Luottamus ja luotettavuus – hyvän työkaverin muistilista 4/10

luottamusjaluotettavuus

Minkälainen on hyvä työkaveri? Mitä se tarkoittaa? Mistä tunnistaa hyvän työkaverin? Asiaa on tullut mutusteltua niin kollegoiden kanssa kuin koulutuksissa ja valmennuksissa asiakkaidenkin kanssa. Tässä näiden mietintöjen pohjalta kymmenen kohdan pikamuistilista hyvään työkaveruuteen. Pätkä kerrallaan.

Mitä tarkoittaa työpaikoilla luottamus? Mitä tarkoittaa olla luotettava työkaveri? Mistä koostuu luotettavuus?

Luottamuksesta puhutaan paljon. Ihmisiä tsempataan luottamaan ja luottamisesta ja luottamuksesta puhutaan herttaisin ja ihannoivin sanankääntein. Vinkkeli asiaan voi olla se, että kun luottaa toisiin ihmisiin ja työkavereihin, on hyvä ihminen ja työntekijä ja kaikki on silloin aika ihanasti.

Aina ei ole luottoa

Työntekijälle, jolla on vaikeuksia luottaa työkaveriinsa tai firman systeemeihin, saatetaan kommentoida, että ”sun täytyy vaan nyt yrittää luottaa”, ”miksi et luota ihmisiin”, ”mistähän tuo sun luottamuspula oikein mahtaa johtua” tms. Pallo heitetään tällöin tyystin sille ihmiselle, joka ei luota. Annetaan ehkä ymmärtää, että vain hänessä on vika. Peiliin katsomisen paikka nimittäin saattaisi olla sillä toisellakin puolella. Sillä henkilöllä tai sillä työyhteisöllä, johon on vaikeaa luottaa.

Mitäs jos työkaveri pöllii ideat omiin nimiiinsä, vetää mattoa jalkojen alta aina kun silmä välttää, vähättelee toisten tekemisiä tai ajaa selkeästi vain omaa etuaan kyynärpäät tanassa? Voiko silloin luottaa? Ja vielä isompi kysymys: pitääkö silloin luottaa?

Luottamus ansaitaan arjessa

Työyhteisöllä, johtamisella ja työpaikan kulttuurilla on suuri merkitys luottamuksellisen ilmapiirin rakentamisessa työpaikalla. Me ihmiset kuitenkin muodostamme sen työyhteisön ja teemme sen ilmapiirin. Me voimme joko luoda tai tuhota sen omalla käytöksellämme. Luottamus kuhunkin meistä syntyy siitä, että olemme itse työkavereita kohtaan luotettavia ja siten näyttäydymme heille luottamuksen arvoisena.

Luotettava ja luottamuksen arvoinen työkaveri harvemmin:

  • vähättelee toisen tekemisiä
  • naamioi pahantahtoisuuden hyväntahtoisuuteen
  • nappaa toisen ideat itselleen
  • puhuu selän takana pahaa
  • levittää juoruja ja huhuja
  • rakentaa työpaikalle klikkiverkostoa
  • tekee näennäisesti yhteistyötä
  • ajaa omaa etuaan muiden kustannuksella
  • korostaa, vahtii ja varjelee omaa reviiriään, tietojaan ja osaamistaan
  • etsii syntipukkeja
  • viestii asioita rivien välistä
  • pitää yllä suosikkijärjestelmiä
  • pettää lupauksensa

Toiseen luottaminen ei välttämättä ole tuosta vaan annettuna olemassa. Aika usein se vasta arjessa ansaitaan.

Luottamus syntyy teoista, ei pelkistä kauniista luottamuspuheista.

*****
JK. Kirjoituksessa on käytetty pohjana Työturvallisuuskeskuksen julkaisua: Luottamuksen rakentaminen työyhteisön vuorovaikutuksessa. Julkaisussa annetaan hyviä ohjeita luottamuksen ilmapiirin kasvattamiseen työpaikoilla. Kannattaa ehdottomasti tutustua!

– Terhi
www.aikatra.com
@aikatranterhi

Mainokset

Uupumus vaanii myötätuntoista

uupumus

Rakas päiväkirja. Työviikko jälleen takana. Olen saanut uhkauksia ja haukkumisia, minua on tönitty ja nipistelty ja ulkonäköäni on arvosteltu. Olen nähnyt lasten, naisten ja miesten kärsivän ja kuolevan. Olen rauhoitellut ja tukenut, kertonut ikäviä uutisia ja käsitellyt kaikenlaisia sotkuja. Olen ollut mukana surussa, pelossa, vihassa ja ahdistuksessa, mutta kohdannut myös iloisia juttuja. Olen nähnyt ihmisten ponnistelevan, jaksavan, nauravan, yrittävän, onnistuvan, parantuvan. Nyt on kaksi päivää vapaata enkä tiedä miten rauhoittuisin. Toivottavasti saisin tänä yönä nukuttua.”

Monet työskentelevät aloilla, joissa ammattiosaamisen lisäksi tärkeä ja keskeinen työväline on myötätunto. Myötätunto on sitä, että olemme tietoisia toisen kärsimyksestä ja haluamme lievittää sitä tai poistaa sen. Myötätunto itseä kohtaan luo pohjan myös myötätunnolle toisia kohtaan.

Myötätuntoaloilla saatetaan yhden päivän aikana kohdata tilanteita syntymästä kuolemaan ja kokea tunteita vihasta onneen. Myötätuntoalan ammattilaisia löytyy muun muassa terveyskeskuksista, sairaaloista, seurakunnista, sosiaalitoimistoista ja poliisista.

Vaikka myötätunto on tarpeellinen ja arvostettava asia, se voi olla myös kaksiteräinen miekka. Kun työssä käytetään omaa persoonaa ja koetaan, nähdään ja tunnetaan raskaita asioita, ammattilainenkin saattaa väsyä jatkuvaan tunnevuoristorataan. Tuloksena voi olla myötätuntouupumus.

Kärsimys tarttuu

Myötätuntouupumuksessa autettavan kärsimys tarttuu auttajaan. Henna Palmunen listaa artikkelissaan Myötätunto työvälineenä hoitotyössä (2011) myötätuntouupumukseen ja sen kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä:

1) emotionaalinen altistus työssä
2) samaistuminen toisen ihmisen tunteisiin
3) kokemukset työtyytyväisyydestä
4) pitkittynyt työperäinen altistus ja omien kipupisteiden aktivoituminen
5) irrottautumistaidot työtilanteesta
6) työelämän ulkopuoliset raskaat asiat.

Jokainen työntekijä reagoi eri tavalla, mutta on epärealistista ajatella, että jos työmaalla on jatkuvasti tekemisissä surun tai muiden voimakkaiden tunteiden kanssa, ne eivät millään tavalla hetkauttaisi. Varsinkin jos henkeä uhataan, työntekijän turvallisuudentunne järkkyy yleensä vakavasti.

Myötätuntouupumus on niin pitkälle vietyä myötätuntoa, että arvot ja maailmankuva saattavat muuttua. Työmoraali voi heiketä, empatia vähentyä ja kyynisyys lisääntyä. Vastoinkäymisten sietämisen kynnys laskee ja kontrollin tarve lisääntyy. Työntekijä ei välttämättä enää pysty työssään kohtaamaan itselleen vaikeita asioita tai ottamaan vastaan toisen ihmisen kokemuksia ja tunteita.

myotatunto

Happinaamari aina ensin omille kasvoille

Henkinen happinaamari käyttöön

Jotta työssään voi säilyttää arvokkaan myötätunto-otteen väsyttämättä itseään, pitää henkinen happinaamari laittaa ensin omille kasvoille, ja sen jälkeen vasta muiden kasvoille. Se ei ole itsekästä, vaan järkevää.

Henkisen happinaamarin käyttöohjeita:

  1. Muista huolehtia itsestäsi, sosiaalisista suhteistasi ja vapaa-ajastasi.
  2. Tiedosta oman jaksamisesi äärirajat, hyväksy oma rajallisuutesi.
  3. Tiedosta, hyväksy ja käsittele oma taustasi.
  4. Muista olla armollinen itseäsi kohtaan: täydellisyyttä ei ole, virheitä sattuu kaikille.
  5. Hyväksy: vaikka tekisit kaikkesi, joskus se ei vaan auta.
  6. Erota omat ja asiakkaan vastuun rajat toisistaan.
  7. Pohdi työsi yleisiä rajoja ja perustehtävääsi.
  8. Muista ammatillinen asenne: ei henkilökohtaista suhdetta asiakkaaseen.
  9. Ennaltaehkäisy: työpaikoille pelisäännöt haastavien tilanteiden purkamista varten.
  10. Ota tunteesi kollegojen kanssa esille: ammattilaisuus ei tarkoita tunteiden tukahduttamista, vaikka niitä ei asiakkaalle näytetäkään.
  11. Älä suosi ”heikot sortuu elon tiellä” -kulttuuria
  12. Hyödynnä työterveyshuoltoa
  13. Muista: työkaveria ei jätetä!
  14. Ota rohkeasti esille vaikeat asiat: se ei ole heikkoutta vaan vahvuutta.

Myötätunto on tarpeellinen taito, jota kannattaa vaalia ja josta kannattaa pitää huolta. Ilman myötätuntoa emme ole ihmisiä toisillemme emmekä kykene havaitsemaan kärsimystä ja puuttumaan siihen.

Myötätunto on kuitenkin vähän niin kuin tuli – hyvä renki, mutta huono isäntä.

****
Kolumni on julkaistu alkuperäisessä muodossaan 27.1.2016 Kollega.fi  -verkkolehden Vierailija-blogissa. Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

 

Intuitio on hyvä työkaveri

Kaikki vaikutti hienolta. Lupaukset, puheet, toimintasuunnitelma, asenne, tyyli ja ajatukset. Koko kuvio oli ammattitaitoisen oloista ja kokenutta, osaavaa ja innostavaa. Ei niin hienoon tilaisuuteen voinut olla tarttumatta! Ja silti joku vähän kaihersi, joku pieni särö jossakin. Äsh ja pyh, viittasin tuntemuksille kintaalla. Mitä näitä kaikkia kaiherruksia pitäisi kuunnella ja säröjä syynätä! Mutta nyt monien vuosien jälkeen pohdin, että ehkä olisi pitänyt. Intuitio siellä nimittäin taisi yrittää päästä keskusteluyhteyteen kanssani.

Tutkija Asta Raamin mukaan intuitio on sisäisen tietämisen tapa. On olemassa muun muassa arjessa käyttämäämme intuitiota sekä asiantuntijan intuitiota. Osalle ihmisistä intuitio ilmoittaa itsensä kehon reaktioina, joillekin saattaa tulla mieleen kuvia ja kysymyksiä tai vain olo, että jotain pitäisi nyt huomata.

Raamin mielestä intuitio ei ole sama asia kuin vaisto, mutu tai kuudes aisti, eikä sitä pidä sekoittaa omiin pelkoihin, toiveajatteluun tai satunnaisiin päähänpistoihin. Intuitio on ylivertainen analysoivaan ja erittelevään päättelyyn verrattuna erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa on liikaa tietoa, liian vähän tietoa tai joissa ei tiedetä vielä mitä tietoa puuttuu. Mutta koska ratkaisuihin tarvitaan monesti myös analysointia ja asioiden erittelyä, tärkeää on käyttää hyödyksi kumpaakin, sekä intuitiota että päättelyä.

Erityisesti asiantuntijapuolella intuitio kuitenkin on luotettava tiedon muoto. Asiantuntijan intuitio pohjautuu usein vuosien aikana kerättyyn alitajuiseen tietopankkiin.

Jokin ei täsmää

Olemme monesti asiakkaitteni kanssa jutelleet intuitiosta ja sen merkityksestä työnteossa. Jos tulee sellainen olo, että kaikki ei nyt ole kunnossa, mutta ei oikein tiedä mikä on pielessä, asiasta kannattaa jutella työkavereiden kanssa. Joku muukin on saattanut kokea samaa tai joku osaa peräti kertoa mistä on kysymys.

Joskus jo pelkästään tällaisten ajatusten esiin tuominen auttaa työryhmää toimimaan tarkkaavaisemmin. Tähän ei liity mitään maagista tai mysteeristä, vaan se on kokemuksen mukanaan tuomaa oppia ja huomio- ja havainnointikykyä. Silmä kerkeää monesti nähdä ja korva kuulla asioita, joita aivot eivät vielä ehdi tuottaa ymmärrykseksi. Jokin ei täsmää, jotakin huomasin, mutta mitä?

Ratkaisuja ja päätöksiä vaativissa tilanteissa, joissa kokee jotakin ”kummallista”, voi yrittää pyytää lisäaikaa asian pohtimiseen tai kertoa, että ei pysty päättämään asiaa nyt aivan heti. Jos tarkempaan miettimiseen ja analysointiin on aikaa, sitä kannattaa käyttää. Ottaa aikalisä.

Kiireisissä ja nopeita ratkaisuja vaativissa tilanteissa täytyy sitten vain toimia parhaalla mahdollisella tavalla, omien taitojen ja tietojen mukaan. Ja juuri niissä hetkissä intuitio tulee usein avuksi. Kuin huomaamatta.

intuitio

Intuitioon ei liity mitään maagista. Se on kokemuksen mukanaan tuomaa havainnointikykyä.

Kuuntele kaveria

Intuitio on itseasiassa melkein kuin se työpaikan hyvä työkaveri. Sitä kannattaa kuunnella, sen kanssa kannattaa keskustella, väitellä ja pohdiskella tilannetta useammasta näkökulmasta ja sen kokemusta kannattaa arvostaa. Tarpeen ja tilanteen vaatiessa tällaisen hyvän työkaverin näkemykseen voi luottaa melkein vaikka lennosta ja sen neuvojen avulla saattaa kyetä tekemään nopeitakin ratkaisuja. Intuitiolla on nimittäin paljon sitä kuuluisaa hiljaista tietoa, jolle ei löydy sanoja, mutta joka voi auttaa nopeammin oikean ratkaisun äärelle. Ja sellaista työkaveria ei koskaan kannata aliarvioida.

Ai niin. Mitä luulette, kuinka tuossa alun tapauksessa kävi? No kehnosti. Kun jätin tietoisesti kuuntelematta sitä pientä intuition kolkutusta, jätin jotakin keskeistä myös huomioimatta. Aikaa olisi kyllä ollut ihan kunnon pähkintäänkin. Ahneus uutta kokemusta kohtaan voitti. Käteen jäi kyllä uusi kokemus. Oppimiskokemus.

****
Kolumni on alunperin julkaistu 28.9.2016 Kollega.fi  -verkkolehden Coaching-blogissa.
Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

 

Ammattitaidon ylläpito – hyvän työkaverin muistilista 2/10

Minkälainen on hyvä työkaveri? Mitä se tarkoittaa? Mistä tunnistaa hyvän työkaverin? Asiaa on tullut mutusteltua niin kollegoiden kanssa kuin koulutuksissa ja valmennuksissa asiakkaidenkin kanssa. Tässä näiden mietintöjen pohjalta pieni kymmenen kohdan pikamuistilista hyvään työkaveruuteen. Pätkä kerrallaan.

Hyvä työkaveri pitää huolta ammattitaidostaan ja osaamisestaan ja jakaa osaamistaan ja tietojaan innolla myös muille. ”Olen kerran opiskellut ja enää ei tartte” –asenne ei ole tätä päivää. Ammattitaidon ylläpitäminen on nykyään koko työuran kestävä juttu, oli ammatti mikä tahansa. Ammattitaidon voidaan ajatella koostuvan omaan ammattialaan liittyvästä tiedosta ja teoriasta, omasta innosta ja asenteesta työtä kohtaan sekä käytännön ja työkokemuksen mukanaan tuomista taidoista. Ammattitaito.jpg

1. Tieto ja teoria

Ammattitaitoa on omaan ammattiin kuuluvan tiedon, määräysten, lakien ja ohjeistusten hallinta ja niiden mukaisesti toimiminen. Lisäksi on hyvä omata halu ymmärtää työn tavoite ja merkitys laajemmassa perspektiivissä. Koska tieto ja teoriat muuttuvat ja vanhenevat, niiden päivittäminen on myös tärkeää. Ajantasainen osaaminen, tietotaito, ymmärrys muutoksista, uusimmat tekniikat, ja oman alan lainsäädännön päivittäminen kuuluvat siis jokaisen ammattilaisen kuvioihin. Myös työinto pysyy silloin ihan eri tasolla, kun tietää ”missä mennään”.

Palkkatyössä työnantaja tarjoaa usein työntekijöilleen valmiiksi valittuja koulutuksia.  Kuitenkin monilla työpaikoilla täytyy myös itse olla aktiivinen avaamaan suunsa silloin kun kokee kaipaavansa johonkin työhön liittyvään asiaan lisäkoulutusta tai kurssitusta. Omaa ammattitaitoa voi työpaikalla järjestettävien koulutusten lisäksi pitää ajan tasalla myös itsenäisesti ja omalla ajalla. Tähän on tänä päivänä monia mahdollisuuksia: nettikursseja ja -seminaareja, kirjastojen palveluita, viikonloppukursseja, ammattilehtiä, äänikirjoja, podcasteja sekä kansalaisopistojen ja työväenopistojen kursseja ja niin edelleen.

Oppimaansa uutta tietoa ja oivalluksia kannattaa jakaa myös työpaikalla. Vastaavasti taas omissa ”tiedottomuustilanteissa” pitää rohkeasti kysyä apua ja vinkkejä työkavereilta. Niin saadaan tieto kulkemaan. Tiedon panttaaminen ei pitkässä juoksussa hyödytä ketään.

2. Into ja asenne

Into ja kiinnostunut asenne omaa työtä ja sen tuomia uusia tilanteita kohtaan auttaa jaksamaan työssä. Innokas ja uutta valmis oppimaan -asenne luo innokkaan asenteen kierteen, jonka imu voi viedä mennessään muitakin. Siinä kierteessä saattaa syntyä jotain ihmeellistä. Hienoa on lisäksi se, että omaan asenteeseen voi aina vaikuttaa.

Asenne näkyy työn tekemisessä muun muassa siinä kuinka työtehtävät suorittaa, miten niihin suhtautuu, tekeekö vai vain meinaako, ottaako vastuun virheistä ja oppiiko mokista, uskaltaako antaa tunnustusta itselleen ja työkavereilleen, miten itse ylläpitää hyvää ilmapiiriä työpaikalla ja miten käyttäytyy toisia kohtaan. Työhön sopiva pukeutuminen ja siisti ulkoinen habitus on joissakin töissä erityisen tärkeää ja niiden huomiotta jättäminen kertoo omaa tarinaansa asenteesta työtä kohtaan.

Itseään voi myös tietoisesti haastaa ilmoittautumalla opiskelijan tai harjoittelijan ohjaajaksi, kouluesitelmien pitäjäksi, perehdyttäjäksi tai oman työpaikan rekrytointitiimiin. Into ja ylpeys omasta työstä saattavat kasvaa ihan uusiin mittoihin.

3. Käytäntö ja kokemus

Sananlasku sanoo, että ”työ tekijäänsä opettaa”, ja näinhän se on. Käytännön vaikeat työtilanteet ja onnistumiskokemukset buustaavat meitä saavutuksiin. Tekemällä oppii erilaisia työmenetelmiä ja oppii käyttämään erilaisia työvälineitä. Kokemus tuo varmuutta työn tekemiseen ja niin sanotun hiljaisen tiedon määrä kasvaa. Myös intuitio on usein kokeneilla työntekijöillä aivan omaa luokkaansa.

Mutta vaikka takana olisi kuinka paljon työkokemusta, hiljaista tietoa, käytännön kokemusta ja vuosien mukanaan tuomaa varmuutta, kukaan meistä ei koskaan ole työssään valmis. Kokenut konkarikin voi oppia paljon esimerkiksi työpaikan harjoittelijoilta ja opiskelijoilta. He tuovat tullessaan työpaikoille alan uusia tuulia ja uusinta tietoa ja kyselevät perustehtävään, työskentelytapoihin ja piintyneisiin rutiineihin liittyviä kysymyksiä. He ehkä kyseenalaistavatkin jotakin, laittavat konkareita miettimään ja pohtimaan uudelleen ja näkemään toisin.

”Jokainen tsäänssi on mahdollisuus”, sanoi Matti Nykänen. Jokainen uusi kohtaaminen, uusi tilanne, muutos tai kimurantti asiakas, antaa meille mahdollisuuden oppia jotakin uutta, kehittää työtämme ja ylläpitää ammattitaitoamme. Jos vain tahdomme.

****
Heräsikö ajatuksia? Kommentit ja lisähavainnot aiheesta ovat enemmän kuin tervetulleita. Kommentoi joko kommenttiosioon tai laita viestiä. Hyvän työkaverin muistilista voi nimittäin vielä muovautua ja jalostua toisenlaiseksi tässä matkan varrella. 😀

Listan ensimmäisen osan löydät täältä: Käytöstavat – hyvän työkaverin muistilista 1/10.

-Terhi

Osa1muistilista

Käytöstavat – hyvän työkaverin muistilista 1/10

Minkälainen on hyvä työkaveri? Mitä se tarkoittaa? Mistä tunnistaa hyvän työkaverin? Asiaa on tullut mutusteltua niin kollegoiden kanssa kuin koulutuksissa ja valmennuksissa asiakkaidenkin kanssa. Tässä näiden mietintöjen pohjalta pieni kymmenen kohdan pikamuistilista hyvään työkaveruuteen. Pätkä kerrallaan.

Työpaikalla toimivat aivan normaalit hyvät käytöstavat. Tervehditään kun tullaan töihin, morjestetaan kun lähdetään kotiin. Kiitetään, pyydetään anteeksi, sanotaan ”ole hyvä”. Huomioidaan toinen ihminen, työkaveri.

Toisinaan kaikille sattuu huonoja päiviä, sellaisia kun tullaan sängystä vasen jalka tai pää edellä. Työpaikalle ei kuitenkaan pitäisi mennä työkavereille kiukuttelemaan. Itseään pitää vähän hillitä ja tunteitaan hallita. Työkaverin huonoa käytöstä, äksyilyä tai ikäviä letkautuksia ei voi selittää ja poispyyhkiä ”se nyt vaan on aina tuollainen” –kommenteilla, puhumalla hänen tulisesta temperamentistaan, tai kulkemalla hengittämättä pitkin seiniä, kunnes äksyily helpottaa. Työn tekemisen ilmapiiristä tulee helposti sakea, jos työkaveria pitää pelätä tai varoa vaihtelevien mielialojen tai huonojen puuskatuulien takia. Jos tunnistaa itse olevansa pahantuulinen, voi työkavereille kertoa ettei fiilinki johdu heistä, että on vaikka huolia tai huonosti nukuttu yö takana, se saattaa helpottaa työkavereiden oloa. Mutta valtapelejä ei kannata huonolla käytöksellä ruveta pelaamaan. Työkaverille huutaminen ja räyhääminen, mielen osoittaminen tai marttyyriksi heittäytyminen eivät kuulu aikuisten ihmisten työpaikalle. Vaikka olisi miten huonosti nukuttu yö takana.

Jokainen voi omalta osaltaan työpaikallaan huolehtia siitä, ettei liity klikkiporukoihin, hyljeksi tai syrji ketään tai juorua pahaa seläntakana. Itsekseen voi tehdä henkilökohtaisen päätöksen, että näistä pahanpuhumishommista pysyy erossa. Jos on jotakin sanottavaa työkaverille, kannattaa sanoa se kasvokkain ja kahden kesken. Miten haluaisit, että tällaisessa tilanteessa sinua itseäsi kohdeltaisiin?

Tanskalaisen Lotte-kodin johtaja Thyra Frank oppi vanhemmiltaan elämänfilosofian, jota hän noudattaa niin työssä kuin vapaa-ajallakin:

”Never treat anyone worse than you would want to be treated.”

”If there’s something about another person you don’t like, tell them directly. And if you don’t want to do that, then there’s no reason to tell anyone else.”

Thyra Frankin mukaan hän ei koskaan kuullut isänsä sanovan pahaa sanaa kenestäkään:

”I’ve never once heard my dad say anything bad about anyone.
But there were people he didn’t talk about.”

****
Heräsikö ajatuksia? Kommentit ja lisähavainnot aiheesta ovat enemmän kuin tervetulleita. Kommentoi joko kommenttiosioon tai laita viestiä. Muistilista voi nimittäin vielä muovautua ja jalostua toisenlaiseksi tässä matkan varrella 😀

-Terhi

Osa1muistilista