Työilmapiiri – hyvän työkaverin muistilista 3/10

Minkälainen on hyvä työkaveri? Mitä se tarkoittaa? Mistä tunnistaa hyvän työkaverin? Asiaa on tullut mutusteltua niin kollegoiden kanssa kuin koulutuksissa ja valmennuksissa asiakkaidenkin kanssa. Tässä näiden mietintöjen pohjalta kymmenen kohdan pikamuistilista hyvään työkaveruuteen. Pätkä kerrallaan.

Työilmapiiri on yksi suurimmista työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että jokaisen työntekijän tulee kantaa vastuuta oman työyhteisönsä hyvinvoinnista.

Mitä tuot työpaikalle?

Tunnetilat tarttuvat herkästi, joten mieti, mitä itse tuot tullessasi työpaikalle. Työpaikalle ei ole tarkoitus tulla raivoamaan tai kiukuttelemaan. Moni kokee ahdistavaksi kiukkupussin tai känkkäränkän kanssa työskentelyn. Käytöstavat ne pitää olla työpaikallakin.

Negatiivisuus tekee ilmapiirin raskaaksi, kun taas positiivinen asenne auttaa jaksamaan monessa paikassa. Pyri löytämään epäkohtiin ja kehittämisen paikkoihin ratkaisuja ja huomaamaan mahdollisuuksia epäonnistumisten korostamisen ja kaivelemisen sijaan.  Valittamisellakin on toki aikansa ja paikkansa, mutta ennen kuin avaa suunsa, voi olla hyvä ennakkoon pohtia valituksen aiheisiin myös joitakin ratkaisuehdotuksia. Suhtaudu positiivisesti myös työkavereiden ideoihin ja ehdotuksiin.

Kuppikuntaisuus ja selän takana pahan puhuminen ovat todella tehokkaita tapoja pilata ilmapiiri; ”me ei olla sun kaa” – hommelit ei kuulu työpaikalle. Avuliaisuus ja hyvän puhuminen ja korostaminen taas ovat omiaan lisäämään positiivista ilmapiiriä. Kun asenne työpaikalla on ”meillä autetaan, jeesataan ja tsempataan”, se luo aivan erilaisen fiiliksen, kuin ”meillä vedetään matto alta, puhutaan pahaa ja tuikataan ilkeyksiä joka väliin” -asenne.

Hyväntahtoinen huumori, hauskojen sattumusten, onnistumisten ja tarinoiden jakaminen ja yhdessä niille nauraminen –  siinä sitä on tiukkaa lisäliimaa hyvälle ja raikkaalle työilmapiirille.

Huono työilmapiiri näkyy ja tuntuu myös ulospäin

Huono työilmapiiri vaikuttaa helposti myös asiakkaisiin ja sitä kautta työn tuottavuuteen ja tuloksellisuuteen. Vaikka moni työntekijä sanookin, että ”ei me asiakkaalle kiukutella tai näytetä jos meillä on ristiriitoja”, ulkopuolinen saattaa vaistota hyvinkin helposti, että täällä ei muuten kaikki ole hyvin.

Silloin kun asiakas ei saa enää kunnon palvelua, kokee olevansa tiellä ja häiriöksi tai saa osakseen jopa tiuskimista, työpaikan huono ilmapiiri on jo todella pitkällä. Ja sitten jos työntekijä vielä vuodattaa asiakkaalle ”kuinka täällä ei mikään ikinä toimi” tai ”työkaverit eivät ole työstään yhtään ajantasalla ja esimies nyt on sellainen” – silloin ollaan liki upoksissa!

Kannattaa siis myös pohtia, minkälainen olo työpaikasta ja meiningistä tulee työyhteisön ulkopuolisille. Mitä viestimme olemuksellamme, käytöksellämme, keskinäisellä vuorovaikutuksellamme ja puheellamme. Ja jos huomaa asiassa kohennettavaa, sille pitää tehdä jotakin.

Jokaisella työntekijällä on vastuu

Työilmapiiri pysyy hyvänä, kun jokainen päättää olla toiselle hyvä työkaveri. Kunkin henkilökohtaisella vastuulla on se, ettei hapata työpaikan ilmapiiriä ja levitä ympärilleen pahaa mieltä.

Mieti minkälaisessa työilmapiirissä itse haluaisit työskennellä ja ryhdy sitten rakentamaan sitä omalta osaltasi. Jokainen meistä on vastuussa omasta toiminnastaan  ihan itse. Sitä vastuuta ei voi sälyttää kenellekään toiselle. Ei edes esimiehelle.

– Terhi
www.aikatra.com
@aikatranterhi

*****
Muistilistan edelliset osat löydät täältä:
Ammattitaidon ylläpito – hyvän työkaverin muistilista 2/10
Käytöstavat – hyvän työkaverin muistilista 1/10

hyvan tyokaverin muistilista

Hyvän työkaverin muistilista

 

 

Mainokset

Enemmän sääntöjä, enemmän järjestystä?

Aina kun ihmiset ovat yhdessä, toimivat yhdessä ja tekevät yhdessä, on olemassa konfliktien ja väärinymmärrysten mahdollisuus. Kaikki ei mene putkeen, virheitä ja unohduksiakin sattuu. Yhteisten pelisääntöjen tarkoitus on helpottaa ja yksinkertaistaa yhdessä toimimista ja samaan hiileen puhaltamista.

Työpaikoilla yhteiset pelisäännöt ovat tärkeitä työntekemisen ja toiminnan sujuvuuden, sekä roolien ja työtehtävien selkeyttämisen takia. Jos kaikki tekisivät vain omiaan, valitsisivat mitä haluavat tehdä, miten tekevät ja milloin tekevät, saattaisi olla, ettei lopputulos olisi kovinkaan kummoinen. Todennäköisesti tehtäisiin paljon päällekkäisiä töitä ja osa töistä jäisi tekemättä kokonaan. Eikä ne työpaikat sillä lailla pyöri.

Kaksiteräinen miekka

Säännöt ovat kuitenkin kaksiteräinen miekka. Jos sääntöjä on liikaa ja työpaikalla on olemassa ohjesääntö liki jokaiseen liikahdukseen, työnteosta saattaa kadota luovuus, oma-aloitteisuus, vastuunotto ja maalaisjärki. Kaikkeen ei pystytä ohjeilla ja säännöillä varautumaan, vaikka kuinka yritettäisiin. Eräänä kiireisen kauniina päivänä tulee nimittäin vastaan se hetki, kun ohjesäännöstä ei löydykään pelastusta ja kukaan ei tiedä mitä silloin tehdään.

Tosielämässä on myös niin, että kaikki yhdessäkin sovitut säännöt ovat kaikille selkeitä vain hetken ja kohta niitä pitää jo taas kerrata. Työntekijöitä tulee ja menee, esimiehet ja työtilat vaihtuvat, asiakaskunta muuttuu ja lait säätyvät uudelleen. Silloin kaikki pitää käydä taas uudelleen lävitse. Ja tämä prosessi jatkuu tappiin saakka. Se ei lopu koskaan.

Miksi ja miten

Jos kuitenkin kerta toisensa jälkeen sekä uudet että vanhat työntekijät tekevät vastoin samoja ohjeistuksia ja sääntöjä, vikaa on silloin joko ohjeistuksissa tai ihmiset eivät vain ymmärrä mihin niillä pyritään. Säännöt ja ohjeistukset muistetaan aina paremmin kun ymmärretään, miksi ne ovat olemassa. Ja kun muistaa miksi ne ovat olemassa, niitä on helpompi noudattaa piti niistä tai ei. Tarpeellista on myös aika ajoin tarkastella sääntöjä uudelleen ja pohtia pitäisikö jotakin sääntöä muuttaa tai tarvitaanko joitain sääntöjä enää ollenkaan.

Työpaikan yhteiset säännöt on hyvä myös kirjata jonnekin ylös. Sääntöjen tulee olla luettavissa, käytettävissä ja löydettävissä helposti. Ne pitää olla niin selkeästi ja yksinkertaisesti kirjoitettu (ei kapulakieltä tai alajargonia), että niitä ei voi ymmärtää väärin. Epämääräiset sääntöjen muistelut ja säätämiset jäävät silloin pois.

Säännöt eivät saa olla esteenä työlle

Kärjistäen voisi todeta, että mitä enemmän on kaikenlaisia ”sälpesääntöjä”, sitä enemmän on mahdollisuuksia unohtaa, tehdä virheitä ja saada konflikteja aikaiseksi. Sääntöjen on tarkoitus helpottaa yhdessä tekemistä ja yhdessä olemista, ei suinkaan vaikeuttaa sitä. Jos säännöt muuttuvat esteeksi sen työn sujuvalle tekemiselle, jonka sujuvuuden varmistamiseksi ne alun perin luotiin, ovat säännöt jo aikansa eläneet ja varmaankin joko muuttamisen tai romukoppaan heittämisen tarpeessa.

Muistilappu sääntöjen nikkarointiin:

  1. Mahdollisimman vähän sääntöjä ja ohjeistuksia
  2. Ymmärrys siitä MIKSI säännöt ovat olemassa ja MITÄ niillä tavoitellaan
  3. Sääntöjen ja ohjeistusten toimivuuden ja tarpeellisuuden ajoittainen tsekkaus

***
– Terhi
@aikatranterhi

pelisaannot

Unelma

Työelämä ja työn vaatimukset muuttuvat jatkuvasti. Kun vanhat tavat ja keinot eivät enää toimi, on aika tehdä jotain toisin. Aika ajatella asiat toisin, katsoa toisesta näkökulmasta, miettiä omia rajoja, pohtia perustehtävää.

Minulla on unelma, että eräänä päivänä työkentällä olisi enemmän työniloisia työpaikkoja, avoimia ja samaan hiileen puhaltavia työyhteisöjä, innokkaita ja iloisia työntekijöitä, esimerkillisiä esimiehiä ja intoutunutta työilmapiiriä.

  • Minkälainen unelma sinulla on? 
  • Miten voit yksilönä olla toteuttamassa omaa unelmaasi?
  • Miten voit työyhteisön jäsenenä vaikuttaa unelman toteutumiseen?
  • Mitä voit esimiehenä tehdä unelmasi eteen?