri on yksi suurimmista työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että jokaisen työntekijän tulee kantaa vastuuta oman työyhteisönsä hyvinvoinnista.

Mitä tuot työpaikalle?

Tunnetilat tarttuvat herkästi, joten mieti, mitä itse tuot tullessasi työpaikalle. Työpaikalle ei ole tarkoitus tulla raivoamaan tai kiukuttelemaan. Moni kokee ahdistavaksi kiukkupussin tai känkkäränkän kanssa työskentelyn. Käytöstavat ne pitää olla työpaikallakin.

Negatiivisuus tekee ilmapiirin raskaaksi, kun taas positiivinen asenne auttaa jaksamaan monessa paikassa. Pyri löytämään epäkohtiin ja kehittämisen paikkoihin ratkaisuja ja huomaamaan mahdollisuuksia epäonnistumisten korostamisen ja kaivelemisen sijaan.  Valittamisellakin on toki aikansa ja paikkansa, mutta ennen kuin avaa suunsa, voi olla hyvä ennakkoon pohtia valituksen aiheisiin myös joitakin ratkaisuehdotuksia. Suhtaudu positiivisesti myös työkavereiden ideoihin ja ehdotuksiin.

Kuppikuntaisuus ja selän takana pahan puhuminen ovat todella tehokkaita tapoja pilata ilmapiiri; ”me ei olla sun kaa” – hommelit ei kuulu työpaikalle. Avuliaisuus ja hyvän puhuminen ja korostaminen taas ovat omiaan lisäämään positiivista ilmapiiriä. Kun asenne työpaikalla on ”meillä autetaan, jeesataan ja tsempataan”, se luo aivan erilaisen fiiliksen, kuin ”meillä vedetään matto alta, puhutaan pahaa ja tuikataan ilkeyksiä joka väliin” -asenne.

Hyväntahtoinen huumori, hauskojen sattumusten, onnistumisten ja tarinoiden jakaminen ja yhdessä niille nauraminen –  siinä sitä on tiukkaa lisäliimaa hyvälle ja raikkaalle työilmapiirille.

Huono työilmapiiri näkyy ja tuntuu myös ulospäin

Huono työilmapiiri vaikuttaa helposti myös asiakkaisiin ja sitä kautta työn tuottavuuteen ja tuloksellisuuteen. Vaikka moni työntekijä sanookin, että ”ei me asiakkaalle kiukutella tai näytetä jos meillä on ristiriitoja”, ulkopuolinen saattaa vaistota hyvinkin helposti, että täällä ei muuten kaikki ole hyvin.

Silloin kun asiakas ei saa enää kunnon palvelua, kokee olevansa tiellä ja häiriöksi tai saa osakseen jopa tiuskimista, työpaikan huono ilmapiiri on jo todella pitkällä. Ja sitten jos työntekijä vielä vuodattaa asiakkaalle ”kuinka täällä ei mikään ikinä toimi” tai ”työkaverit eivät ole työstään yhtään ajantasalla ja esimies nyt on sellainen” – silloin ollaan liki upoksissa!

Kannattaa siis myös pohtia, minkälainen olo työpaikasta ja meiningistä tulee työyhteisön ulkopuolisille. Mitä viestimme olemuksellamme, käytöksellämme, keskinäisellä vuorovaikutuksellamme ja puheellamme. Ja jos huomaa asiassa kohennettavaa, sille pitää tehdä jotakin.

Jokaisella työntekijällä on vastuu

Työilmapiiri pysyy hyvänä, kun jokainen päättää olla toiselle hyvä työkaveri. Kunkin henkilökohtaisella vastuulla on se, ettei hapata työpaikan ilmapiiriä ja levitä ympärilleen pahaa mieltä.

Mieti minkälaisessa työilmapiirissä itse haluaisit työskennellä ja ryhdy sitten rakentamaan sitä omalta osaltasi. Jokainen meistä on vastuussa omasta toiminnastaan  ihan itse. Sitä vastuuta ei voi sälyttää kenellekään toiselle. Ei edes esimiehelle.

– Terhi
www.aikatra.com
@aikatranterhi

*****
Muistilistan edelliset osat löydät täältä:
Ammattitaidon ylläpito – hyvän työkaverin muistilista 2/10
Käytöstavat – hyvän työkaverin muistilista 1/10

hyvan tyokaverin muistilista

Hyvän työkaverin muistilista

 

 

Krooninen myöhästelijä on aikavaras

Työyhteisöön oli kutsuttu tunnettu luennoitsija puhumaan työhyvinvoinnista. Aikaa luennolle oli varattu puolitoista tuntia. Luennoitsija seisoi jo lähtökuopissa, presentaatiokuvat olivat kohdillaan ja mikrofoni valmiina. llmapiiri oli innostunut ja odottava. Kaikki muut olivat paikalla, paitsi työpaikan krooninen myöhästelijä. Kun aikataulusta oltiin jo myöhässä 15 minuuttia, esimies teki päätöksen aloittamisesta. Loputtomiin ei voitu odottaa.

Juuri kun luento pääsi vauhtiin, sisään kolisteli äsken mainittu krooninen myöhästelijämme. Oven pielet paukkuivat, kenkien korot kopisivat ja käsilaukku tarttui rämisten lähimmän tuolin selkänojaan. Luennoitsija keskeytti luentonsa, kaikki kääntyivät katsomaan kolistelijaa, osa porukasta huokaili, osa tyytyi mulkoilemaan.

”Anteeksi, olen myöhässä, juu jatkakaa vaan, älkää antako minun häiritä, anteeksi kovasti!”, myöhästelijä toisteli ja istahti takarivin tuoliin. Muut käänsivät katseensa takaisin luennoitsijaan, joka hieman yskäistyään sai taas juonesta kiinni ja jatkoi puhettaan.

Mutta takarivi ei rauhoittunut. ”Oottekste saanut jotain monisteita, mulla jäi tietokoneen piuha kotiin, akku melkein loppu – oisko sulla lainata…?” Taas kolisi tuoli, tietokone kilisi käynnistyessään, tekstiviestit piippasivat. Kun myöhästelijä vihdoin sai tietokoneensa auki, piuhan lainaan ja kännykkänsä vaiennettua, oli luentoa kulunut jo kaiken kaikkiaan 30 minuuttia.

aikavarasAikaa ei voi maksaa takaisin

Elämässä sattuu kaikenlaista. Kehätiellä on ruuhkaa, auto ei käynnisty, tuli nukuttua pommiin, junan raiteilla oli lehtiä, lunta ja vettä tai koira söi luentomonisteet ja kirjastokirjat. Sellaista elämä on. Jokainen myöhästyy joskus. Mutta moni saattaa tunnistaa tuttavapiiristään henkilön, joka on aina myöhässä sovitusta tapaamisesta. Henkilön, jota saa alituiseen odottaa ja jonka ympärillä kaikkien muidenkin ajankäyttö tuntuu pyörivän.

Rankasti sanottuna krooninen myöhästelijä varastaa toisten ihmisten aikaa. Hän viivästyttää palaverin alkua tai keskeyttää jo alkaneen luennon ja vaikeuttaa tapaamisista myöhästymisillään toisten töitä ja aikatauluja. Odottelijoista saattaa tuntua, ettei heidän aikaansa, käsiteltäviä asioita tai heitä itseään arvosteta. Krooninen myöhästelijä saattaa aiheuttaa toisissa ihmisissä ärtymystä, kiukkua, luottamuspulaa ja pahan puhumista selän takana. Työyhteisössä työkaverit tekevät varmistelun varmisteluita omalta osaltaan – varautuen työkaverin myöhästelyihin. Odottelun lisäksi tämäkin vie toisten aikaa.

Myöhästelijä ei yleensä ole tahallaan myöhässä. Hän saattaa olla aikaoptimisti, joka ajattelee ehtivänsä tehdä vielä vaikka mitä. Hän saattaa olla myös niin sosiaalinen ja empaattinen, että jää herkästi kuuntelemaan toisia ja juttelemaan kaikkien kohtaamiensa tuttujen kanssa. Tai ehkä hän ei vaan halua olla liian aikaisin paikalla, koska hetkenkin ylimääräinen odottelu tuntuu turhalta ja tehottomalta ajankäytöltä. Myöhästely saattaa olla myös aikaa myöten syntynyt huono tapa. Oli syy mikä tahansa, asialle kannattaa tehdä jotakin. Sillä aikaa on vaikea korvata tai maksaa toisille takaisin.

Taltuta myöhästely

Jos sinulle on huomauteltu myöhästelystäsi tai tunnistat kroonisen myöhästelijän oireita itsessäsi, voit lähteä pohtimaan ja kokeilemaan seuraavia asioita:

  1. Tiedosta tilanne ja tee asialle jotakin. Mieti mistä se johtuu? Mitä myöhästelysi aiheuttaa toisille ihmisille? Minkälaisen kuvan annat itsestäsi? Myöhästely ei ole osa persoonaa vaan käytöstä. Kunnioita toisten aikaa!
  2. Jätä aikatauluissa tilaa yllätyksille ja unohda aikaoptimismi. Mieti mitä oikeasti ehdit tehdä. Suunnittele aikataulusi niin, että olet aina vähän etuajassa.
  3. Tunnista ongelmakohdat ja kehitä rutiineita tilanteisiin, jotka ovat sinulle erityisen vaikeita. Esimerkiksi aamuheräämiset, kiiretilanteet, vaatteiden valitseminen, kännykän laturin unohtuminen, avainten hukkuminen -> miten ennakoit nämä tilanteet?
  4. Hyödynnä luppoaika. Jos olet ajoissa, lue kirjaa, vastaa sähköposteihin, mieti seuraavan päivän työlistaa tai ota vaan rennosti.
  5. Jätä kalenteriisi tyhjää. Arvosi tai itsetuntosi ei ole kiinni kalenterin täyttöasteesta.
  6. Jos kaikesta huolimatta olet myöhässä, pyydä anteeksi, mutta älä vie enää enempää toisten aikaa ja tee numeroa itsestäsi.

”Aikaa on täysin riittävästi. Kyse on vain asioiden tärkeysjärjestyksestä”, Peter Drucker on todennut. Ehkäpä lausahduksessa piilee totuuden siemen…


Kolumni on julkaistu 4.5.2016 Kollega.fi  -verkkolehden Vierailija-blogissa.

Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

aikaaon

”Aikaa on täysin riittävästi. Kyse on tärkeysjärjestyksestä.” – Peter Drucker

Käytöstavat – hyvän työkaverin muistilista 1/10

Minkälainen on hyvä työkaveri? Mitä se tarkoittaa? Mistä tunnistaa hyvän työkaverin? Asiaa on tullut mutusteltua niin kollegoiden kanssa kuin koulutuksissa ja valmennuksissa asiakkaidenkin kanssa. Tässä näiden mietintöjen pohjalta pieni kymmenen kohdan pikamuistilista hyvään työkaveruuteen. Pätkä kerrallaan.

Työpaikalla toimivat aivan normaalit hyvät käytöstavat. Tervehditään kun tullaan töihin, morjestetaan kun lähdetään kotiin. Kiitetään, pyydetään anteeksi, sanotaan ”ole hyvä”. Huomioidaan toinen ihminen, työkaveri.

Toisinaan kaikille sattuu huonoja päiviä, sellaisia kun tullaan sängystä vasen jalka tai pää edellä. Työpaikalle ei kuitenkaan pitäisi mennä työkavereille kiukuttelemaan. Itseään pitää vähän hillitä ja tunteitaan hallita. Työkaverin huonoa käytöstä, äksyilyä tai ikäviä letkautuksia ei voi selittää ja poispyyhkiä ”se nyt vaan on aina tuollainen” –kommenteilla, puhumalla hänen tulisesta temperamentistaan, tai kulkemalla hengittämättä pitkin seiniä, kunnes äksyily helpottaa. Työn tekemisen ilmapiiristä tulee helposti sakea, jos työkaveria pitää pelätä tai varoa vaihtelevien mielialojen tai huonojen puuskatuulien takia. Jos tunnistaa itse olevansa pahantuulinen, voi työkavereille kertoa ettei fiilinki johdu heistä, että on vaikka huolia tai huonosti nukuttu yö takana, se saattaa helpottaa työkavereiden oloa. Mutta valtapelejä ei kannata huonolla käytöksellä ruveta pelaamaan. Työkaverille huutaminen ja räyhääminen, mielen osoittaminen tai marttyyriksi heittäytyminen eivät kuulu aikuisten ihmisten työpaikalle. Vaikka olisi miten huonosti nukuttu yö takana.

Jokainen voi omalta osaltaan työpaikallaan huolehtia siitä, ettei liity klikkiporukoihin, hyljeksi tai syrji ketään tai juorua pahaa seläntakana. Itsekseen voi tehdä henkilökohtaisen päätöksen, että näistä pahanpuhumishommista pysyy erossa. Jos on jotakin sanottavaa työkaverille, kannattaa sanoa se kasvokkain ja kahden kesken. Miten haluaisit, että tällaisessa tilanteessa sinua itseäsi kohdeltaisiin?

Tanskalaisen Lotte-kodin johtaja Thyra Frank oppi vanhemmiltaan elämänfilosofian, jota hän noudattaa niin työssä kuin vapaa-ajallakin:

”Never treat anyone worse than you would want to be treated.”

”If there’s something about another person you don’t like, tell them directly. And if you don’t want to do that, then there’s no reason to tell anyone else.”

Thyra Frankin mukaan hän ei koskaan kuullut isänsä sanovan pahaa sanaa kenestäkään:

”I’ve never once heard my dad say anything bad about anyone.
But there were people he didn’t talk about.”

****
Heräsikö ajatuksia? Kommentit ja lisähavainnot aiheesta ovat enemmän kuin tervetulleita. Kommentoi joko kommenttiosioon tai laita viestiä. Muistilista voi nimittäin vielä muovautua ja jalostua toisenlaiseksi tässä matkan varrella 😀

-Terhi

Osa1muistilista

Työpaikan ilmanraikastimet

@PekkaKirvesmies twiittasi tässä taannoin oheisen viestin, joka sai minut jatkojalostamaan työpaikan ilmanraikastamisen perussäännöstöä ja -sanastoa.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-10-01-kello-12-53-16

Työpaikan perussanastoa

Monestihan kyse on kaikessa yksinkertaisuudessaan  kohteliaisuudesta ja hyvistä käytöstavoista. Niillä pääsee jo aika pitkälle, niin hyvän työpaikan fiilingin ylläpidossa, konfliktien ennaltaehkäisyssä kuin mahdollisesti jo syntyneiden ongelmien käsittelyssäkin.

Eli. Työpaikan seitsemän ilmanraikastinta, olkaapa hyvät! Ja HUOM: Ilmanraikastimia on tarkoitus käyttää hyväntahtoisesti elehtien ja positiivistä äänensävyä harjoittaen.

1. Huomenta/päivää/moikka!

Mikään ei ole sen mukavampaa kun morjenstelu. Työpaikan ilmapiiriin voi vaikuttaa paljon sillä, että tervehtii työkavereita töihin tullessaan. Ja tietty vastaa sitten toisten tervehdyksiin. Se ei paljon vie aikaa, mutta voi paljon saada aikaan.

” Tervehtiminen ei paljon vie aikaa, mutta voi paljon saada aikaan.”

2. Mitä kuuluu?

Joskus voi kysyä kuulumisia ihan kevyestikin, vähän niin kuin amerikkalaiseen tyyliin. Vastaajan ei tarvitse vuodattaa koko elämäntarinaansa eikä kysyjän sitä edes odottaa. Muutaman virkkeen vaihtaminen vaikka yleisistä fiilingeistä saa monesti ihmiset paremmalle tuulelle. Vaikka työkavereiden kanssa ei ylimpiä ystävyksiä tarvitse ollakaan, joskus voi olla ihan kiva ohimennen kyseistä että mikä on meininki, kaikki ok?

3. Ole hyvä.

Annetaan, ojennetaan, tarjotaan. Pieniä osoituksia huomaavaisuudesta: oven avaaminen, kahvilassa kupin ojentaminen, kynän lainaaminen, ja kohtelias ”ole hyvä”. On muuten hieno sanayhdistelmä: annetaan toisen olla hyvä, annetaan toisen olla stara ja nostatetaan kaveria kohteliaisuudella.

 4. Kiitos.

Pieni, mutta tuikitärkeä toisen ihmisen huomioiva sana. Kiitoksen viljely kannattaa aina. Kiitos ei vie mitään sanojaltaan, eikä se kulu käytössä. Se on uusiutuva luonnonvara, jota kannattaa myös kierrättää.

”Kiitoksen viljely ja kierrättäminen kannattaa aina.”

 5. Anteeksi.

Kukaan ei ole täydellinen tai virheetön. Mokia sattuu, sammakoita lipsahtaa suusta ja ajatusvirheitä pompsahtelee. Vain mitään tekemätön ei tee virheitä. Ja sitten kun se kauhea erhe on tapahtunut, se pitää korjata parhaalla mahdollisella tavalla, pyytää osallisilta anteeksi ja ottaa opiksi seuraavaa kertaa varten. Sitten taas rohkeasti selkä suorana kohti uusia ja erilaisia epäonnistumisia.

6. Voinko auttaa?

Ihana kysymys! Työkaveri on tukena, apuna, yhteistyössä kanssani. Minä kysyn sitten seuraavaksi. Kysymme itseasiassa vuoronperään. Ilman sarvia ja hampaita. Kilpaillen siitä, kumpi saa nyt tällä kertaa jeesata toista. Ei siksi, että kysyjä olisi parempi ja haluaisi sen osoittaa, vaan siksi, että soudamme samassa veneessä ja tarvitsemme toisiamme. Ja meillä on yhteinen päämäärä: mahdollisimman hyvin tehty työ. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.

” Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.”

7. Näkemisiin!

Kun työpäivä on pulkassa, taas morjenstellaan. Kiitetään yhteisestä työrupeamasta, klousataan kulunut päivä. Samalla luodaan jatkuvuuden silta jo seuraavaan yhteiseen työpäivään.

tyo%cc%88paikan-ilmanraikastimet