Suunnittelu nopeuttaa toimimista

Ajankäytössä on hyvin keskeistä suunnittelu. Ja suunnittelussa taas kannattaa olla realisti ja miettiä analyyttisesti että mitä, miten, miksi, milloin. Hyvä on myös fundeerata ennakkoon, että missä kaikissa paikoissa homma saattaa mennä pieleen, missä ovat suunnitelman ja sen toteutuksen heikoimmat lenkit, voidaanko ne eliminoida kokonaan jo suunnitteluvaiheessa vai pitääkö niihin rakentaa suunnitelma B. Vaikka ihan kepeähkökin sellainen.

”Suunnittelun ideana on käydä läpi työn alla olevat asiat mielessään ja ehkä paperillakin ainakin kertaalleen ja miettiä valmiiksi mahdolliset katveet.”

Nyt joku puuskahtaa aivan varmasti: ”Ihan turhaa suunnitella vaikkapa työpäiväänsä kun mikään ei mene kuitenkaan niin kuin on suunniteltu.” Vastaan tähän: ”Aivan niin. Niinhän siinä aika usein käy. Ja juuri siksi onkin hyvä suunnitella etukäteen.”

Vaihtoehtona suunnittelemattomuus

Nimittäin. Mikä olisi sitten hyvä vaihtoehto? Se ettei suunnittele ollenkaan? Ei mieti tai rakenna luentoaan, ei suunnittele työpäiväänsä, ei valmistaudu synttärikemuihin eikä varaa lomamatkaansa etukäteen? Se on kaikki ihan mainiota, jos se sopii juuri sinulle. Suunniteltu suunnittelemattomuus on toisinaan hyvin hienoa ja vapauttavaa! Iso peukku siitä!

Usein kuitenkin, kun ehdotan asiakkailleni tätä suunnittelemattomuuden vaihtoehtoista tietä, aika harva innostuu ajatuksesta ettei suunnittelisi asioita tai työtehtäviään ennakkoon. Silläkin riskillä, että ne sitten muuttuvat matkan varrella.

Suunnittelun ideana on käydä läpi työn alla olevat asiat mielessään ja ehkä paperillakin ainakin kertaalleen ja miettiä valmiiksi mahdolliset katveet. Tehdä ajatustyötä, pohtia ja sumplia. Alitajunnan pikkuapulaiset hoitavat sitten loppuhommat meidän puolestamme niin, että kun itse tilanne, päivä tai hetki sitten koittaa ja kaikki meneekin jälleen kerran uusiksi, me yllättäin osaammekin toimia! Tehdä erilaisia ratkaisuja, jättää jotain pois, muuttaa suuntaa, ottaa käyttöön varasuunnitelmat. Yleensä ihan tuosta vaan suitsait. Jostain selkäytimestä.

Tulevaisuuden toimintaohjevarasto

Asioiden ja tekemisten suunnitteleminen auttaa meitä keskittymään olennaiseen. Se auttaa palastelemaan tilanteen tai asian osiin ja näkemään sen mahdollisuudet ja mahdottomuudet.  Suunnitteleminen auttaa meitä myös keskittymään olennaiseen ja valitsemaan tehtävän suorittamisen kannalta mahdollisimman hyvät metodit ja työvälineet.

”Suunnitteleminen on kuin tulevaisuuden toimintaohjevarasto, jota kartutamme kärsivällisesti vähän kerrallaan.”

Vaikka kaikki itse tilanteessa sitten menisikin uusiksi, tehty suunnitelmatyö ei ole ollut turhaa. Kaikki miettimämme ja kehittelemämme löytyy kuin taikaiskusta käyttöömme ja toimintatavaksemme silloin, kun seuraavan kerran joku toinen suunnitelma menee ”pieleen”.

Suunnitteleminen on kuin tulevaisuuden toimintaohjevarasto, jota kartutamme kärsivällisesti vähän kerrallaan. Sieltä varastosta löytyy sitten välineitä ja valmiita toimintakaavioita liki joka lähtöön ja nopeasti. Sitten kun niiden aika on.

*****
Teksti on julkaistu alunperin 29.3.2019 Kiireenkesytys-blogissa.
Terhi Lavonen
on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

 

 

 

 

Mainokset

Kiire on lahja

Olen ollut aikoinani hyvin kiireinen ihminen. Intohimo ja innostus tehdä kaikenlaisia asioita muuttui kuitenkin pikkuhiljaa ahdistavaksi vankilaksi, jossa ei oikeasti ollut enää aikaa eikä mahdollisuuksia tehdä asioita hyvin tai ilolla. Ennen niin innostavista jutuista tulikin yht´äkkiä pelkkiä ankeita ja mekaanisia suoritteita ja kaikenlaiset odotusolettamat ja täydellisyysvaatimukset tuntuivat kasvavan lopulta vuoren korkuisiksi. Happi siinä meinasi loppua.

Silloin oli aika pysähtyä pohtimaan mikä on oikeasti tärkeää ja minkä voi jättää kokonaan pois. Ja mitä täytyy tehdä toisin.

Ennen niin innostavista jutuista tulikin yht´äkkiä pelkkiä ankeita ja mekaanisia suoritteita.

Emme ole nimittäin arvokkaita ihmisinä ainoastaan silloin kun olemme kiireisiä, teemme ja suoritamme paljon. Eikä tarpeellisuudenkokemuksemme voi syntyä vain toisten ihmisten odotusten täyttämisestä, täyteen tupatusta kalenterista tai jatkuvasta hääräämisestä ja puuhaamisesta.

Kyse on jostain paljon suuremmasta.

Kysymykset auttavat löytämään ratkaisuja

Yksi virstanpylväistä omalla kiireen kesyttämisen matkallani oli tutustuminen Anja Kuloveteen ja hänen luomaansa kiireenkesytys ® -konseptiin.

Konseptin eräs kiehtova ja mielikuvitusta ruokkiva metafora on kuvitteellinen kiireenkesyttäjien talo. Kiireenkesyttäjien talossa on yhdeksän erilaista huonetta eli yhdeksän erilaista näkökulmaa kiireeseen. Jokaisessa huoneessa omaa kiirettään voi tarkastella järjestelmällisesti yhdestä näkökulmasta kerrallaan. Löytämällä itselle tärkeitä kysymyksiä saa avaimia aina uusien huoneiden ovien avaamiseen. Siksi kysymyksiä sanotaan avainkysymyksiksi.

Omaan kiireeseeni sain vastauksia vasta sitten, kun uskalsin aloittaa kysymisen. Miksi teen tätä asiaa? Miten teen? Mitä oikeasti haluaisin tehdä? Mitkä ovat minulle tärkeitä asioita? Mikä on mahdollista? Onko tekemiseni mielekästä? Kenelle teen? Näinkö haluan jatkaa?

Tavoitteena on tehdä oikeita asioita tietoisesti fiksummin eikä kaikkea mahdollista vain enemmän, kiukummin ja nopeammin.

Kun kiirettä ja sen erilaisia ilmenemismuotoja ryhtyy rehellisesti hahmottamaan ja havainnoimaan, mahdollisuudet sen suitsimiseen ja kesyttämiseen suurenevat. Tavoitteena on tehdä oikeita asioita tietoisesti fiksummin eikä kaikkea mahdollista vain enemmän, kiukummin ja nopeammin.

Unelmat nousevat kiiretuhkasta 

Olen tässä vuosien kuluessa alkanut ymmärtää, että minulle tuo liki koko kehon räjäyttävä kiire oli aikoinaan hieno lahja. Se oli lahja, joka mahdollisti kaiken sen, josta olen tänä päivänä uskaltanut luopua, jossa olen tänä päivänä mukana ja kaiken sen, jota olen nykyään osakseni saanut.

Kiire ilmaantuu elämäämme milloin minkäkinlaiseen lahjapaperiin käärittynä, milloin kenenkin välityksellä, tienviitta kourassaan.

Tuota lahjaa seurasi pakkopysähdys uudenlaiseen itsetuntemukseen, omien arvojen tarkempaan pohdintaan, osaamattomuususkomusten romuttamiseen ja omien toimintamallien kyseenalaistamiseen ja kehittämiseen. Sieltä kaiken kiiretuhkan ja hopputomun keskeltä nousi siivilleen toiveiden ja unelmien kirkkaus ja uusi alku.

Kiire ilmaantuu elämäämme milloin minkäkinlaiseen lahjapaperiin käärittynä, milloin kenenkin välityksellä, tienviitta kourassaan. Se lahjoo meitä aina silloin kun meidän täytyy pysähtyä miettimään toimintaamme ja tekemisemme tarkoitusta. Se ilmaantuu elämäämme juuri silloin, kun meidän on aika ottaa vastuuta valinnoistamme. Sen käärepaperiin on kirjoitettu: Mistä tässä on kyse? Mihin tämä johtaa? Onko tämä oikea reitti?

Kiire on siis kallisarvoinen lahja. Ota se vastaan, kiitä siitä ja suhtaudu siihen kunnioituksella. Sillä se on huomattavasti arvokkaampi lahja kuin mikään maailman tavara. Se on oikea aikalahja.

*****

Teksti on julkaistu alunperin 20.1.2019 Kiireenkesytys-blogissa.
Terhi Lavonen
on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

Työntäyteinen vuosi 2018

Viimeisiä vuoden 2018 päiviä tässä elellään. Uskomatonta.

Kulunut vuosi on ollut vauhdikas töiden puolesta. Olen kyllä pitänyt lomaakin ja jättänyt kalenteriin aikaa palautumiselle, vapaa-ajalle ja ihan muillekin omille jutuille. Toisinaan se on ollut haastavaa, mutta useimmiten olen onnistunut aika hyvin.

Vuoden vaihtuessa alkaa Ajatusvoimala Aikatran juhlavuosi. Viisi vuotta sitten 1.1.2014 hyppäsin tyhjän päälle ja ryhdyin pyörittämään tätä yhden naisen voimalaa. Toisinaan on ollut epäuskon hetkiä, mutta tähän mennessä en ole vielä ratkaisuani katunut.

Synttärivuosi olkaa maksuttomalla Oman aikansa vartija -minikurssilla, jonka tarjoan kaikille aiheesta kiinnostuneille! Kurssi alkaa 1.1.2019 ja kestää 14.1.2019 saakka. ILMOITTAUTUMINEN on auki 31.12.2018 asti.

Ilmoittaudu maksuttomalle minikurssille TÄÄLTÄ >>>>>>

******

Muutaman asian ja oivalluksen haluan nostaa erityisesti esille vuodesta 2018:

1. Erilaisten töiden ihanuus

Olen saanut tehdä kuluneen vuoden aikana hyvin erilaisia töitä. On ollut runsaasti työnohjauksia sekä julkisella että yksityisellä puolella, luentoja erilaisissa paikoissa ja erilaisten ihmisten edessä ja monenmoisia valmennuksia ja sparrauksia. Auton ratti on pyörinyt ja kilsoja on tullut sekä auton että ajajan mittariin.

Olen kiitollinen, että tällainen moninaisuus on ollut mahdollista. Se ei ole minulle itsestäänselvyys. Otan sen lahjana vastaan.

2. Yhteistyön voima ja kumppanuudet

Pidän yhteistyötä, yhdessä tekemistä sekä aitoa kumppanuutta tosi tärkeänä asiana. Kun pääsääntöisesti tekee työtä yksin, on mukavaa että on tyyppejä, joiden kanssa voi lyödä edes välillä päitä yhteen.

Tänä vuonna pääyhteistyökumppaneitani ovat olleet Viestintätoimisto Joy & Order (jonka asiantuntijaverkostoon kuulun) ja Kiireenkesytys-valmentajaverkosto (perustimme tänä vuonna yhteiset nettisivutkin). Ja aivan uusimpana ihanuutena osakkuus ja partnerius Covis Partners Oy:ssä.

Joy & Order -kuvio juontaa juurensa HubSalon yhteisöstä ja siellä yhdessä pähkityistä asioista työelämäkentässä. Kiireenkesytys-verkosto on huippuporukka, jonka kanssa ollaan tehty jo pitkään yhteistyötä työelämärintamalla, reissattu yhdessä, ystävystyttykin. Meillä on yhteinen missio ja yhteinen into. Ja nyt vihdoin yhteiset nettisivutkin.

Covis Partners Oy taas on ihme! Uskokaa tai älkää, ihmeitä tapahtuu! Eräänä perjantaina istuin kotisohvalla ja mietin ääneen, että kaipaisin jotakin uutta nyt työrintamalle. Tasan kaksi viikkoa sen jälkeen perjantaina soi puhelin – ja siitä se sitten alkoi. Unelmat ja toiveet kannattaa siis sanoa ääneen 😀

Jotta jokin uusi voi alkaa, jonkun vanhan täytyy aina väistyä. Toimikauteni Varsinais-Suomen STOryn aluekoordinaattorina päättyy maaliskuun 2019 alussa. Kaksi vuotta on tullut tuossa toimessa huseerattua ja mielenkiintoista on ollut. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, päässyt uusiin paikkoihin, nähnyt työnohjauksen järjestötoimintaa lähietäisyydeltä, ollut mukana järjestämässä kaikenlaista toimintaa ja tapahtumaa ja oppinut jälleen myös paljon itsestäni, omasta toiminnastani ja työskentelytavoistani. Ei voi tästäkään kokemuksesta kuin kiitellä!

Jos olet työnohjaaja, Suomen työnohjaajat ry:n jäsen Varsinais-Suomen alueelta ja kiinnostunut aluekoordinaattoriudesta, niin ota yhteyttä ja kysy lisää!

3. Vuodenvaihteen rutiinit ja ihanan hidas laiskuus

Kiireenkesytys-kollegani Sirpa Kirjalainen kirjoitti KK-blogiin vuodenvaihteen rutiineista.

Omat rutiinini ovat mahdollisimman pienet, laiskat ja hitaat. Joulurutiineihin kuuluvat kuusi, kynttilät ja kyläily. Uuden vuoden vaihtumisen rutiineihin työn puolesta taas kuuluvat tilinpäätösblogikirjoitus, turhien papereiden silppurointi ja tärkeiden papereiden mapittaminen. Tsekkaan myös, että tarvittavat työvärmeet ovat kunnossa seuraavaa vuotta varten. Työvärmeisiin kuuluvat paitsi työssä käytettävät materiaalit, myös auto, toimisto ja oma mieli. Muita värmeitä uusin, poistan ja korjaan, mieleni taas rauhoitan dekkareilla, kevyillä romaaneilla ja ulkoilulla. Työkirjat ja työasiat heitän hetkeksi kokonaan mielestä pois.

Vaikka työ onkin innostavaa, minulle on jaksamisen ja virkeyden kannalta tärkeää, etten ole jatkuvasti töissä tai tavoitettavissa. Se on ollut tärkeä oppi erityisesti tänä vuonna.

******

Ja lopuksi vielä yksi tärkeä juttu

Perhe. Läheiset. Ystävät. Te ihanat.
Sanotaan, että tiukoissa paikoissa ystävyys punnitaan. Lisäisin tähän vielä, että kyllä se ystävyys punnitaan myös onnen ja ilon hetkissä. Kiitos! ❤

Iloisaa ja rouheaa uutta vuotta 2019!

Terveisin,
-Terhi
www. aikatra.com
Twitter: @aikatranterhi
Liity Virtapiiriin täältä >>>>>

******

Tsekkaa vuoden 2018 luetuimmat (TOP3) blogitekstit:

 

Kiireadrenaliini ja kehohoppuisuus – tunnistatko itsesi?

Tapaan työkentällä jatkuvasti kiireestä ja hopusta ahdistuneita ihmisiä, jotka kokevat riittämättömyyden ja osaamattomuuden tunteita työssään. Juuri sen kiireen ja hopun takia.

Lukemattomia tarinoita olen kuullut myös siitä, kuinka työelämän kiire pikkuhiljaa valtaa tilaa myös vapaa-ajalta. Se aivan kuin liukuisi sinnekin, levittäisi ovelasti lonkeroitaan. Yht´äkkiä sitä huomaa ajattelevansa työtä silittäessä, autoa ajaessa, ennen nukkumaanmenoa. Työn jumit ja tiukkatahtisuus jäävät päälle kaikessa mitä vapaallakin tekee. Ja lopulta sitä saattaa herätä klo 03.30 hikisenä lakanoihin kietoutuneena ja pelätä kaikkia niitä asioita, jotka voi tulevana työpäivänä mokata tai vatkata mielessään kaikkia niitä työtehtäviä, jotka on unohtanut tehdä tai jotka ainakin pelkää unohtavansa tehdä.

Aivojen työmuisti ei enää yksinkertaisesti riitä ja kovalevykin alkaa olla täynnä. Vaihtoehdoiksi jää buuttaaminen, uusien ulkoisten levyjen hankkiminen tai turhien tiedostojen pois siivoaminen.

Been there, done that

Olen itsekin käynyt tuon lävitse. Ja muistan vielä hyvin ne hetket, kun tuntui siltä, että mitään ei kerkeä tekemään kunnolla, kaikki meinaa unohtua ja elämä tuntuu vain silkalta suorittamiselta.

Merkit olivat olleet ilmassa jo pitkään, mutta itselläni ei sitten kuitenkaan riittänyt huomiokyky, ymmärrys eivätkä voimat kierteen katkaisemiseen. Sillä silloin kun on oikein kova etukeno, on parempi juosta yhä vain kovempaa, jotta ei kaadu. Eikö niin? Niin minä ainakin tein. Hoin vaan jatkuvasti itselleni, että kyllä minä pystyn, vielä hetken jaksan, kyllä tästä selvitään, vähän vielä pinnistän, jaksaajaksaa!!

Kunnes henki ei enää meinannut kulkea. Silloin oli pakko pysähtyä.

Minun olisi pitänyt tehdä sille ”elämän suorittamiselle” jotakin jo paljon paljon aiemmin. Ehkä olisin noina hoppuvuosina kaivannut sitä, että joku olisi sanonut minulle aivan suoraan, että nyt menee Terhi liian lujaa, höllää vähän. Minun olisi pitänyt osata pysähtyä. Arvioida tilanne kriittisesti. Miettiä mitä oikeasti haluan ja mitä en. Miettiä mistä voisin luopua ja missä kaikessa minun ei todellakaan tarvitse olla mukana.

Kiireadrenaliini jyllää kehossa

Siinä vaiheessa kun seinä tuli vastaan ja oli pakko pysähtyä, kehollani meni jo valtavan kauan aikaa päästä eroon siihen vuosia pakkautuneesta kiireadrenaliinista. Siihen meni vuosia. Mutta vähän kerrassaan, pienin askelin pääsin kuitenkin adrenaliinista eroon ja pohdiskelin ajankäyttöäni täysin uudesta vinkkelistä.

Kun oma olotilani oli sitten alkanut helpottaa, minussa syntyi halu olla tukena ja apuna niille ihmisille, jotka kävivät läpi samaa kuin minä aiemmin. Ajattelin, että että voisin omalla tarinallani vaikuttaa siihen, ettei kaikkien etukenossa kulkevien tarvitsisi muksia itseään joka kuopan kautta, että voisin valaa rohkeutta ja uskoa myös niihin tilanteisiin kun ollaan jo kuopassa: kyllä sieltä pääsee ylös!

Siksi kirjoitan tästä.
Siksi olen täällä, tässä ja nyt.

– Terhi
www.aikatra.com
terhi@aikatra.com

kiireinenihminen

Työtä ilman aikatauluja

#Työntakana on kirjoitussarja, jossa eri alojen ihmiset kertovat työstään, työn tekemisestä, peruspäivästään ja ehkä hassuista sattumuksistaankin. Kukin omalla tyylillään. Kirjoittajat paljastavat mikä heitä työssään innostaa ja kiinnostaa, mistä he saavat intoa ja iloa ja mikä toisinaan harmittaa. #Työntakana tarjoaa mielenkiintoisia ”behind the scenes” -tarinoita. Tänään verhoa raottaa kirjailija Anja Kulovesi-Leino.

*****

Vapaus ja vaikuttaminen

Ikävuosieni perusteella, minun kuuluisi vetäytyä työelämästä ja ryhtyä nauttimaan eläkeiän vapaudesta. Sen sijaan haluankin vapauden tehdä työtä, olla hyödyksi osaamallani tavalla ja vaikuttaa asioihin, jotka koen tärkeiksi.

Onneksi yrittäjyys tarjoaa minulle nämä mahdollisuudet, eikä minun tarvitse pelätä ikärasismia. Yrittäjyys tarjoaa myös ilon työskennellä itselleni sopivaan aikaan ja sopivin tavoin. Niinpä työskentelen talvet Välimeren toimistossa ja kesät Suomessa. “Toimistoni” on työstä riippuen ulkona puistoissa, rannoilla tai verkkokeinussa. Sujuvat nettiyhteydet mahdollistavat yhteistyön asiakkaiden ja kollegoiden kanssa. Mentorointi onnistuu hyvin skypellä.

Kerran talvikauden aikana kutsun yhteistyökumppaneita luovuusleirille Välimeren rannoille. Inspiroivassa ympäristössä ajatukset avartuvat ja uudet ideat syntyvät helposti.

valimerenkonttori

Välimeren konttorimaisemaa

Mikä on työtä?

Työtä, joka kulkee pääosin korvien välissä, on joskus vaikea mieltää työksi. Olen kirjoittanut aina. Kirjoittaminen on minulle tapa kehittää ideoita, napata kiinni oivalluksista ja vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin.

”Ratkaisut ongelmiin harvoin pullahtavat pintaan pakottamalla.”

Ajattelulle ja oivaltamiselle on mahdotonta määritellä työaikaa. Jotkut parhaista ideoistani ovat syntyneet yöllä. Olen oppinut, että silloin kannattaa hyödyntää inspiraatio ja kirjoittaa tärkeimmät oivallukset muistiin.

IMG_9756

Rento mieli toimii järkeilyä tehokkaammin

Useimmat kirjoistani on kirjoitettu aamun hiljaisina tunteina, kun  ajatukseni ovat vielä kirkkaat. Se tarkoittaa ennen muita askareita, keskusteluja tai nettiyhteyksiä. Pari hyvin käytettyä tuntia aamulla (tai yöllä) vastaa kokonaista työpäivää olosuhteissa, joissa on häiriötekijöitä ja ajatukset välillä karkuteillä. Eikä lopputulos ole välttämättä yhtä hyvä.

Ratkaisut ongelmiin harvoin pullahtavat pintaan pakottamalla. Parasta, mitä silloin voin tehdä, on päästää irti koko aiheesta ja lähteä kävelylle meren rantaan. Tai suoda itselle vapaapäivä. Tehdä jotain hauskaa. Ja kas kummaa, yrittämättä ja yllättäen ratkaisun siemeniä alkaa tipahdella. Rento mieli tuntuu toimivan paljon järkeilyä tehokkaammin. Jos olen oikein onnekas, saatan kuulla hiljaisen intuition äänenkin. Se jää usein tehokkaan suorittamisen harhan kätköihin.

Mahdottomien tehtävien kutsu

Minua kiehtoo tulevaisuus ja se, että olemme kaikki mukana näytelmässä, jossa tulevaisuutta tehdään. Mahdottomat tehtävät sytyttävät minut liekkeihin. Jos kuulen jonkun sanovan, ettei tuo ole mahdollista, alitajuntani apulaiset ryhtyvät heti miettimään, miten homma hoituisi.

”Mahdottomat tehtävät sytyttävät minut liekkeihin.”

Juuri nyt minua kiinnostaa ajatus siitä, miten voisimme kehittää mukaansa tempaavan älypelin, sellaisen, joka sparraisi meitä pitämään hyvää huolta itsestä ja jaksamisesta. Pelin ainekset muovautuvat jossain alitajuntani suunnitteluhuoneessa.

Arjen tasolla etsiskelen parhaita mahdollisia kumppanuuksia, kuulostellen erilaisia signaaleja yllättävistäkin lähteistä. Miten projekti etenee, jää nähtäväksi.

*****

anjakulovesileinoAnja Kulovesi-Leino on tietokirjailija, Kiireenkesytys® konseptin äiti ja suosittu puhuja. Yritys: Sun Innovations Oy.
https://fi.linkedin.com/in/timetaming
http://twitter.com/kiireenkesytys

 

 

 

Minä ja kiire – me ei olla enää kavereita

Olen monilla luennoillani kertonut avoimesti siitä, kuinka olin ennen kovin kiireinen ihminen. Halusin olla monessa mukana, moni asia kiinnosti ja innosti, ja mitä enemmän kiinnostuin ja innostuin, sitä enemmän minulle tuntui siunaantuvan kaikenlaisia tehtäviä ja toimia. Ja aina odotettiin tietenkin mahdollisimman priimaa ja kohtuullisen nopeastikin, kiitos. Eivät ne odotukset ja vaatimukset kuitenkaan tulleet pelkästään toisilta ihmisiltä. Itse olin itseni ankarin ruoskija ja itse itseni siihen hoppuun ajanut. Toiset vain tarttuivat tilaisuuteen ja hyödynsivät sen.

Ja mitähän mahtaa tehdä pieni ihminen, kun on kiire ja paljon tekemistä? No tietenkin yrittää vielä enemmän, vielä nopeammin, vielä paremmin, vielä kiukummin. Kuin olympialaisissa konsanaan. Ettei nyt vaan kukaan pettyisi ja ettei itse joutuisi pettymään siihen, ettei pystynytkään. Vääjäämättä sitten koitti se hetki, jolloin vuorokauden tunnit eivät vain enää riittäneet.

Silloin oli aika tehdä jotakin toisin. Pysähtyä ja miettiä koko elämän konsepti uudelleen. Pohtia mikä on oikeasti tärkeää ja minkä voi jättää kokonaan pois.

Ämpäri päässä

”Minä kierrän itseni solmuun

vedän sykkyrälle sydämeni

joka vain hakkaa ja hakkaa
korvissa saakka talttojen tasainen töminä
ja naskalien pistävä nauru

ja pää kuuluu jollekin toiselle

jollekin tuntemattomalle sekopäälle

joka ei näe, ei kuule, ei käsitä

jonka maailma on kuin hidastetussa filmissä
ison kumisevan ämpärin sisällä.

Ja kun kaipaus tuntuu sormien sipinässä
ja varpaiden vispaavassa vihlonnassa
eikä rauhaa ole öisinkään,

minä vain juoksen ja juoksen
otsalla uupumuksen uurteet
hartioilla koko elämän harras paino
jalat sirklaten levottomasti ympyrää
vieden väärään paikkaan,
väärään aikaan, väärän kulkijan.

Ei tule rauha,
 ei armo, ei vapautus.

Missä jonossa minä oikein olin
kun minut tietämättäni lunastettiin?”

Minut havahdutti lopullisesti se, että tajusin elämän rajallisuuden. Mihin haluan oikeasti oman arvokkaan aikani käyttää? Miten sen käytän? Elänkö ”sitten kun” vai ”nyt kun”? Mikä on minulle mahdollista? Mitä haluan vielä tehdä? Miten haluan työtäni tehdä? Mikä tekee minut iloiseksi? Miten voin olla läsnä paremmin läheisilleni ja itselleni? Miten saan kumisevan ämpärin pois päästäni?

Uusille urille

Tietokirjailija Anja Kulovesi on puhunut ja kirjoittanut paljon kiireestä. Kun juttelin Anjan kanssa ensimmäistä kertaa puhelimessa vuonna 2013, hän tuntui heti jotenkin tutulta ihmiseltä. Lämpimältä, läsnäolevalta, ymmärtävältä. Muistan erityisen sykähdyttävänä Anjan toteamuksen: ”Aika on oikeasti ainoa todellinen pääoma, joka meitä kaikkia yhdistää. Kaikki muu on vain ihmisten keksimää leikkiä”. 

Minusta tuli monien reittien, vuosien, koulutusten ja omakohtaisten kantapääkontaktien jälkeen työnohjaaja (STOry), kiireenkesytys-valmentaja ja työelämä-intouttaja. Tänä päivänä puhun ja kirjoitan paljon kiireestä, työhyvinvoinnista, omista voimavaroista ja työssä jaksamisesta. Työni on tsempata, innostaa, kannustaa pohtimaan, etsimään ja toteuttamaan. Ehkäpä kerron tähän hetkeen johtaneesta tiestä joku päivä tarkemminkin.

Kiire yrittää vielä toisinaan tunkeutua elämääni. Mutta onneksi tiedän jo keinoja sen torjumiseksi. Ystävällisesti, mutta päättäväisesti. Omaa aikaani ja myös toisten aikaa arvostaen ja kunnioittaen.

-Terhi

http://www.aikatra.com
twitter: @aikatranterhi

aikakiire

 

Muutosten vuosi 2014

Kollaasi

Vuosi 2014 on ollut monella tavalla hyvin rikas ja rakas. On tullut hyvää ja kaunista, huonoa ja sekundaa. Mutta kaikesta on opittu. Työn suhteen on ollut opintoja ja ohjauksia, messuja ja matkoja, konferensseja ja koulutuksia. Myös muun elämän puolella on tapahtunut isoja muutoksia. Elämä on rauhallisempaa, sydän hakkaa vähemmän ja jokainen uusi elon päivä on ollut uusien mahdollisuuksien päivä. Kaikista vuoden 2014 tärkeistä asioista olen valinnut ne kolme, jotka haluan julkisesti jakaa.

Hub Salo

Vuonna 2013 jätin taakseni hyvän, pitkäaikaisen työni ja työryhmäni. Oli uuden aika. Minulla oli visio siitä, mihin haluaisin vuonna 2014 hypätä ja mitä asioita haluaisin elämässäni muuttaa. Oli sellainen ”now or never” –olo. Ja kuten elämässäni ennenkin, vastaus löysi kysyjänsä luo. Kuulin Hub Salosta, otin yhteyttä hankkeen inspiraattoriin Tiina Vainioon ja se oli melkeinpä sitten siinä. Muutin Hubille yhtenä ensimmäisistä asukkaista ja sain uudeksi työyhteisökseni joukon erilaisia, eri ammattikuntia edustavia, mainioita ihmisiä.

Aikatra

1.1.2014 aloitin täysipäiväisesti Ajatusvoimala Aikatran johtajana. Aikatran puikoissa minulla on unelma ja missio työstä, jossa ilo, innostus ja inspiraatio paiskaavat kättä laadun, tuottavuuden ja ammattitaidon kanssa. Asioiden vakavasti ottaminen ei Aikatrassa tarkoita hymyttömyyttä!

Ja mistä mahtoi tulla tuo nimi Aikatra? Siihen löytyy selitys täältä.

Cambridge

Eräänä talvisena alkuvuoden päivänä koputin toimistoni naapurihuoneessa punkkaavan Cambridge-valmentaja Liisa Lehtosen oveen. Vaatekaapissani olivat kaikki vaatteet päässeet vuosien myötä kutistumaan ja olo oli tukala. Siitä talvisesta koputuksesta alkoi matka, jonka varrelle on jäänyt tähän mennessä jo toistakymmentä kiloa. Matka on pääosin ollut helppo, sillä kokoajan päässäni on jyskyttänyt ajatus, että koskaan en enää halua palata takaisin vanhaan, jos se vain suinkin on minusta kiinni. Tavoitteeni on hitaasti mutta varmasti oppia uudenlainen elämäntapa. Joulunaika on tuonut omat haasteensa, mutta pidemmän aikavälin tavoite ei ole muuttunut mihinkään.

Olen pitänyt Cambridge-tuotteiden mausta, käytön helppoudesta ja Liisalta saamastani tuesta. Henkilökohtainen valmennus on sopinut minulle todella hyvin. Oloni on huomattavasti parempi: sydän ei hakkaa yötäpäivää ja deodoranttia kuluu vähemmän. Vaatekaapista on löytynyt aivan uusia vaatteita ja tänä syksynä ostin uudet farkut. Edellisistä on varmaan kymmenen vuotta!

Oikotietä onneen ei ole, työ on aina toki tehtävä itse. Mutta hyvä valmentaja vierellä kulkijana voi tehdä paljon: luoda toivoa, kannustaa ja tsempata. Aivan kuten Liisa on tehnyt! Ja Cambridge-matkani jatkuu…:D

Kiitokset ja toivotukset

Haluan vielä kiittää kuluneesta vuodesta kaikkia asiakkaitani, kollegoitani, yhteistyökumppaneitani sekä entisen työpaikkani työkavereita. Suuren kiitoksen ansaitsevat myös kotiväki ja läheiset, sekä minuun luottaneet ja epäuskon hetkellä eteenpäin potkineet ystävät. Yhdessä olemme enemmän. Aina.

Toivotan Hyvää Uutta Vuotta 2015 ja armollisuutta niin itseä kuin toisiakin kohtaan. Kaikkea hyvää ja kaunista elämäänne! Ensi vuonna taas tavataan!

-Terhi

Ps. Blogitekstin kuva ei ole maksettu mainos, vaan kollaasi joistakin minulle tärkeistä vuoden 2014 asioista.