Yhteistyö – hyvän työkaverin muistilista 5/10

Minkälainen on hyvä työkaveri? Mitä se tarkoittaa? Mistä tunnistaa hyvän työkaverin? Asiaa on tullut mutusteltua niin kollegoiden kanssa kuin koulutuksissa ja valmennuksissa asiakkaidenkin kanssa. Tässä näiden mietintöjen pohjalta kymmenen kohdan pikamuistilista hyvään työkaveruuteen. Pätkä kerrallaan.

Mitä on yhteistyö?

Yhteistyö on sana, jota hoetaan paljon. Yksinkertaisuudessaan yhteistyö on yhdessä tekemistä, yhteen hiileen puhaltamista. On kyseessä sitten kollega tai työkaveri.

Hyvä työkaveri/kollega hiffaa mistä yhteistyössä on kyse ja tekee kaikkensa omalta osaltaan sen onnistumiseksi. Hyvä yhteistyökaveruus ei ole sitä, että jotkut pomottaa ja määrää ja jotkut hyppii ja häärää. Yhteistyö ei ole sitä, että joillakin on oikeus vaatia ja ohjeistaa ja toisilla vain velvollisuus toimia ja tehdä niin kuin pyydetään.

Hyvä yhteistyökykyinen työkaveruus on sitä, että kaikki antaa ja kaikki saa. Kaikki ehdottaa ja kaikkia kuunnellaan. Jokaisen pitää nähdä vaivaa. Kunnioittaa ja ymmärtää. Ja kaikki tekee.

”Hyvä työkaveruus tai kollegiaalisuus ei ole sitä, että jotkut pomottaa ja määrää ja jotkut sitten vaan hyppii ja häärää.”

Aito yhteistyö on toimivan yhteisen työskentelyn edellytys. Silloin ei vedetä mattoa toisen jalan alta tai anneta kateuden sumentaa ajatuskykyä. ”Minäminä” -asenne ei yhteisessä työskentelyssä vie kovinkaan pitkälle.

Yhteistyössä on kyse vähän niin kuin muskettisoturihengestä: ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”.

Yhteistyön arviointi

Yhteistyön toimivuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja tavoitteita kannattaa aina välillä pysähtyä arvioimaan ihan porukalla. Myös omaa yhteistyökykyisyyttään on hyvä tarkastella toisinaan kriittisesti.

mukailtuSWOTyhteistyo

Yhteistyön SWOT-analyysi / Albert Humbreyn mallista muokannut Terhi Lavonen

Albert Humbrey kehitti SWOT- analyysin, nelikenttämenetelmän, jossa arvioidaan analysoitavan asian sisäisiä ja ulkoisia ulottuvuuksia. SWOT-analyysi on yksinkertainen työkalu erilaisten toimintojen ja projektien suunnittelussa tai vaikkapa juuri yhteistyökuvioiden tarkastelussa ja kehittämisessä.

Nelikenttämenetelmää voi mielestäni käyttää myös ilman ulkoista tai sisäistä painotusta. Heikkoudet (weaknessesses) olen myös monesti koulutuksissa ja luennoissa kääntänyt kehittämiskohdiksi. Tarkasteltavan asian neljää eri osa-aluetta voi yksinkertaisesti lähestyä erilaisten kysymysten avulla.

VAHVUUDET
– Mikä meillä toimii hyvin?
– Missä olemme hyviä/huippuja?
– Mitkä ovat vahvuutemme ryhmänä?
– Mitkä ovat vahvuutemme yksilöinä?
– Mikä tekee meistä erityislaatuisia?
– Miten voimme vahvistaa vahvuuksiamme entisestään?

KEHITTÄMISKOHDAT
– Minkälaisissa asioissa olisi parantamisen varaa?
– Mitä haluaisimme osata yhdessä paremmin?
– Miten kaikki osapuolet saisivat hyötyä yhteistyöstä?
– Miten voimme päästä heikoista kohdista eroon tai korvata ne?
– Mitä voimme tehdä toisin?

MAHDOLLISUUDET
– Mihin yhdessä kurkottelemme?
– Mikä on yhteinen tavoitteemme?
– Mitkä ovat mahdollisuutemme tulevaisuudessa?
– Mikä on meille oikeasti mahdollista?
– Mitä hyvää voimme tavoittaa?
– Miten voimme tehdä mahdollisuuksista totta?
– Mikä kaikki on hyvällä yhteistyöllä mahdollista?

UHKAT
– Mitkä seikat ovat yhteistyömme uhkana tai esteenä?
– Minkälaiset asiat saattavat heikentää jaksamistamme tai yhteistyötämme?
– Olemmeko kaikki sitoutuneet yhteiseen tavoitteeseen?
– Voiko olla olemassa ”piiloyhteistyötarvetta”? (yhteistyötä vain itseä varten ilman todellista yhteistyötä)
– Miten voimme torjua uhkia?

Miksi yhteistyötä tehdään?

Yhteistyö ei ole itsetarkoitus, vaan sillä on yleensä jokin tavoite, tarkoitus tai merkitys.

Yhteistyöllä tavoitellaan usein esimerkiksi tehokkuutta, laajempaa näkyvyyttä, monialaisen ammattitaidon parempaa hyödyntämistä ja asiakkaiden monipuolisempaa palvelemista. Yhteistyössä keskeistä on myös se, että täytyy voida luottaa siihen, että kaikki toimivat niin kuin on sovittu.

Yhteistyötä voidaan toisinaan tehdä toki myös pelkästään yhteistyön riemun vuoksi : D
Mutta ehkä kuitenkin harvemmin.

Yhteistyön hyödyt joukkuehenki

Yhteistyökykyisyys vaatii myös sen tietoista havainnointia ja kehittämistä.

Hyödyllistä on pohtia,  että miten MINÄ voin kehittää sitä, että minun on helpompi tehdä muiden kanssa yhteistyötä ja että minun kanssani halutaan tehdä yhteistyötä. Miten kaikki osapuolet hyötyisivät tästä yhteistyöstämme?

Mielellämme ulkoistamme hyvänä työkaverina ja yhteistyökumppanina toimimisen toisille.
”Jos tuo vaan toimisi toisin….”Jos tuo vaan kykenisi olemaan joustavampi…”. ”Sitten kaikki olisi tietenkin hyvin. ..”

”Kun ojennat valoa muille, he heijastavat sen takaisin. Pimeyden jakaja taas saa yleensä takaisinkin pelkkää pimeää.”

Kannattaa aina siis miettiä ensiksi niitä omia yhteistyökykytaitoja ja kehittää niitä. Onko ne ihan sitä suurinta briljanttia. Oikeastiko? Nimittäin ainut henkilö, jonka omaan yhteistyökykytoiminnan kehittämiseen voi oikeasti vaikuttaa, olen minä itse. Se ei ole joku jossakin joskus.

Yhteistyössä ja sen onnistuneissa tuloksissa on paradoksaalista se, että kun muistaa loistottaa muita unohtaen sen oman yksilöllisen suorituksen, valo yhteisestä suorituksesta lankeaa myös yksilön päälle. Eli kun ojennat valoa muille, he heijastavat sen takaisin. Pimeyden jakaja taas saa yleensä takaisinkin pelkkää pimeyttä.

Peiliin kannattaa siis rohkeasti kurkistaa ja katsoa mitä sieltä vastaan tuijottaa. Näkyykö siellä se tyyppi joka pöllii kaverin ideat, sanat ja ajatukset ja käyttää ominaan? Vai näkyykö siellä se omalaatuinen, idearikas ja reilu tyyppi, johon luotetaan ja jonka kanssa oikeasti halutaan tehdä yhteistyötä?

– Terhi
http://www.aikatra.com

*****

Muistilistan edelliset osat löydät täältä:

Luottamus ja luotettavuus – hyvän työkaverin muistilista 4/10
Työilmapiiri – hyvän työkaverin muistilista 3/10
Ammattitaidon ylläpito – hyvän työkaverin muistilista 2/10
Käytöstavat – hyvän työkaverin muistilista 1/10

hyvan tyokaverin muistilista

Hyvän työkaverin muistilista

Mainokset

Tiimityöskentely – tuskaa vai timanttia?

Mirkku ja Lennu ovat käsi pystyssä, kun johtaja Korhonen kertoo uudesta projektista. Korhonen huokaisee syvään. Parivaljakko on kyllä tunnettu työskentelytehokkuudestaan, innokkuudestaan ja nopeudestaan, mutta he ovat jo lähestulkoon jokaisessa talon projektissa mukana. Miksi ei koskaan ketään muita?

Muut työntekijät nyökyttävät ja kaikki kannattavat tottakai Mirkkua ja Lennua. Kaksikon työn tuloksena ulos pukkaa kohtuullista tavaraa, mutta Korhosta onkin ruvennut harmittamaan, että lopputulos on aina sitä samaa, tuttua ja turvallista. Ei koskaan mitään uutta, yllättävää tai riskirikasta. ”Kiitokset Mirkulle ja Lennulle, mutta tällä kertaa olen päättänyt kasata tiimin toisella tavalla.” Johtaja Korhonen kaivaa nimilistan esiin ja syvä hiljaisuus laskeutuu neuvotteluhuoneeseen.

Erilaisia rooleja, erilaisia tiimejä

Tiimin kokoamisessa ja kasaamisessa on tärkeää miettiä, mitä sen toiminnalta ja tuloksilta odotetaan. Jos pitää päästä nopeasti tuttuun ja turvalliseen lopputulokseen, tiimiin kannattaa valita samalla tavalla toimivaa ja ajattelevaa ja saman taustan omaavaa porukkaa. Jos taas aikaa on käytettävissä enemmän ja tarkoituksena on etsiä uusia ja innovatiivisempia ratkaisuja, tiimin jäseniksi kannattaa ehkä haalia keskenään mahdollisimman erilaisia ihmisiä.

Belbinin mukaan parhaiten menestyvissä tiimeissä on erilaisia, eri tavalla toimivia ja erilaisiin asioihin huomiota kiinnittäviä ihmisiä. Tutkiessaan monenlaisia tiimejä ja niiden toimintaa Belbin määritti yhdeksän tiimiroolia, jotka kuvaavat tiimin jäsenten työskentelytapoja. Hänen mukaansa parhaista tiimeistä löytyy näitä kaikkia rooleja.

  1. Kehittäjä (Plant)
    Keksijä, ideoija, luova, mielikuvitusrikas, epäsovinnainen. Ratkaisee ongelmia, kuuntelee muiden näkemyksiä ja tuo esille asioita, joita toiset eivät ole tulleet ajatelleeksikaan. Menettää helposti mielenkiintonsa rutiiniasioihin ja unohtaa määräajat.
  2. Resurssietsijä (Resource investigator)
    Mahdollisuuksien etsijä, yritteliäs, ulospäinsuuntautunut, työstään innostunut. Huomaa uudet mahdollisuudet, luo suhteita ja kontakteja, verkostoituu ahkerasti. Keskittyy mielellään innostaviin asioihin, mutta on heikko toteuttamaan.
  3. Koordinaattori (Coordinator)
    Kypsä, luottavainen, varmaotteinen, delegoiva. Osaa hyödyntää tiimin vahvuuksia, luo positiivista synergiaa, kirkastaa tavoitteita ja koordinoi toimintoja. Toisinaan keskittyy kokonaisuuteen niin, ettei tiedä yksityiskohdista mitään. Saattaa olla manipuloiva.
  4. Piiskuri (Shaper)
    Päällepuskeva, haastava, dynaaminen, energinen, toimintakeskeinen. Viihtyy paineessa eikä pelkää sanaharkkaa tai väittelyä. Toisinaan terävä sanoissaan ja kärsimätön toimissaan.
  5. Analysoija (Monitor evaluator)
    Harkitseva, arvostelukykyinen, objektiivinen. Näkee kokonaisuuksia, punnitsee vaihtoehtoja tarkkaan ja kerää tietoa ennen päätöksiä. Toisinaan jahkailee liikaa ja vaikuttaa skeptiseltä.
  6. Yhteistyön rakentaja (Team-worker)
    Yhteistyökykyinen, toiset huomioiva, diplomaattinen, kuuntelija. Rakentaa ratkaisuja, ehkäisee ristiriitoja ja toimii yhteisen päämäärän eteen. Varmistaa että kaikkien ääni tulee kuulluksi ja huomioiduksi. Epävarma ristiriitatilanteissa, ei halua ”valita puolta”.
  7. Toimeenpanija (Implementor)
    Kurinalainen, luotettava, käytännöllinen, tehokas. Kääntää ideat käytännön toimiksi. Toisinaan joustamaton uusissa tilanteissa ja pysyy mielellään mukavuusalueellaan.
  8. Viimeistelijä (Completer finisher)
    Tunnollinen, tarkka, uuttera. Huomioi ja huomaa yksityiskohtia, testaa ja tarkistaa, pitää huolta laadusta. Toisinaan tavoittelee liikaa täydellisyyttä ja on haluton delegoimaan tehtäviä.
  9. Spesialisti (Specialist)
    Oma-aloitteinen, järjestelmällinen, kurinalainen, sitoutunut, asialleen vihkiytynyt. Tarjoaa tietoa ja taitoa, jota kaikilla ei ole. Saattaa ihastua senhetkiseen tekemiseen niin, että suurempi kokonaisuus katoaa.

tiimityoskentely timanttia

Hyvä tahto ja yhteinen maali

Kaikkein helpointa tiimiläisen näkökulmasta on työskennellä samankaltaisten ihmisten kanssa. Työn lopputuloksen kannalta se ei kuitenkaan ole aina hedelmällistä. Erilaisten toimijoiden työskentelytaival taas saattaa toisinaan tuntua tuskien tieltä, mutta lopputulos voikin yllättää positiivisesti. Kun yksi kiinnittää enemmän huomiota yhteen asiaan ja toinen taas toiseen, voidaan työskentelyssä hyödyntää myös erilaisia vahvuusalueita.

Jos projekteissa ja hankkeissa on aina mukana samat naamat, moni pääsee toki helpommalla. Esimiehen ei tarvitse erikseen miettiä tiimivalintaa ja hän yleensä tietää mitä saa. Muiden työntekijöiden ei tarvitse liikahtaa pois omalta mukavuusalueeltaan, oppia uutta tai tutustua uusiin työntekijöihin. Myös mirkut ja lennut saavat puuhastella mukana kaikessa niin kuin ennenkin. Ja mikään ei muutu.

Tiimityöskentely ja sen lopputulokset voivat parhaimmillaan olla suorastaan timanttia: paineen alla puristettuja jalokiviä. Kun vaan löytyy hyvä tahto hyväksyä erilaisuutta kanssamatkaajissa ja vahva halu päästä yhdessä maaliin.

*****
Kolumni on julkaistu alunperin 3.5.2017 Kollega.fi  -verkkolehden Coaching-blogissa.
Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

Hevosilta oppia tiimityöskentelyyn

Kesälomallakin työ tulee joskus ajatuksiin. Varsinkin kun löytää yllättävistä paikoista ja konteksteista asioita, joita voi soveltaa työelämään.

Istuin lomareissulla puiston penkillä ja luin kirjaa. Vähän väliä ohitseni kopotteli turisteja kuskaavia hevoskärryjä. Kauniita, uljaita hevosia, upeasti pukeutuneita ohjastajia ja iloisesti kyydissä istuvia turisteja. Kun käänsin katseeni takaisin kirjaani, erilaiset rytmit alkoivat takoa päässäni. Muistin edesmenneen musiikinopettajani sanat: ”kuuntele, kaikkialla on rytmiä ja musiikkia”.

Yksi tunti, kuusi erilaista tiimiä

Tulin myöhemmin illalla uudelleen istumaan samalle penkille. Tällä kertaa minulla oli mukanani kynä ja vihko. Tunnin aikana ohitseni kirmasi kuusi hevoskärrytiimiä ohjastajineen ja kyytiläisineen. Suljin silmäni, kuuntelin, ja kirjoitin heti rytmit paperille mieleeni tulevin ”sanoin”:

Tiimi 1: ”rittara-rittara-rittara-rittara”
Tiimi 2: ”tattat-tattat-tattat-pakapaka”
Tiimi 3: ”tippatappa-tippatappa-tippatappa”
Tiimi 4: ”rattattatta-ratatatatatta-rattattatta”
Tiimi 5: ”tattattatta-tattattatta-tattattatta”
Tiimi 6: ”rattari-rattattara-rattari-rattattara”

Todella mielenkiintoista! Kaikilla kuudella hevostiimillä oli aivan erilainen työn tekemisen rytmi, erilainen tempo. Ne kuulostivat kaikki aivan erilaisilta. Silti ne tekivät samaa työtä, toimivat yhdessä ja pyrkivät samaan lopputulokseen. Näyttivät upeilta, saivat asiakkaat hymyilemään ja ohjastajansa ylpeäksi.

”Minäminäminä”-asenne johtaa kaaokseen

Hevosista en tiedä juuri yhtikäs mitään. Voisin kuitenkin kuvitella, että koko kärryhommasta ei tulisi mitään, jos ne repisivät eri suuntiin ja pitäisivät itsepintaisesti kiinni vain omasta rytmistään ja omasta tavastaan askeltaa. Paikat menisivät rikki ja tulisi isoja vammoja. Asiakkaat sinkoilisivat mikä minnekin ja satuttaisivat itsensä. Olisivat vihaisia, vaatisivat rahojaan takaisin, itkisivät, huutaisivat ja kiukuttelisivat. Työn lopputulos ei vastaisi lähellekään siitä annettua lupausta. Kaikilla olisi vain paha mieli.

Ohjastaja toimi selkeästi hevostiimin esimiehenä: määräsi suunnan ja vauhdin, piti homman koossa ja ohjaimet käsissään. Suitsi riittävästi, mutta ei liikaa. Piti huolen, että töissä oltiin oikealla tavalla koristautuneena, edustavan näköisinä, puhtailla ja toimivilla työvälineillä varustettuina. Tarvittaessa antoi tiukkaakin palautetta ja kehotti lempeän tiukasti ryhtiliikkeeseen.

Hevosten rytmikästä yhteistyöskentelyä katsoessani ja kuunnellessani tajusin taas, kuinka tärkeää tiimityöskentelyssä on unohtaa se pelkkä ”minäminäminä” –asenne ja pyrkiä sensijaan löytämään konsensus. Yhteinen tapa, tyyli ja rytmi tehdä työ siten, että lopputulos on tavoitteiden mukainen. Luopua hiven omastaan ja antaa tilaa toisellekin.

Kyllä se yhteinen rytmi meiltä ihmisiltäkin löytyy, kun sitä hyväntahtoisen aktiivisesti etsitään.

Löytyyhän se hevosiltakin.Hevonen

**********************

– Terhi

http://www.aikatra.com
@aikatranterhi