Pysy omalla tontillasi

Olin intohimoisesti koko sydämestäni mukana uudessa projektissa. Meille kaikille projektilaisille oli jaettu omat tehtävät ja omat vastuualueet. Kaikki oli ihanan selkeää ja järjestelmällistä. Ja deadlineenkin oli kivasti aikaa.

Tein oman osuuteni innolla ja sen jälkeen ryhdyin jeesailemaan toisiakin. Minulla kun oli niin paljon ideoita, energiaa ja hienoja ratkaisuja kaikkeen ja ilomielin jaoin niitä muillekin. En kyllä tosin saanut innokkuudestani osakseni vuolaita kiitoksia tai ilonkiljahduksia, niin että joku taisi siinä jeesailutyylissäni mennä pahasti mönkään. Sisäinen ristiriitani oli melkoinen ja turhautumisen tunteeni vuoren korkuinen. Nytkö pitäisi sitten vaan seisoa tumput suorina ja olla sanomatta mitään mihinkään?

Olisiko mahdotonta, jos kuitenkin nyt vaan tällä kertaa keskittyisit siihen omaan vastuualueeseesi ja antaisit muidenkin keskittyä rauhassa omaansa?

Puhisin turhautumistani ystävälleni, joka kuunteli rauhassa ja kun olin päässyt tarinani loppuun, kysyi:
– Oliko niin, että sinulla oli ihan oma vastuualueesi?
– Juu kyllä oli.
– Oliko niin, että vastuualueesi oli selkeä ja yksiselitteinen?
– Juu kyllä se näin oli.
– Olisiko mahdotonta, jos kuitenkin nyt vaan tällä kertaa keskittyisit siihen omaan vastuualueeseesi ja antaisit muidenkin keskittyä rauhassa omaansa? Että jos lopettaisit toisten tontille tunkemisen?

Auts. Osui ja upposi. Olin langennut vanhanaikaiseen intohimokuoppaan.

Takana hyvä tarkoitus

Intohimoinen suhtautuminen työhön tai jonkun muun asian edistämiseen voi parhaimmillaan olla koko homman katalysaattori, mutta huonoimmillaan se saattaa tukahduttaa kaikkien muiden innokkuuden. Intohimo saattaa tehdä ihmisen nimittäin niin sokeaksi, että hän ei näekään enää muuta kuin omat hyvät ideansa ja toimintatapansa. Intohimoinen innokkuus ei yleensä myöskään kosketa vain pelkästään niitä omia asioita, vaan se tuppaa puuttumaan myös toisten asioihin.

Kaiken tämän intohimon takana on yleensä hyvä tarkoitus ja pyrkimys parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Yli-innokkaassa “toisten tontille tunkemisessa” ei useinkaan ole kysymys luottamuspulasta, ilkeydestä tai toisen osaamisen vähättelystä. Kyse on yleensä vilpittömästä innosta puhaltaa isosti yhteiseen hiileen, halusta jakaa ideoita ja auttaa toisia sekä jalostaa yhteistä toimintaa entistä paremmaksi.

Kanssatoimijoiden silmään tällainen käytös saattaa tosin näyttäytyä itsekkäänä sooloiluna ja toisilta tilan vievänä päsmäröintinä. Helposti ruvetaan silloin myös tulkitsemaan toisen käytöstä ja motiiveja puolin ja toisin. Että haluaako tuo toinen osoittaa vaan paremmuuttaan kun pyrkii neuvomaan ja ehdottelemaan? Että eikö minun työpanokseeni ja tekemiseeni luotetakaan ja miksi ihmeessä tuo säheltää tuossa minun asioitani, kun en ole edes apua pyytänyt? Ideoiden heittelijä ja innokas avun tarjoaja taas ihmettelee, että miksi mikään ei kelpaa. Ovatko kaikki ideani jotenkin huonoja tai eikö apuani kukaan tarvitse? Onko siis aivan sama jos vaan olen ja vedän lonkkaa? Olenko täysin turha, kun mikään sanomani ei merkkaa mitään?

Ja vähän kerrassaan kunkin pään sisäiset tulkinnat ja olettamukset lisäävät keskinäisen vuorovaikutuksen latistavia tai kipakoita kommentteja tai toisten tekemisten ohittamista ja kehun ja kiitoksen vähenemistä. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että kaikilta loppuu into ja ideat ja yhteisessä työskentelyssä kokoon räävitään vaan jotakin, johon kukaan ei lopulta ole tyytyväinen.

Puhetta eikä tulkintaa

Miten tällaisten tilanteiden syntymistä voidaan sitten ennaltaehkäistä tai ainakin vähentää? Rautalankamallin mukaisesti: keskitytään omaan tekemiseen, puhutaan asioista ääneen eikä tulkita omista lähtökohdista mitään tai ketään.

Jokaisella on vastuu siitä mitä sanoo, mutta myös siitä, mitä jättää sanomatta. Puhumisessa ja asioiden ääneen sanoittamisessa on se hyvä puoli, että silloin väärien tulkintojen ja väärinymmärrysten määrä vähenee. Tulkitseminen on aina nimittäin tulkitsijansa näköistä, hyvin subjektiivista puuhaa. Siihen vaikuttavat muun muassa elämänkokemuksemme, kasvuympäristömme sekä omat näkökulmamme ja tarpeemme tulkita asioita tietyllä tavalla. Kuvittelemme herkästi tietävämme toisten ajatukset, motiivit ja tarkoitusperät, mutta sensijaan meidän pitäisi suostua hyväksymään se, että ymmärryksemme ei koskaan tule riittämään toisen ihmisen läpivalaisuun.

Jokaisella on vastuu siitä mitä sanoo, mutta myös siitä, mitä jättää sanomatta.

Itse koin tämän oman esimerkkiprojektini keskellä suunnatonta helpotusta ystäväni sanoista. Oli vapauttavaa tajuta, että voin päästää irti omista tulkinnoistani ja halustani olla vaikuttamassa kaikkeen ja keskittyä vain siihen, minkä olen omalle kohdalleni sillä erää saanut tehtäväksi hoitaa. Joskus sekin on jo aivan riittävästi.

Ja kun on omat hommansa tehnyt eikä uutta ole näköpiirissä, voi kysyä tarvitseeko joku apua. Jos ei tarvitse, niin sitten täytyy vain ehkä malttaa. Jopa pidätellä toisinaan oman innon ja ideoiden kanssa. Kyllä niillekin aika löytyy. Jos ei nyt, niin joku toinen kerta sitten.

Kolumni on julkaistu alunperin 24.10.2018 Kollega.fi  -verkkolehden Coaching-blogissa.
Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

Mainokset

Täti Oranssin työpäivä

#Työntakana on kirjoitussarja, jossa eri alojen ihmiset kertovat työstään, työn tekemisestä, peruspäivästään ja ehkä hassuista sattumuksistaankin. Kukin omalla tyylillään. Kirjoittajat paljastavat mikä heitä työssään innostaa ja kiinnostaa, mistä he saavat intoa ja iloa ja mikä toisinaan harmittaa. #Työntakana tarjoaa mielenkiintoisia ”behind the scenes” -tarinoita. Tänään verhoa raottaa ilon ja järjestyksen asialla oleva toimitusjohtaja Laura Mänki.

*****

Days like this

When it’s not always raining there’ll be days like this
When there’s no one complaining there’ll be days like this
When everything falls into place like the flick of a switch
Well, my mama told me, ”There’ll be days like this”

-Van Morrison, Days Like This-

Päivä alkoi hyvin. Aurinkoista, kylmää, takana kohtuullisen hyvin nukuttu yö. Hyväntuulinen lapsi lähti ensimmäisen kerran tänä keväänä fillarilla kouluun. Puolisokin oli nukkunut hyvin, ja ajoi minut Salon rautatieasemalle. Asemalaiturilla tapasin niin ikään pääkaupunkiin suuntaavan ystävän, jonka kanssa vaihdoimme kuulumiset ja toivotimme toisillemme mukavaa päivää.

Junamatkan aikana perehdyin käsillä olevaan projektin materiaaleihin läppärilläni ja luin sähköpostit. Junaemännältä ostin jugurtin ja kahvin, johon sain mukaan viisi pikkumaitoa kun muistin sanoa olevani maitoa kahvilla -kahvinjuoja. Sivukorvalla kuuntelin loppumatkasta, kun tuntematon asiantuntija piti puhelimessa puhekumppanilleen vähän tuskastuneen luennon viestinnän merkityksestä kumppanin hankkeeseen liittyen. “Se nyt vaan on niin että sosiaalinen media kuuluu sun työhön, sille pitää se aika ottaa ja tehdä asioita suunnitelmallisesti. Jos se ei teiltä itseltänne suju, niin teidän pitää hankkia siihen apua.” Hymyilytti. En sentään tyrkännyt käyntikorttia.

Ihanat kollegat Helsingissä

Helsingissä tapasin kollegat ja kävimme nopeasti yhdessä kahvilla ennen asiakkaan tapaamista. Projektin loppupalaveri sujui suunnitelmien mukaisesti mainiossa hengessä: esittelimme ehdotuksemme ja keskustelimme jatkosta. Asiakas kehui työtämme niin vuolaasti, että melkein korvia alkoi punoittaa. Tuli hyvä mieli. Älyttömän hyvä mieli.

“Se nyt vaan on niin että sosiaalinen media kuuluu sun työhön, sille pitää se aika ottaa ja tehdä asioita suunnitelmallisesti. Jos ei teiltä itseltänne suju, niin teidän pitää hankkia apua.”

Palaverin jälkeen päätimme kollegoiden kanssa mennä yhteiselle lounaalle tyylikkääseen pieneen sushiravintolaan. Ruoka oli kaunista ja maistuvaa, ja hyvin tehdyn työn kunniaksi otimme lounaan kanssa lasin viiniäkin. Iloittiin asiakkaan kehuista, puhuttiin sekalaisista työasioista, suunniteltiin yhteistä retkipäivää ja kaavailtiin kuninkaallisten häiden katsomissessiota toukokuulle. Oli mukavaa istua yhdessä syömässä ilman että kenelläkään oli kiire. Oli kiva sekä puhua asia-asiaa että höpötellä pöhköjä.

Lounaan jälkeen lähdimme kollegoiden kanssa tahoillemme. Kävelin muutaman korttelin linja-autolle ja törmäsin matkalla aamun asiakkaaseen. Vaihdoimme vielä iloisina pari sanaa. Salon-bussissa oli harvinaisen iloinen ja sujuvasanainen kuljettaja, joka tervehti jokaista sisääntulijaa kuin kauan kaivattua kaveria, ja onnistui luomaan bussiin niin leppoisan ilmapiirin, että parinkymmenen minuutin myöhästyminen tietöiden takia ei tuntunut missään. Kävelin pysäkiltä kotiin aurinkolasit päässä ja toivoin, että kaikki päivät olisivat tällaisia.

Täydelliset ja ei-täydelliset työpäivät

Useammin kuin täydellisiä päiviä on niitä toisenlaisia päiviä.

Niitä yksinäisiä, väsyneitä, mielipahantäyteisiä, säheltäviä, nykiviä, takkuisia päiviä. Päiviä, jotka vääntyvät kieroon jo aamusta. Niitä päiviä, jolloin lounaaksi tulee vedettyä pikapuuro läppärin äärellä, eikä jääkaapissa ole kahviin yhtään maitoa. Niitä päiviä, jolloin asiakkaiden toiveisiin ei osaa vastata, ja kumppanit syytävät pelkkiä vaatimuksia. Päiviä, jolloin tietoliikenneyhteydet pätkivät, firman finanssit ketuttavat ja viranomaisilta tulee ennakoimaton lasku. Niitä päiviä, jolloin kauppoja ei synny millään, ja kollegoiden Slack-viestejä lukee kuin piru raamattua: mitä hemmettiä se tuollakin tarkoitti?

Mikä sitten tuosta alussa kuvaamastani, aivan todellisesta päivästä teki niin mieleenpainuvan hienon? Millainen on minun täydellinen työpäiväni?

Aika yksinkertaista lopulta.

  1. Keskittyminen. Tein päivän aikana monta asiaa mutta yhden kerrallaan.
  2. Ihmiset ja kanssakäyminen – perhe, ystävät, kollegat, asiakkaat, asiakaspalvelijat. Asiallinen keskustelu, yhdentekevä hölinä ja ystävällinen huomioiminen.
  3. Onnistuminen ja siitä nauttiminen. Asiakas kehui meitä, me kehuimme asiakasta, ja kollegoiden kanssa kehuimme toisiamme.
  4. Kunnon uni, hyvät ateriat ja mukava hyötyliikunta.
  5. Bonus: lempisääni eli aurinkoista mutta ei liian kuumaa.

Päiviä tulee ja menee – luottamus kestää

Joy & Order on kolmas oma yritykseni – oikeastaan neljäs, jos lasketaan mukaan toistaiseksi käyttämätön pöytälaatikkotoiminimi. Kolmatta kertaa olen rakentamassa jotain ihan uutta uusien ihmisten kanssa. 25 vuoden kokemuksella tiedän, että asioita ei kannata kiirehtiä, taantumat kestävät aikansa aivan niin kuin nousukaudetkin, ja päiviä tulee ja menee. Useimmat eivät ole ääripäiväpäitä, vaan niitä ihan tavallisia ihan jees -päiviä, pienine ilopilkkuineen ja pikkuharmeineen.

”Vieläkin tärkeämpää kuin täydellisten päivien kyttääminen on luottamus siihen, että hyvällä porukalla selviää umpikurjistakin päivistä.”

Tärkeintä on luottamus siihen että Van Morrisonin äitimuori oli oikeassa: sellaisiakin päiviä taas tulee, jolloin ihan kaikki menee nappiin. Vieläkin tärkeämpää kuin täydellisten päivien kyttääminen on luottamus siihen, että hyvällä porukalla selviää umpikurjistakin päivistä, ja että ihan jees -päivät voi kääntää snadisti kivammiksi pikkufikseillä, kuten sillä että muistaa kehua kavereitaan aina kun on pientäkin syytä, eikä vain silloin kun on tehty isoja juttuja maaliin asti.

En ole tässä edelleenkään kovin hyvä, mutta yritän koko ajan olla vähän parempi.

*****

LauraManki

Pikkufiksaamisilla niistä jees-päivistäkin tulee mukavampia!

Laura Mänki on FM, Joy & Orderin toimistusjohtaja ja yksi perustajista.

Yritys: Viestintätoimisto Joy & Order
Laura Twitterissä: @lauramanki

 

Työpaikkalupaukset vuodelle 2016 – oletko kokeillut?

Oletko koskaan tehnyt uuden vuoden lupauksia työpaikallesi? Eli työpaikkalupauksia? Voisitkohan kokeilla tänä vuonna? Työpaikkalupauksien kannalta ei ole merkityksellistä oletko yrittäjä vai palkansaaja, sillä lupaukset koskevat aina vain työtä, työpaikkaa ja työkavereitasi tai työntekijöitäsi, eivät suoraan sinua itseäsi. ”Mutkan kautta” ne toki saattavat vuoden aikana koitua myös sinun hyödyksesi.  Lähde siis rohkeasti kokeilemaan!

Ohjeet ja kaavake työpaikkalupausten tekemiseen

Työpaikkalupausten ideana on tehdä hyvää, ilman että toiset sitä tietävät. Lupauksia ei siis tarvitse kertoa kenellekään. Heittäytymällä seuraavaan ajatusleikkiin ja käyttämällä oheista kaavaketta mallina lupausten kirjaamiseen, voit kokeilla tätä toisenlaista uuden vuoden lupausten tekemistä.

Ota oheisesta kaavakkeesta mallia, varaa kynä ja hetki rentoa aikaa. Ja aloita.

  1. Ajattele, että et ole enää nykyisessä työssäsi. Ajattele, että lähdet ja jätät kaikki paikan hyvät ja huonot, toimivat ja toimimattomat asiat taaksesi. Ne eivät enää henkilökohtaisesti kosketa sinua.
  2. Nyt mieti objektiivisesti entistä työpaikkaasi ja sen parasta. Mieti entisiä asiakkaitasi ja heidän parastaan.Mieti entistä perustehtävääsi, sitä miksi kyseistä työtä tuli tehtyä ja mitä varten työpaikka ja kyseinen työ olivat olemassa. Mieti entisten työkavereidesi parasta, heidän hyvinvointiaan ja jaksamistaan.
  3. Listaa kolme toivetta (kaavakkeen oransseihin laatikoihin, yksi toive/laatikko), joiden toivot toteutuvan tämän vuoden 2016 aikana entisessä työpaikassasi, jotta siellä olisi työntekijöillä hyvä työskennellä, tuloksellista toimia ja riittävästi työtä jota tehdä.
  4. Sitten palauta itsesi ajatuksissasi takaisin työpaikallesi. Omaan työpisteeseesi, omaan työtehtävääsi. Samaan tilanteeseen, josta lähdit pois.
  5. Kirjoita jokaisen aiemmin listaamasi toiveen alle kolme asiaa (sinertäviin ympyröihin yksi asia/ ympyrä), jotka SINÄ voit nyt palattuasi työpaikallasi tehdä, jotta kyseinen toive saa mahdollisuuden toteutua. Eli toiveet oransseihin laatikoihin ja kunkin toiveen toteutumista edistävät tekosi sinertäviin ympyröihin.

Ympyröiden sisältämät teot ovat vuoden 2016 työpaikkalupauksiasi. Muista, että niiden tulee olla pieniä, yksinkertaisia ja konkreettisia. Maailmaa ja työpaikkoja muutetaan ja parannetaan pieni askel kerrallaan. 😀

Ja vielä

Jos sinulla on kaavakkeesta tai tästä työpaikkalupaus-tekniikasta kysyttävää, laita viestiä yhteydenottolomakkeella tai kommentointitilassa. Mielelläni kuulen myös, miltä harjoitus tuntui ja oliko se mielestäsi hyödyllinen. Kuulumisiin!

-Terhi

 

Työpaikkalupaukset 2016

Tarinoita työelämästä 2/10 – raporttia pukkaa

KuvaTarinoita työelämästä -kirjoitussarja kertoo fiktiivisiä juttuja työelämää puhuttavista ilmiöistä ja asioista. Tarinoiden vapaana kirvoittajana toimivat bulevardi.fi -sivuston valikoidut aforismikuvat. Tarinat ilmestyvät kaksi kertaa kuukaudessa.

VAROITUS! Tarinat saattavat sisältää huumoria ja sarkasmia.

***

…Puhelin soi, toimiston ovi käy yhtenään, asiakkailla on paljon huolia, faxi laulaa ja sähköpostit kilahtelevat ja minä yritän keskittyä raportin tekoon. Siis yritän. Ei siitä mitään tule, kun työt häiritsevät. Siirrän homman huomiselle.

Aloitan seuraavana aamuna raportin tekemisen jo ennen työvuoroni alkamista ja huolestun toden teolla. Minusta tuntuu, että ammattinimikkeeni on vuosien myötä muuttunut. Minusta on tullut raporttien kirjoittaja, kirjaileva raportisti, ilmiselvä raportteri. Pitäisiköhän palkkaani tarkistaa?

Minun on vaikeaa kirjoittaa raporttia siitä, mitä olen lähivuodet työkseni tehnyt, koska olen tehnyt vain raportteja. En kai kuitenkaan voi kirjoittaa raporttia siitä kuinka kirjoitan jatkuvasti raportteja milloin mistäkin asiasta milloin mihinkin instanssiin. Työtehtäväni eivät  kyllä vastaa ollenkaan työnkuvaani.

Kirjoitan raportin siitä, että mitä tekisin, jos minun kaikki aikani ei kuluisi raporttien kirjoittamiseen. Kuinka panostaisin perustehtävääni enkä vilkuilisi alituiseen seinäkelloa. Kuinka kokisin suunnatonta tyydytystä työssäni ja iloitsisin yhdessä työkavereideni kanssa saavutetuista tuloksista ja ylitetyistä esteistä. Ja kuinka mukavaa olisi töiden jälkeen olla kotona rauhallisella mielellä ilman, että kirjoittamattomat ja lukemattomat raportit pyörivät päässäni. Kirjoitan raporttiini myös, että mitä kaikkea olisin nytkin kerennyt tehdä, jos en kirjoittaisi tätä raporttia. Ehdotan raportin lopussa, että raportteja voitaisiin jatkossa kirjoittaa vähemmän. Olen tyytyväinen lopputulokseen, tulostan raportin ja laitan sen eteenpäin.

Seuraavana päivänä minua odottaa työpöydälläni kirje. Minua pyydetään kirjoittamaan selventävä raportti edellisen päivän oudosta raportistani ja kehotetaan ottamaan yhteyttä pikimmiten työterveyshuoltoon.

Puhelin soi, toimiston ovi käy yhtenään, asiakkailla on paljon huolia, faxi laulaa ja sähköpostit kilahtelevat ja minä yritän keskittyä  ennen työterveyslääkärille menemistä uusimman raportin tekoon. Siis yritän. Ei siitä mitään tule, kun työt häiritsevät. Siirrän suosiolla homman huomiselle…

-Raili-

***

Terveydenhuollon puolen lisääntyneistä töistä ja kiireestä on puhuttu paljon. Lue, mihin kaksi lääkäriä Pekka Kirstilä ja Tiina Ahonen kokevat lääkärin ajan menevän.

Pekka Kirstilän haastattelu

Tiina Ahosen haastattelu

 

 

Tarinoita työelämästä 1/10 – sitouttaminen ja sitoutuminen

Tarinoita työelämästä -kirjoitussarja kertoo fiktiivisiä juttuja työelämää puhuttavista ilmiöistä ja asioista. Tarinoiden vapaana kirvoittajana toimivat bulevardi.fi -sivuston valikoidut aforismikuvat. Tarinat ilmestyvät kaksi kertaa kuukaudessa.

VAROITUS! Tarinat saattavat sisältää huumoria ja sarkasmia.

***

KuvaAnselmilla oli työhaastattelu. Pitkän pöydän ääressä istui kahdeksan ilmeetöntä haastattelijaa, jotka rapisuttivat papereitaan ja yskivät vuoron perään. Huoneessa oli kuuma ja kahvia ei tarjottu.

– Istukaa olkaa hyvä.

Anselmi istuutui tarjotulle klaffituolille. Tuoli oli liian matala pöytään nähden. Kaikki kahdeksan haastattelijaa tuijottivat Anselmia pöydän toiselta puolelta. Haastattelu alkoi.

Kului tunti. Työn sisältö ja vaatimukset oli kerrottu, Anselmin harrastukset ja elämäntavat ruodittu ja sitoutuminen mahdolliseen tulevaan työnantajaan varmisteltu. Eräs haastattelijoista vilkaisi vielä Anselmia:

– Onko teillä meiltä jotakin kysyttävää ?

Anselmi rykäisi, vaihtoi asentoa ja tunsi kuinka hiki valui pitkin kainaloita.

– Miten te mahdollisena työnantajana sitoutuisitte minuun?

***

Lähivuosina on puhuttu paljon työntekijöiden sitoutumisesta työhönsä ja työpaikkaansa. Työnantajan kannattaakin miettiä, miten omalta osaltaan voisi vaikuttaa työntekijänsä sitoutumiseen jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Työntekijän sitouttaminen alkaa nimittäin jo työpaikkailmoituksesta, joten sen laatimiseen panostaminen ei ole turhaa työtä.

Monster antaa 8 vinkkiä työpaikkailmoituksen laatimiseen:

1. Anna ilmoitukselle selkeä otsikko
2. Herätä mielenkiinto tiiviillä esittelytekstillä
3. Nosta esiin keskeisimmät työtehtävät
4. Suhteuta hakuehtosi toivottuun hakijamäärään
5. Tuo henkilöstöedut rohkeasti esiin
6. Ilmaise työpaikan sijainti selkeästi
7. Esittele yrityksesi lyhyesti
8. Anna selkeät hakuohjeet

Työpaikkailmoituksesta ei kannata tehdä nälkävuoden mittaista, siinä ei tarvitse luetella kaikkia mahdollisia työtehtäviä ja siihen ei kannata laittaa sadan kohdan vaatimuslistaa asioista, joita työntekijän tulee osata. Ellei sitten tarkoituksena ole saada mahdollisimman vähän työhakemuksia.

Henkilöstöeduista kannattaa aina kertoa, sillä ne kertovat työnantajan halusta sitoutua työntekijäänsä. Nykyajan työntekijöitä kiinnostavat palkan lisäksi myös mm. yleinen ilmapiiri, työpaikan erityislaatuisuus kilpailijoihin verrattuna, työajan joustomahdollisuudet ja muutkin kuin rahalliset palkitsemiset. Usein työpaikan henki ja arvot näkyvät jo työpaikkailmoituksesta.

Ai niin. Ja minkälaista tarinaa mahtaa kertoa työpaikkailmoitus, joka on täynnä kirjoitusvirheitä?

 

Uusi kirjoitussarja alkaa!

Tässä blogissa alkaa huomisesta lähtien uusi, Tarinoita työelämästä -kirjoitussarja.

Kirjoitussarja kertoo fiktiivisiä juttuja työelämää puhuttavista ilmiöistä ja asioista. Tarinoiden vapaana kirvoittajana toimivat bulevardi.fi -sivuston valikoidut aforismikuvat. Tarinat ilmestyvät kaksi kertaa kuukaudessa.

Ja varoitus kaikille jo ennakkoon: tarinat saattavat sisältää huumoria ja sarkasmia.

Bulevardi 23