Parempaa hoitoa, parempaa toimintakykyä

#Työntakana on kirjoitussarja, jossa eri alojen ihmiset kertovat työstään, työn tekemisestä, peruspäivästään ja ehkä hassuista sattumuksistaankin. Kukin omalla tyylillään. Kirjoittajat paljastavat mikä heitä työssään innostaa ja kiinnostaa, mistä he saavat intoa ja iloa ja mikä toisinaan harmittaa. #Työntakana tarjoaa mielenkiintoisia ”behind the scenes” -tarinoita. Tänään verhoa raottaa työyhteisöjen kehittäjä Henna Laukka.

 *****

Työllistän itseni työyhteisöjen kehittäjänä, kuten olen tehnyt jo 12 vuotta. Ensisilmäyksellä tarinani näyttää alanvaihtajan matkalta. Itse näen siinä pitkäjänteisen polun sosiaali- ja terveydenhuollon toimijana.

Arvona hyvinvoinnin lisääminen

Aloitin sairaanhoitajan opinnot 1996 ja valmistuin vuosituhannen vaihteessa. Jo valmistuessani tiesin, että tämä ei olisi ”eläkevirkani”. Hoitotyössä oli tähtihetkiä, ja vaikka yksittäiselle potilaalle työni oli vaikuttavaa, omalle kunnianhimolleni se ei riittänyt. Työssä oli kehitettävää, johon sairaanhoitajan sijainen ei päässyt käsiksi.

Opinnot Turun Kauppakorkeakoulussa aloitin 2003. Pääaineenani oli johtaminen ja organisointi ja sivuaineena yrittäjyys. Yrittäjyyden tuoma vapaus siinsi ajatuksissa jo tuolloin. Moni kohotteli yllättyneenä kulmiaan alanvaihdokselle. ”Eikö mene aika kauas hoitotyöstä?” Ei oikeastaan. Hyvinvointi oli koko ajan arvo, jota sain toteuttaa. Johtamisen työkaluja oppiessani koin saavani paremmat mahdollisuudet lisätä hyvinvointia. Organisaatioiden ja työyhteisöjen kautta työni vaikuttaisi laajemmin kuin yksittäisten potilaiden kanssa.

”Ensisilmäyksellä tarinani näyttää alanvaihtajan matkalta. Itse näen siinä pitkäjänteisen polun sosiaali- ja terveydenhuollon toimijana.”

Oman yritykseni perustin vappuna 2007. Kauppatieteen lopputyöni olin tehnyt hiljaisesta osaamisesta ja ikäjohtamisesta – terveydenhuoltoalalla. Valmistumiseni jälkeen olin henkilöstöhallinnon tehtävässä henkilöstövuokrausyrityksessä, sotesektorin sijaisia etsien. Oman yritykseni asiakkaat olivat tavallisimmin kuntasektorin toimijoita ja sote vilahteli taustalla vähän väliä. Opiskelin myös johdon työnohjaajaksi ja NLP Traineriksi.

Henna ja meri

Hoitotyön missio kirkkaaksi

Vuonna 2016 jokin loksahti uudelleen. Seurasin isäni sairastumista ja sairaalajaksoja. Yhtäkkiä huomasin hakeutuneeni opiskelemaan YAMK -tutkintoa kuntoutuksen ohjelmaan. Jälleen oma tähtäimeni oli hoitotyön ja sotetyöpaikkojen kehittämisessä.

Voisiko hoitotyön osaamisen järkevää käyttöä olla se, että samalla kun potilaan tilaa tutkitaan tai hänen sairautensa saa hoitoa, myös hänen yleistilansa ja toimintakykynsä vähintäänkin pysyisi samana, mielellään paranisi? Tällä tarkoitan toimintakyvyn palautumista sille tasolle, jolla se oli ennen sairaalareissuun johtaneen sairauden tai vamman ilmaantumista. Mitä tällaisen mission omaksuminen vaatisi moniammatilliselta työyhteisöiltä? Entä johtamiselta?

”Voisiko hoitotyön missio olla se, että samalla kun potilaan sairaus saa hoitoa, hänen yleistilansa ja toimintakykynsä pysyisi vähintäänkin samana, mielellään paranisi?”

Ura itseni työllistäjänä on ollut huikea matka. Onneksi kuljettavaa vielä riittää, sillä töitä on paljon. Hoitotyö kehittyy laukka-askelin. Organisaatiot ja johtaminen ovat monessa työpaikassa jähmeämpiä. Poliittinen ympäristö ja suuret linjat ovat myllerryksessä.

Kaiken tämän keskellä parempi toimintakyky on minun ohjenuorani. Niin työntekijöiden toimintakyky työyhteisöissään, kuin heidän asiakkaidensa toimintakyky sotepalvelujen käytön jälkeen.

*****

Henna_työntakana

Hyvinvoinnin ja toimintakyvyn tukeminen sotekentällä on tärkeää

Henna Laukka on työyhteisöjen kehittäjä, sote-alan visionääri ja yrittäjä.

Yritys: Koivulaukka Oy
Hennan löydät myös LinkedInistä.

Mainokset

Pukuompelija löysi paikkansa

#Työntakana on kirjoitussarja, jossa eri alojen ihmiset kertovat työstään, työn tekemisestä, peruspäivästään ja ehkä hassuista sattumuksistaankin. Kukin omalla tyylillään. Kirjoittajat paljastavat mikä heitä työssään innostaa ja kiinnostaa, mistä he saavat intoa ja iloa ja mikä toisinaan harmittaa. #Työntakana tarjoaa mielenkiintoisia ”behind the scenes” -tarinoita. Tänään verhoa raottaa pukuompelija Tuija Palm.

*****

Eräs maanantai

Avaan työpaikkani oven kello kahdeksalta aamulla. Nenään osuu kirjojen ja hirsitalon ihana tuoksu. Kävelen nukkuvan kirjakaupan läpi takahuoneeseen, omaan työtilaani.

Laitan musiikkia soimaan ja keitän kahvia. Luen sähköpostit, tarkistan yrityksen instan ja facebookin. Vastaan sähköposteihin ja julkaisen joka maanantaisen some-päivitykseni. Tarkistan että vaateliikkeeni on asiallisessa kunnossa ja imuroin lattian. Katson työlistan läpi ja alan leikkaamaan tulevan päivän töitäni valmiiksi ja kasaan kangaspinon ompelukoneeni viereen.

Kello on kymmenen ja kirjakauppa aukeaa. Siinä samalla aukeaa minunkin liikkeeni kirjakaupan perällä.

Päivä kuluu yhdessä hujauksessa. Ompelen tuotteet kasaan ja palvelen samalla asiakkaita. Loppupäivästä pakkaan verkkokaupan lähtevät paketit ja vien paketit postiin.

Illalla lasten nukahdettua jää vielä aikaa tuotesuunnitteluun. Istun sohvan kulmassa teekupin, luonnoslehtiön ja kynän kanssa. Rakastan tuotesuunnittelua ja mahdollisuuksien pohdiskelua.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Miten tähän päädyttiin?

Elämä on niin jännittävää, koskaan ei tiedä mistä itsensä löytää.

Olen aina ollut utelias luonteeltani ja melko levotonkin. Kesti kauan aikaa löytää se oma paikkani missä viihdyn ja maltan ”asettua aloilleni”.

Omaksi yllätyksekseni löysinkin sen pikkuisesta kylästä, Sysmästä. Muutin kaupungista maalle, sen enempiä miettimättä.

”Onhan tämä vähän hullunhommaa, mutta todella koukuttavaa ja palkitsevaakin.”

Pian kuitenkin huomasin kuinka rajallinen valikoima täällä Sysmässä on töiden suhteen. Olin juuri valmistunut pukuompelijaksi ja halusin hyödyntää taitojani jotenkin.

Kävin yrittäjyyskurssin. Sen innoittamana pistin yritykseni pystyyn nimellä Ompelimo Tiitu. Ompelin mittatilaustöitä ja tein korjausompelua. Ikuinen korjausompelu alkoi kuitenkin kyllästyttää ja haaveilin omasta mallistosta.

Myöhemmin vaihdoin nimen Palmiinaksi. Silloin myös toimenkuvani muuttui ja keskityin omaan tuotemallistoon.

Haaveet pitävät elossa

Onhan tämä vähän hullunhommaa, mutta todella koukuttavaa ja palkitsevaakin.

Pidän siitä että saa olla luova, koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi keksii tai minne tämä tie vie. Työ ei ole tylsää, eikä saman jauhamista.

Olen luonteeltani sellainen haaveilija ja yksi haaveistani onkin, että voisin jonakin päivänä keskittyä etupäässä tuotesuunnitteluun, tuotteiden myyntipuoleen ja markkinointiin. Haaveilen, että olisi varaa teettää ompelu alihankintana Suomessa.

”Kaikilla pitäisi olla haaveita ja joskus myös sitä rohkeutta lähteä tavoittelemaan niitä.”

Haasteita on vielä paljon. Se että työn saisi todella kantamaan hedelmää ja ettei jokaista penniä tarvitsisi venyttää. Suunta on kuitenkin oikea ja olen toiveikas, asioilla on tapana järjestyä.

Haastavinta työssäni on löytää rahoitus uusiin materiaaleihin ja suunnitelmien toteuttamiseen. Tämä kun ei ole mikään edullinen ala.

Minulle on tärkeää tukea kotimaista työtä. On myös tärkeää, että me tukisimme toinen toisiamme yrittäjinä. Haluan uskoa siihen, että jos teemme kaikkemme pitääksemme työpaikkoja pystyssä, kenties joskus meillä olisi myös vähemmän työttömiä ja useampi meistä voisi tehdä työkseen sitä mitä rakastaa.

Koska minulla on verkkokauppa, työ ei rajoita liikkumista muualle. Pidän ajatuksesta, että voimme perheen kanssa ottaa ja lähteä jonnekin jos siltä tuntuu. Ja kukapa ei haaveilisi siitä että pystyisi asumaan vaikkapa vuoden loskaisimman ajan jossain lämpimässä.

Mielestäni haaveilu on tärkeää, se pitää ainakin minut elossa ja liikkeessä. Kaikilla pitäisi olla haaveita ja joskus myös sitä rohkeutta lähteä tavoittelemaan niitä.

*****

sdr

Haaveet saattavat toteutua, kun niitä lähtee rohkeasti tavoittelemaan

Tuija Palm on tuotesuunnittelua rakastava pukuompelija.

Yritys: Palmiina
Palmiinan löydät myös Facebookista.

 

Työniloa ja tyllihameita

#Työntakana on kirjoitussarja, jossa eri alojen ihmiset kertovat työstään, työn tekemisestä, peruspäivästään ja ehkä hassuista sattumuksistaankin. Kukin omalla tyylillään. Kirjoittajat paljastavat mikä heitä työssään innostaa ja kiinnostaa, mistä he saavat intoa ja iloa ja mikä toisinaan harmittaa. #Työntakana tarjoaa mielenkiintoisia ”behind the scenes” -tarinoita. Tänään verhoa raottaa lasten ja lapsiperheiden vuorovaikutuksen asiantuntija Anu Tikka.

*****

Elämänpituinen seikkailu

Kysyttäessä kuka olen, tulee usein lueteltua ammattitutkintoja tai titteleitä. Mutta kertovatko ne loppujen lopuksi minusta tai siitä mitä olen? Mikä saa minut inspiroitumaan työssäni tai mikä saa minut kihisemään kiukusta? Ne asiat ei toden totta tule tutkinnoista, vaan siitä kuka olen henkilönä.

Koulutusten ja tutkintojen takana olen keski-ikäinen nainen, jonka suurin toive on saada elää elämänmakuista elämää. Elämää, johon mahtuu paljon tunteita, seikkailua ja kokemuksia. Näen elämässä paljon mahdollisuuksia ja positiivisuutta. Hyväksyn myös elämän nurjan puolen, enkä halua vältellä huonojakaan kokemuksia. Elämä on kuin pitkä matka, jossa matkakumppanit vaihtuvat alati. Ketään en voi pitää itselläni, mutta voin nauttia omasta matkaosuudestani. Niin työssä kuin vapaa-ajallakin.

Minua kuvaillaan usein henkilöksi, joka nauttii haasteisiin tarttumisesta. Minun on helppo tunnistaa tuo piirre itsessäni. Haasteisiin tarttuminen tuo tavattoman paljon mausteita elämääni. Onhan sitä kautta mahdollistunut useampi työpaikka, loistavia harrastuksia ja korikaupalla itseensä tutustumista. Ajoittain myös paljon nauruntäyteisiä, hullunkurisia hetkiä. Milloin olen hyppäämässä trapetsihyppyä ja milloin nauramassa vedet silmissä balettitylleissä. Tärkeintä on kuitenkin kokemuksellisuus olemisesta ja elämisestä.

Vaikuttavaa työtä

Minulta kysytään usein miksi vaihdoin turvallisen palkkatyön yrittäjyyteen. Vastaus on hyvin simppeli: haluan tehdä työtä, joka on vaikuttavaa, josta asiakkaani hyötyvät ja josta itse nautin. Haluan oppia ja ennen kaikkea käyttää luovuuttani.

Työskennellessäni julkisella sektorilla, oli tarjottu työroolini usein rajattua. Voit olla varma, etten suostunut tarjottuihin raameihin. Kangistuneet ajattelumallit saivat minut ajoittain turhautumaan, mutta useimmiten asettumaan innovoimisen äärelle.   Uskalluksen ja rohkean toimeen tarttumisen kautta pystyin luomaan uudenlaisia asiakastyömalleja ja olemaan mukana muuttamassa työyhteisöjen toimintakulttuureja. Yrittäjäksi ryhtyessäni minua vetivät puoleensa nuo aivan samat seikat. Silloin ja nyt, pääasiallisena työmotivaattorinani on vaikuttavuus.

”Haluan tehdä työtä, joka on vaikuttavaa, josta asiakkaani hyötyvät ja josta itse nautin.”

Uutena hyvinvointialan yrittäjänä minulla ei ole vielä tavanomaista työpäivää. Yritykseni hakee vielä toimintalinjojaan ja omaa asemaansa. Se on lyhyessä ajassa kuitenkin tarjonnut minulle asioita, joista en ole osannut haaveillakaan. Samaan aikaan olen laittanut joitakin ajatuksia ja ideoita syrjään, odottelemaan omaa aikaansa.

Yrittäjänä minulle on tärkeää pitää mielessä oma hyvinvointini. Käytännössä se tarkoittaa työn jäsentämistä ja jaksottamista minulle sopivaan rytmiin. Minulle mieleinen työpäivä on vaihteleva, lennokas ja luova. Se saa minut sykkimään innostumisesta, pohtimaan haasteita ja ennen kaikkea etsimään punaista lankaa. Sellainen työpäivä sisältää pääasiassa käytännön asiakastyötä.

Hyvinvoinnin logiikkaa etsimässä

Saatan aloittaa työpäiväni lounaalla menestyvän yrittäjän kanssa. Lounaan ohella teemme vinhasti töitä. Tämän jälkeen minulla on hetki ”hengähdystaukoa”, jonka jälkeen suuntaan perhetyötapaamiseen. Perhetyössä reflektoin perheen dynamiikan vaikuttavuutta lasten hyvinvointiin ja ohjaan perheen vanhempia kasvatuksellisissa arkipäivän haasteissa. Päivän lopuksi tapaan nuoren miehen neuropsykiatrisen valmennuksen merkeissä.

Päiväni kulkua seuratessa voisi ajatella kaikkien tapaamisten olevan hyvin erilaisia. Näin ei kuitenkaan ole. Kaikissa asiakastöissäni keskeisenä tekijänä on hyvinvoinnin logiikan löytyminen. Yrittäjäasiakkaani menestys on tuonut rahaa, valtaa ja kuuluisuutta. Samalla se on tuonut velvoitteita, vastuuta ja ajanhallinnan haasteita. Yrittäjä on menettänyt otteensa, ennen niin luontaisesta tavasta, elää tasapainoista elämää. Perhetyön asiakkaat ovat ehkä kohdanneet kriisin, eivätkä enää löydä ulospääsyä yksin ongelmiensa solmusta. Nuori herrasmies taas on hukassa itseltään. Halu pärjätä on kova, mutta sinnikkäätkin yrityksen menevät saveen. Hänen neurobiologiset poikkeavuutensa tekevät yhteiskunnan vaatimista, ikätasoisista toiminnoista liian haastavia.

”Minua kiehtoo se, kuinka pienilläkin asioilla saa tärkeitä muutoksia aikaiseksi ja kuinka eri tavoin muutokset voi saavuttaa.”

Kaikilla asiakkaillani on toisistaan poikkeava elämäntilanne, mutta samalla heillä on yhdistäviä tekijöitä. Jokainen asiakkaani etsii elämäänsä vakauttavia tekijöitä ja hyvinvoinnin työkaluja. Jokaisen kohdalla on tärkeää löytää heidän hyvinvointinsa kannalta ne oleelliset tekijät, joiden kautta he voivat päästä kohti omaa tavoitettaan.

Työskentelyssäni minua inspiroi juuri tuo hyvinvoinnin logiikan etsiminen ja sen mahdollistamien muutosten luoma vaikuttavuus. Minua kiehtoo se, kuinka pienilläkin asioilla saa tärkeitä muutoksia aikaiseksi ja kuinka eri tavoin muutokset voi saavuttaa. Jokainen työpäiväni palkitsee minua oppimisen kautta. Myös niissä asioissa, jotka eivät sillä hetkellä tunnu mielekkäiltä, mutta jotka ovat tulevaisuudessa korvaamattomia oivalluksen lähteitä. Pidän työotteesta ja ajatuksesta, jonka mukaan yrittäjyys on kuin polku, jonka tarinaa ei kannata kirjoittaa ennakkoon.

*****

ZANXJjmg-1

Keskeistä työn motivoivuudessa on sen vaikuttavuus.

Anu Tikka on lasten ja lapsiperheiden vuorovaikutuksen asiantuntija, valmentaja ja kouluttaja.

Yritys: RatkaisunAvain Oy
Anun löydät myös Facebookista.

Täti Oranssin työpäivä

#Työntakana on kirjoitussarja, jossa eri alojen ihmiset kertovat työstään, työn tekemisestä, peruspäivästään ja ehkä hassuista sattumuksistaankin. Kukin omalla tyylillään. Kirjoittajat paljastavat mikä heitä työssään innostaa ja kiinnostaa, mistä he saavat intoa ja iloa ja mikä toisinaan harmittaa. #Työntakana tarjoaa mielenkiintoisia ”behind the scenes” -tarinoita. Tänään verhoa raottaa ilon ja järjestyksen asialla oleva toimitusjohtaja Laura Mänki.

*****

Days like this

When it’s not always raining there’ll be days like this
When there’s no one complaining there’ll be days like this
When everything falls into place like the flick of a switch
Well, my mama told me, ”There’ll be days like this”

-Van Morrison, Days Like This-

Päivä alkoi hyvin. Aurinkoista, kylmää, takana kohtuullisen hyvin nukuttu yö. Hyväntuulinen lapsi lähti ensimmäisen kerran tänä keväänä fillarilla kouluun. Puolisokin oli nukkunut hyvin, ja ajoi minut Salon rautatieasemalle. Asemalaiturilla tapasin niin ikään pääkaupunkiin suuntaavan ystävän, jonka kanssa vaihdoimme kuulumiset ja toivotimme toisillemme mukavaa päivää.

Junamatkan aikana perehdyin käsillä olevaan projektin materiaaleihin läppärilläni ja luin sähköpostit. Junaemännältä ostin jugurtin ja kahvin, johon sain mukaan viisi pikkumaitoa kun muistin sanoa olevani maitoa kahvilla -kahvinjuoja. Sivukorvalla kuuntelin loppumatkasta, kun tuntematon asiantuntija piti puhelimessa puhekumppanilleen vähän tuskastuneen luennon viestinnän merkityksestä kumppanin hankkeeseen liittyen. “Se nyt vaan on niin että sosiaalinen media kuuluu sun työhön, sille pitää se aika ottaa ja tehdä asioita suunnitelmallisesti. Jos se ei teiltä itseltänne suju, niin teidän pitää hankkia siihen apua.” Hymyilytti. En sentään tyrkännyt käyntikorttia.

Ihanat kollegat Helsingissä

Helsingissä tapasin kollegat ja kävimme nopeasti yhdessä kahvilla ennen asiakkaan tapaamista. Projektin loppupalaveri sujui suunnitelmien mukaisesti mainiossa hengessä: esittelimme ehdotuksemme ja keskustelimme jatkosta. Asiakas kehui työtämme niin vuolaasti, että melkein korvia alkoi punoittaa. Tuli hyvä mieli. Älyttömän hyvä mieli.

“Se nyt vaan on niin että sosiaalinen media kuuluu sun työhön, sille pitää se aika ottaa ja tehdä asioita suunnitelmallisesti. Jos ei teiltä itseltänne suju, niin teidän pitää hankkia apua.”

Palaverin jälkeen päätimme kollegoiden kanssa mennä yhteiselle lounaalle tyylikkääseen pieneen sushiravintolaan. Ruoka oli kaunista ja maistuvaa, ja hyvin tehdyn työn kunniaksi otimme lounaan kanssa lasin viiniäkin. Iloittiin asiakkaan kehuista, puhuttiin sekalaisista työasioista, suunniteltiin yhteistä retkipäivää ja kaavailtiin kuninkaallisten häiden katsomissessiota toukokuulle. Oli mukavaa istua yhdessä syömässä ilman että kenelläkään oli kiire. Oli kiva sekä puhua asia-asiaa että höpötellä pöhköjä.

Lounaan jälkeen lähdimme kollegoiden kanssa tahoillemme. Kävelin muutaman korttelin linja-autolle ja törmäsin matkalla aamun asiakkaaseen. Vaihdoimme vielä iloisina pari sanaa. Salon-bussissa oli harvinaisen iloinen ja sujuvasanainen kuljettaja, joka tervehti jokaista sisääntulijaa kuin kauan kaivattua kaveria, ja onnistui luomaan bussiin niin leppoisan ilmapiirin, että parinkymmenen minuutin myöhästyminen tietöiden takia ei tuntunut missään. Kävelin pysäkiltä kotiin aurinkolasit päässä ja toivoin, että kaikki päivät olisivat tällaisia.

Täydelliset ja ei-täydelliset työpäivät

Useammin kuin täydellisiä päiviä on niitä toisenlaisia päiviä.

Niitä yksinäisiä, väsyneitä, mielipahantäyteisiä, säheltäviä, nykiviä, takkuisia päiviä. Päiviä, jotka vääntyvät kieroon jo aamusta. Niitä päiviä, jolloin lounaaksi tulee vedettyä pikapuuro läppärin äärellä, eikä jääkaapissa ole kahviin yhtään maitoa. Niitä päiviä, jolloin asiakkaiden toiveisiin ei osaa vastata, ja kumppanit syytävät pelkkiä vaatimuksia. Päiviä, jolloin tietoliikenneyhteydet pätkivät, firman finanssit ketuttavat ja viranomaisilta tulee ennakoimaton lasku. Niitä päiviä, jolloin kauppoja ei synny millään, ja kollegoiden Slack-viestejä lukee kuin piru raamattua: mitä hemmettiä se tuollakin tarkoitti?

Mikä sitten tuosta alussa kuvaamastani, aivan todellisesta päivästä teki niin mieleenpainuvan hienon? Millainen on minun täydellinen työpäiväni?

Aika yksinkertaista lopulta.

  1. Keskittyminen. Tein päivän aikana monta asiaa mutta yhden kerrallaan.
  2. Ihmiset ja kanssakäyminen – perhe, ystävät, kollegat, asiakkaat, asiakaspalvelijat. Asiallinen keskustelu, yhdentekevä hölinä ja ystävällinen huomioiminen.
  3. Onnistuminen ja siitä nauttiminen. Asiakas kehui meitä, me kehuimme asiakasta, ja kollegoiden kanssa kehuimme toisiamme.
  4. Kunnon uni, hyvät ateriat ja mukava hyötyliikunta.
  5. Bonus: lempisääni eli aurinkoista mutta ei liian kuumaa.

Päiviä tulee ja menee – luottamus kestää

Joy & Order on kolmas oma yritykseni – oikeastaan neljäs, jos lasketaan mukaan toistaiseksi käyttämätön pöytälaatikkotoiminimi. Kolmatta kertaa olen rakentamassa jotain ihan uutta uusien ihmisten kanssa. 25 vuoden kokemuksella tiedän, että asioita ei kannata kiirehtiä, taantumat kestävät aikansa aivan niin kuin nousukaudetkin, ja päiviä tulee ja menee. Useimmat eivät ole ääripäiväpäitä, vaan niitä ihan tavallisia ihan jees -päiviä, pienine ilopilkkuineen ja pikkuharmeineen.

”Vieläkin tärkeämpää kuin täydellisten päivien kyttääminen on luottamus siihen, että hyvällä porukalla selviää umpikurjistakin päivistä.”

Tärkeintä on luottamus siihen että Van Morrisonin äitimuori oli oikeassa: sellaisiakin päiviä taas tulee, jolloin ihan kaikki menee nappiin. Vieläkin tärkeämpää kuin täydellisten päivien kyttääminen on luottamus siihen, että hyvällä porukalla selviää umpikurjistakin päivistä, ja että ihan jees -päivät voi kääntää snadisti kivammiksi pikkufikseillä, kuten sillä että muistaa kehua kavereitaan aina kun on pientäkin syytä, eikä vain silloin kun on tehty isoja juttuja maaliin asti.

En ole tässä edelleenkään kovin hyvä, mutta yritän koko ajan olla vähän parempi.

*****

LauraManki

Pikkufiksaamisilla niistä jees-päivistäkin tulee mukavampia!

Laura Mänki on FM, Joy & Orderin toimistusjohtaja ja yksi perustajista.

Yritys: Viestintätoimisto Joy & Order
Laura Twitterissä: @lauramanki