”Mihin tommosta työnohjaajaa niinku tarvitaan?”

Työnohjaus herättää kaikenlaisia kysymyksiä. Usein minulta kysytään työnohjauksen syihin, käytäntöihin ja tarpeellisuuteen liityviä kysymyksiä. Olen koostanut nyt 15 eniten kysyttyä kysymystä yhteen ja liittänyt niihin myös vastaukseni.

Työnohjaus on kuin työyhteisön yhteinen tarina. Sillä on aina alku, keskikohta ja loppu. Tässä siis työnohjauksen tarina – usein kysytyt kysymykset ja kommentit.

******

I ALKU

1. ”Sä oot työnohjaaja –  mitä sä niinku teet?”

Työkseni jeesaan porukoita huomaamaan kuinka paljon viisautta, ammattitaitoa ja ongelmanratkaisukykyä heiltä löytyy ja tsemppaan käyttämään näitä lahjoja ja taitoja hyödyksi työmaalla. Lisäbonuksena tuplaantuu yleensä pilke silmäkulmassa ja ryhtikin vähän suoristuu. Työskentelen sekä yksilöiden, ryhmien että esimiesten kanssa.

2. ”Mikä tommonen työnohjaaja (STOry) titteli oikein on?”

Työnohjaaja ei ole suojattu ammattinimike. Mutta työnohjaaja (STOry) kertoo jäsenyydestä Suomen työnohjaajat ry:ssä. Jäseneksi pääsee, jos on suorittanut tietynpituisen ja -sisältöisen työnohjaajakoulutuksen. Jäsenet noudattavat työnohjaajien eettisiä periaatteita.

3. ”Mitä työnohjauksessa tehdään?”

Työnohjauksessa käsitellään, pohditaan, jäsennetään ja arvioidaan työhön liittyviä tapahtumia, tunteita, tilanteita jne. Etsitään ratkaisuja ja mietitään vaihtoehtoja sekä punnitaan erilaisia toimintatapoja. Välillä kyllä puuskutetaankin. Käsittelytapa riippuu ohjattavien toiveista –  painotetaanko keskustelua vai toiminnallisempaa työskentelyä. Metodit ovat kuitenkin alisteisia tavoitteille eikä toisinpäin.

4. ”Onko työnohjaus vähän niin kuin terapiaa?”

Ei ole. Työnohjaus ei ole terapiaa enkä minä ole terapeutti. Tosin sillä, että on aika ja tila puhua työhön liittyvistä asioista ja huolista tai kehittää omaa työtään ja päästä ehkä kuulemaan kollegoidenkin näkemyksiä, saattaa olla liki terapeuttinen vaikutus.

5. ”Missä työnohjaus tapahtuu?”

Joko meikäläisen konttuurilla tai sitten tilaajan omissa tiloissa. Työnohjaus voi olla myös kävelytyönohjausta tai Skypen välityksellä tapahtuvaa kohtaamista. Riippuu siitä, mikä yhdessä katsotaan järkeväksi ja tarkoituksenmukaiseksi.

6. ”Miten työnohjausta voi tilata?”

Laita viestiä tulemaan joko lomakkeella tai sähköpostilla tai iske tekstiviestillä soittopyyntö. Puhelimeen en vastaa kesken asiakastapaamisten. Otan sinuun mahdollisimman pian yhteyttä ja jutellaan sitten tarkemmin työnohjaustoiveista ja tavoitteista. Ja kohtapuoliin jo tarjous kilahtaakin sähköpostiisi.

II KESKIKOHTA

7. ”Neuvotko sä meitä, että miten tätä meidän työtä pitäs tehdä?”

En neuvo. Tai no joskus ehkä meinaan vähän neuvoa. Mutta yleensä ihmettelen, hämmästelen ja ehdotan jotakin. Saatan haastaakin. Oman duuninsa ammattilaista en kyllä kauheasti kehtaa omassa osaamisalueessaan ryhtyä besserwisseröimään. Siitä ei hyvä seuraa.

8. ”Miten sä voit ohjata meitä, jos et tiedä meidän työstä mitään?”

Kun ei tiedä, uskaltaa kysyä kummia. Kun ei tiedä asioita jo valmiiksi, voi aidosti ihmetellä. Toisinaan on hyvä, että työnohjaaja on perillä tarkemmin työyhteisön työstä, mutta toisinaan vahvuus voi olla juuri se, ettei tiedä.

9. ”Annatko sä työnohjauksessa kotitehtäviä?”

Pääsääntöisesti en anna. Jos joku niitä ehdottomasti haluaa, niin sitten täältä pesee. Tärkeintä on se, että työnohjauksessa oivallettuja asioita lähdetään heti testaamaan työpaikalla. Eli viedään niitä sinne pelipaikan arkeen. Mutta se ei ole kyllä kotitehtävä, se on työtehtävä.

10. ”Kerrotsä aina esimiehelle, mitä työnohjauksessa puhutaan?”

En kerro enkä juokse kylillä kertomassa muillekaan. Työnohjaus on luottamuksellista hommaa. Yhdessä sovitaan mitä esimiehelle mahdollisesti kerrotaan. Jos kuitenkin huolestun jostain ohjauksessa kuulemastani, totean että esimiehen on syytä olla tästä asiasta tietoinen. Sitten sovitaan kuka ryhmästä esimiehelle asiasta kertoo. Juoksutytöksi ryhdyn vasta hätätapauksessa. Jos esimies on mukana työnohjausryhmässä, tätä asiaa ei tarvitse edes pohdiskella.

11. ”Mitä me on tehty väärin, että ollaan jouduttu työnohjaukseen?”

Työnohjaus ei ole rangaistus! Joillakin aloilla se kuuluu työn normaaliin ”kynien teroitus ja huolto –prosessiin” ja toisilla työpaikoilla se saattaa olla ainut tilanne, jossa yksinään työtä tekevät tiimiläiset tapaavat kasvokkain. Työnohjaus on usein ennaltaehkäisevää toimintaa – että ei tulisikaan kriisejä. Jos taas työpaikalla on jo menossa joku hässäkkä, voi olla hyvä että ulkopuolinen ja puolueeton ihminen auttaa sen ratkomisessa.

12. ”Mä olisin mielummin työpaikalla tekemässä töitä enkä taas yhdessä turhassa palaverissa…”

Ymmärrän. Mutta ei hätää! Kun työnantaja on tilannut työnohjauksen, se kuuluu työhön ja on siis työtehtävä, yksi osa työtä ja työpäivää. Eli työnohjauksessa voi olla ihan rauhassa. Minä pyrin pitämään huolen sitten omalta osaltani siitä, että työnohjaussessiostamme ei muodostu turhaa palaveria vaan oivalluttava ja työtä eteenpäin vievä hetki.

13. ”Me osataan työpaikalla kyllä hoitaa meidän ristiriidat ilman ulkopuolista ihmistäkin…”

Aivan upeaa!! Kyky ristiriitojen rakentavaan ratkaisuun työyhteisöissä on arvokas taito. Sitten ajattelenkin niin, ettei tällaisen porukan kanssa käytetäkään aikaa olemattomien ristiriitojen puimiseen vaan esimerkiksi työn kehittämiseen, uusien toimintatapojen pohtimiseen tai oivallusten jakamiseen. Työnohjaus on loistava areena sellaiselle työn tekemisen kehittämiselle ja voimauttamiselle, jolle ei normaalisti tunnu arjesta löytyvän tilaa tai aikaa.

III LOPPU

14. ”Mitä jos me ei tykätä sun tavasta ohjata?”

Toisinaan käy niinkin. Siitä pitää minulle sanoa ja sitten mietitään yhdessä minkälainen korjausliike tehdään. Työskentelytapoja ja ohjauksen fokusta voi aina muuttaa. Jos taas persoonani tai tyylini ohjata tuntuu täysin epäsopivalta tilanteeseen, täytyy meidän myös tilaajan kanssa miettiä, että olisiko joku muu tyyppi pestiin sittenkin sopivampi.

15. ”Kuinka kauan työnohjausprosessi yleensä kestää?”

Minä ajattelen, että työnohjaus voi kestää kolmesta kerrasta kahteen vuoteen tavoitteista riippuen. Kaksi vuotta alkaa olla jo siinä maksimin rajalla, sillä pelkoni tätä pidemmissä prosesseissa on jo liika tuttuus ohjattavien kanssa. Silloin en ehkä osaa enää kysyä oikeita kysymyksiä, haastaa riittävästi tai ymmärrä ihmetellä asioita ja ilmiöitä työyhteisössä. Mikään prosessi ei siis ole ikuinen. Kaikella on aikansa.

*****

Lisää kysymyksiä ja ihmettelyitä voit laittaa tulemaan tänne:  https://www.aikatra.com/

-Terhi

Mainokset

Muutosta ja rautalankaa

Taannoin Tehy-lehdessä ilmestyi artikkeli Työpaikka yhtä mylläkkää? Muutosrumbassa stressaa eniten epävarmuusjohon minuakin haastateltiin.

Muutos työpaikalla ei ole aina paha juttu, vaikka se saattaakin aiheuttaa siinä hetkessä turvattomuuden tunnetta ja stressiä. Toisinaan muutos on kuitenkin myös odotettu, toivottu ja jopa haluttu. Omalla suhtautumisella muutoksiin on myös merkitystä.

Siihen mihin voi vaikuttaa, kannattaa yrittää vaikuttaa. Mieti tällöin miten ja missä voit edistää asiaa, kenelle voisit asiasta puhua ja mitkä ovat omat ehdotuksesi tilanteeseen.

Jos taas et koe voivasi vaikuttaa asiaan, älä tuhlaa energiaasi murehtimiseen tai tuulimyllyjä vastaan taisteluun. Tai ainakin voit yrittää valita huolella ne tuulimyllyt joille aiot laittaa kampoihin. Nimittäin kaikkeen ei vain pienen ihmisen aika eikä energia riitä ja sekin on aivan ok.

Oheisen muutoksen rautalankavuokaavion selvennyksen voit lukea vinkkiartikkelista:  Muutos työpaikalla? Pidä itsesi ajan tasalla, mutta älä ruoki huhuja.

muutoskaavio

Muutoksen rautalankavuokaavio

*****
– Terhi
www.aikatra.com
@aikatranterhi

Tarinatontut vapauttivat luovuuden

#Työntakana on kirjoitussarja, jossa eri alojen ihmiset kertovat työstään, työn tekemisestä, peruspäivästään ja ehkä hassuista sattumuksistaankin. Kukin omalla tyylillään. Kirjoittajat paljastavat mikä heitä työssään innostaa ja kiinnostaa, mistä he saavat intoa ja iloa ja mikä toisinaan harmittaa. #Työntakana tarjoaa mielenkiintoisia ”behind the scenes” -tarinoita. Tänään verhoa raottaa tarinatonttujen tekijä Pia Sivén.

Iloa ja hyvinvointia

Ikiliikkuja. Intohimoinen kierrättäjä. Ikuinen kokeilija. Ideanikkari. Sellainen minä olen nyt ja olen ollut aina. Aiemmin se tuotti stressiä ja aikataulupaineita, nyt iloa ja hyvinvointia.

”Pitkän harkinnan jälkeen valitsin oman hyvinvointini ja hyppäsin vauhtikelkasta pois.”

Noin vuosi sitten kalenteri oli täynnä. Ensin työ ja sitten huvi. Huviaikaan osasin mahduttaa kaikkea mahdollista, kokoajan ja liikaa. Kelkan vauhti vain kiihtyi. Tajusin, että pitkät työurat ja sama työ päivästä toiseen ei johda minua eteenpäin vaan päinvastoin; aloin taantua.

Pitkän harkinnan jälkeen valitsin oman hyvinvointini ja hyppäsin vauhtikelkasta pois. Kelkan kyydissä ollaan edelleen, mutta nyt vapaaehtoisesti ja itseäni kuunnellen ja kunnioittaen.

Toisen romu on toisen aarre

Pääni on kuin huvipuiston karuselli. Yhtä värikäs, pyörryttävä, ylös ja alasmenevä sekä jatkuvassa liikkeessä. Keksin kokoajan uusia ompelu- ja askarteluideoita. Ideat ja tarinantyngät kirjoitan heti vihkoon, kun niitä mieleen putkahtaa ja rakastan sitä hetkeä, kun saan laittaa ruksin jonkun idean kohdalle. Ruksi tarkoittaa, että se on tehty ja sitten kohti seuraavaa haastetta!

Minun suurimmat ideapankkini ovat Pinterest ja kirpputorit. Kirppiksen hyllyjen välissä tahti hidastuu ja äänet ympärillä hiljenevät. Keskityn tuotteisiin. Koriin siirtyy kynttilämansetteja, joulukoristeita, koristetyynyn päällisiä, pitsinauhoja, verhoja, shaaleja eli aivan kaikkea laidasta laitaan. Näistä syntyvät metsätontut ja niiden tarinat.

Mielikuvitukseni laukkaa siellä kirppishyllyjen välissä yhtä villinä kuin minä sitten matkalla ostosten kanssa kotiin ja yläkertaan ompelemaan. Jotkut tontut syntyvät nopeammin ja joskus menee viikkoja, kunnes metsätonttu ja sen tarina valmis. Se on upea tunne kun tarinatonttu on valmis. Se tuo uskoa itseeni ja omiin taitoihini.

Irtipäästetty luovuus

Minulle luovuus on sitä, että saan päästää ajatukseni irti. Sellaisia hetkiä, kun tunne voittaa järjen äänen ja kun uskallan uskoa itseeni. Voimaannun toisen ihmisen kehusta tai kun käteni saa aikaan ihanan, suloistakin suloisemman tontun.  Luovuus ei herää, jos sitä yrittää pakottaa. Pitää antaa välillä pään levätä ja olla itselleen armollinen.

”Heitetään välillä aivot narikkaan, nautitaan siitä ja eletään kuin metsätontut – ilosta ja toisistamme nauttien.”

Olen opetellut elämään tässä hetkessä ja tätä päivää. Menneitä asioita en murehdi. Ne eivät muutu ja se on hyväksyttävä. Tulevaa en kovin pitkälle mieti, koska elämä on tässä ja nyt.

Heitetään välillä aivot narikkaan, nautitaan siitä ja eletään kuin metsätontut – ilosta ja toisistamme nauttien.

*****

Pia ja hepo

Elämä on tässä ja nyt.

Pia Sivén on tarinatonttujen tekijä,  ideanikkari ja eläinrakas elämäiloitsija.

Pian pieni paja: http://www.pianpienipaja.fi/
Pian löydät myös Facebookista

Yhteistyö – hyvän työkaverin muistilista 5/10

Minkälainen on hyvä työkaveri? Mitä se tarkoittaa? Mistä tunnistaa hyvän työkaverin? Asiaa on tullut mutusteltua niin kollegoiden kanssa kuin koulutuksissa ja valmennuksissa asiakkaidenkin kanssa. Tässä näiden mietintöjen pohjalta kymmenen kohdan pikamuistilista hyvään työkaveruuteen. Pätkä kerrallaan.

Mitä on yhteistyö?

Yhteistyö on sana, jota hoetaan paljon. Yksinkertaisuudessaan yhteistyö on yhdessä tekemistä, yhteen hiileen puhaltamista. On kyseessä sitten kollega tai työkaveri.

Hyvä työkaveri/kollega hiffaa mistä yhteistyössä on kyse ja tekee kaikkensa omalta osaltaan sen onnistumiseksi. Hyvä yhteistyökaveruus ei ole sitä, että jotkut pomottaa ja määrää ja jotkut hyppii ja häärää. Yhteistyö ei ole sitä, että joillakin on oikeus vaatia ja ohjeistaa ja toisilla vain velvollisuus toimia ja tehdä niin kuin pyydetään.

Hyvä yhteistyökykyinen työkaveruus on sitä, että kaikki antaa ja kaikki saa. Kaikki ehdottaa ja kaikkia kuunnellaan. Jokaisen pitää nähdä vaivaa. Kunnioittaa ja ymmärtää. Ja kaikki tekee.

”Hyvä työkaveruus tai kollegiaalisuus ei ole sitä, että jotkut pomottaa ja määrää ja jotkut sitten vaan hyppii ja häärää.”

Aito yhteistyö on toimivan yhteisen työskentelyn edellytys. Silloin ei vedetä mattoa toisen jalan alta tai anneta kateuden sumentaa ajatuskykyä. ”Minäminä” -asenne ei yhteisessä työskentelyssä vie kovinkaan pitkälle.

Yhteistyössä on kyse vähän niin kuin muskettisoturihengestä: ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”.

Yhteistyön arviointi

Yhteistyön toimivuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja tavoitteita kannattaa aina välillä pysähtyä arvioimaan ihan porukalla. Myös omaa yhteistyökykyisyyttään on hyvä tarkastella toisinaan kriittisesti.

mukailtuSWOTyhteistyo

Yhteistyön SWOT-analyysi / Albert Humbreyn mallista muokannut Terhi Lavonen

Albert Humbrey kehitti SWOT- analyysin, nelikenttämenetelmän, jossa arvioidaan analysoitavan asian sisäisiä ja ulkoisia ulottuvuuksia. SWOT-analyysi on yksinkertainen työkalu erilaisten toimintojen ja projektien suunnittelussa tai vaikkapa juuri yhteistyökuvioiden tarkastelussa ja kehittämisessä.

Nelikenttämenetelmää voi mielestäni käyttää myös ilman ulkoista tai sisäistä painotusta. Heikkoudet (weaknessesses) olen myös monesti koulutuksissa ja luennoissa kääntänyt kehittämiskohdiksi. Tarkasteltavan asian neljää eri osa-aluetta voi yksinkertaisesti lähestyä erilaisten kysymysten avulla.

VAHVUUDET
– Mikä meillä toimii hyvin?
– Missä olemme hyviä/huippuja?
– Mitkä ovat vahvuutemme ryhmänä?
– Mitkä ovat vahvuutemme yksilöinä?
– Mikä tekee meistä erityislaatuisia?
– Miten voimme vahvistaa vahvuuksiamme entisestään?

KEHITTÄMISKOHDAT
– Minkälaisissa asioissa olisi parantamisen varaa?
– Mitä haluaisimme osata yhdessä paremmin?
– Miten kaikki osapuolet saisivat hyötyä yhteistyöstä?
– Miten voimme päästä heikoista kohdista eroon tai korvata ne?
– Mitä voimme tehdä toisin?

MAHDOLLISUUDET
– Mihin yhdessä kurkottelemme?
– Mikä on yhteinen tavoitteemme?
– Mitkä ovat mahdollisuutemme tulevaisuudessa?
– Mikä on meille oikeasti mahdollista?
– Mitä hyvää voimme tavoittaa?
– Miten voimme tehdä mahdollisuuksista totta?
– Mikä kaikki on hyvällä yhteistyöllä mahdollista?

UHKAT
– Mitkä seikat ovat yhteistyömme uhkana tai esteenä?
– Minkälaiset asiat saattavat heikentää jaksamistamme tai yhteistyötämme?
– Olemmeko kaikki sitoutuneet yhteiseen tavoitteeseen?
– Voiko olla olemassa ”piiloyhteistyötarvetta”? (yhteistyötä vain itseä varten ilman todellista yhteistyötä)
– Miten voimme torjua uhkia?

Miksi yhteistyötä tehdään?

Yhteistyö ei ole itsetarkoitus, vaan sillä on yleensä jokin tavoite, tarkoitus tai merkitys.

Yhteistyöllä tavoitellaan usein esimerkiksi tehokkuutta, laajempaa näkyvyyttä, monialaisen ammattitaidon parempaa hyödyntämistä ja asiakkaiden monipuolisempaa palvelemista. Yhteistyössä keskeistä on myös se, että täytyy voida luottaa siihen, että kaikki toimivat niin kuin on sovittu.

Yhteistyötä voidaan toisinaan tehdä toki myös pelkästään yhteistyön riemun vuoksi : D
Mutta ehkä kuitenkin harvemmin.

Yhteistyön hyödyt joukkuehenki

Yhteistyökykyisyys vaatii myös sen tietoista havainnointia ja kehittämistä.

Hyödyllistä on pohtia,  että miten MINÄ voin kehittää sitä, että minun on helpompi tehdä muiden kanssa yhteistyötä ja että minun kanssani halutaan tehdä yhteistyötä. Miten kaikki osapuolet hyötyisivät tästä yhteistyöstämme?

Mielellämme ulkoistamme hyvänä työkaverina ja yhteistyökumppanina toimimisen toisille.
”Jos tuo vaan toimisi toisin….”Jos tuo vaan kykenisi olemaan joustavampi…”. ”Sitten kaikki olisi tietenkin hyvin. ..”

”Kun ojennat valoa muille, he heijastavat sen takaisin. Pimeyden jakaja taas saa yleensä takaisinkin pelkkää pimeää.”

Kannattaa aina siis miettiä ensiksi niitä omia yhteistyökykytaitoja ja kehittää niitä. Onko ne ihan sitä suurinta briljanttia. Oikeastiko? Nimittäin ainut henkilö, jonka omaan yhteistyökykytoiminnan kehittämiseen voi oikeasti vaikuttaa, olen minä itse. Se ei ole joku jossakin joskus.

Yhteistyössä ja sen onnistuneissa tuloksissa on paradoksaalista se, että kun muistaa loistottaa muita unohtaen sen oman yksilöllisen suorituksen, valo yhteisestä suorituksesta lankeaa myös yksilön päälle. Eli kun ojennat valoa muille, he heijastavat sen takaisin. Pimeyden jakaja taas saa yleensä takaisinkin pelkkää pimeyttä.

Peiliin kannattaa siis rohkeasti kurkistaa ja katsoa mitä sieltä vastaan tuijottaa. Näkyykö siellä se tyyppi joka pöllii kaverin ideat, sanat ja ajatukset ja käyttää ominaan? Vai näkyykö siellä se omalaatuinen, idearikas ja reilu tyyppi, johon luotetaan ja jonka kanssa oikeasti halutaan tehdä yhteistyötä?

– Terhi
http://www.aikatra.com

*****

Muistilistan edelliset osat löydät täältä:

Luottamus ja luotettavuus – hyvän työkaverin muistilista 4/10
Työilmapiiri – hyvän työkaverin muistilista 3/10
Ammattitaidon ylläpito – hyvän työkaverin muistilista 2/10
Käytöstavat – hyvän työkaverin muistilista 1/10

hyvan tyokaverin muistilista

Hyvän työkaverin muistilista

Työrauha on tahdon asia

Lehtien otsikot huutavat negatiivisia uutisia, some räjähtää milloin minkäkin viharaivokiukku-jutun tiimoilta, uutiset näyttävät karmivia kuvia maailmalta, asioita vatvotaan ja vatuloidaan. Mielenrauha on mennyttä yleensä jo aamukahvin aikaan.

Työpaikalla saattaa vastaan paukata sama meininki. Työelämän muutoksista, työn paljoudesta ja kiireestä puhutaan paljon. Moni on oikeasti väsähtänyt duuniinsa.

Mutta mitä jos väsähtäminen ei johdukaan ainoastaan työstä ja sen tekemisestä, vaan osaltaan myös negatiivisesta ja riidanhaluisesta ilmapiiristä, joka tuntuu ympäröivän meitä joka puolella? Mitä jos itse olemmekin mukana sellaisen ilmapiirin ruokkimisessa ja ylläpitämisessä?

Hyvä vai huono päivä?

Työrauha on yksinkertaistettuna sitä, että työntekijä saa keskittyä sekä henkisesti että fyysisesti mahdollisimman rauhassa ja turvallisesti omaan työhönsä ja sen tekemiseen. Hänen tulee myös omalta osaltaan antaa toisille mahdollisuus keskittyä. Tätä keskittymistä voi työpaikoilla häiritä tarkoituksellinen negatiivisten asioiden pöyhiminen, virheiden etsiminen toisten sanomisista ja tekemisistä, arvostelu ja riidan haastaminen. Nämä ovat yleensä “laiskan tyypin” puuhia. Ratkaisujen aktiivinen etsiminen ja rauhan rakentaminen kun vaativat huomattavasti enemmän vaivannäköä.

Työyhteisön henki välittyy siitä, miten sen jäsenet kohtelevat toisiaan. Kuinka esimiehet arvostavat työntekijöitään, kuinka työntekijät tukevat esimiestään, kuinka kollegat puhuvat toisilleen. Se, miten kohtelemme toisiamme työkavereina, saattaa heijastella myös tapaamme toimia asiakkaiden kanssa.

Tanskalaisen vanhainkoti Lotten johtaja Thyra Frank painottaa työntekijöilleen, että ketään ei koskaan saa kohdella huonommin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Hän odottaakin työntekijöiden puhuvan toisilleen kauniisti ja kohtelevan toisiaan hyvin, koska miten muuten hän voisi luottaa siihen, että myös asiakkaita kohdellaan arvostavasti.

Frankin näkemyksen mukaan jokaisella työntekijällä on valta päättää tekeekö toisille hyvän vai huonon päivän. Eräs asia, jota hän vaatii sekä itseltään että työntekijöiltään, on aivan ehdoton: jos on jotakin, josta et toisessa ihmisessä tai hänen toiminnassaan pidä, kerro se hänelle suoraan. Ja jos et jostain syystä pysty sitä tekemään, ei asiaa tarvitse kertoa kenellekään muullekaan.

Rauhanrakentajan peruspalikat

tyorauhaTyörauha rakentuu hyvin monista asioista työpaikalla. Johdolla on oma vastuunsa ja roolinsa, mutta tärkeä rooli on myös työntekijöillä. Rauhaa aktiivisesti rakentavien työpaikkojen rakennuspalikoista löytyy muun muassa seuraavanlaisia materiaaleja käyttöohjeineen:

  1. Pelisäännöt ja niiden noudattaminen
  2. Vastuut ja velvollisuudet sekä niiden ymmärtäminen ja toteuttaminen
  3. Oman perustehtävän hahmottaminen
  4. Itsenäisyys ja vapaus toimia ja tehdä päätöksiä omaan työhön liittyvissä asioissa
  5. Inhimillisyys ja oikeudenmukainen kohtelu
  6. Omien ja toisten rajojen arvostaminen
  7. Erilaisten työskentelytapojen hyväksyminen
  8. Ratkaisujen sisukas etsiminen
  9. Toisen työn arvostaminen
  10. Hyvän puhuminen ja positiivisuuden vahvistaminen
  11. Avoimuus ja läpinäkyvyys teoissa ja päätöksissä
  12. Onnistumisten hehkuttaminen.

Presidentti Martti Ahtisaari on todennut: “Rauha on tahdon asia.” Sitä se on työpaikallakin. Mutta tahdommeko me?

********
Kolumni on julkaistu alunperin 7.12.2018 Kollega.fi  -verkkolehden Coaching-blogissa.
Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

 

Mikä on sinun paras tapasi palautua työstä?

#Työntakana on kirjoitussarja, jossa eri alojen ihmiset kertovat työstään, työn tekemisestä, peruspäivästään ja ehkä hassuista sattumuksistaankin. Kukin omalla tyylillään. Kirjoittajat paljastavat mikä heitä työssään innostaa ja kiinnostaa, mistä he saavat intoa ja iloa ja mikä toisinaan harmittaa. #Työntakana tarjoaa mielenkiintoisia ”behind the scenes” -tarinoita. Tänään verhoa raottaa työnohjaaja Katja Kiiski.

*****

Kuuntelen usein ajellessani Ylepuhetta, jossa on monesti työelämään liittyviä mielenkiintoisia ja ajankohtaisia juttuja. Jutut kiinnostavat minua sekä työnohjaaja-työyhteisökehittäjä-yrittäjänä että vapaaehtoistyötä tekevänä.

Yhtenä päivänä kuuntelin Tiina Lundbergin huoltamoa. Aiheena oli mitä ajankohtaisin ja monia meitä koskettava jatkuva kiire otsikolla Ole armollisempi itsellesi ja opettele sanomaan ei. Keskustelussa pohdittiin työn ja muun elämän yhteensovittamista, kun tilanne on jo riistäytynyt tulipalojen sammuttamiseksi – tilanteeksi, jossa ei ole aikaa pysähtyä ajattelemaan vapaa- eikä työajalla peräkkäisten suoritusten ja täyden kalenterin takia.

katjakiiski

Vapaa-ajan rentoilua

Tasapainoilua U-käyrällä

Itsellleni tuo kiire-aihe upposi, sillä tasapainoilen jatkuvasti laskutettavan työn ja vapaaehtoistyön keskellä ja niihin liittyvien tunnetilojen kanssa. Minna Huotilainen kertoo Work goes happy 2017 seminaaritallenteessa, että liikkuminen U-käyrän tunnetiloissa taistele ja pakene -tilan, uni ja torkku -tilan sekä virtaustilan väillä on nykyisessä tietotyössä uusi työelämätaito. Työelämä on muuttunut siten, että meillä ei ole enää aikaa luonnollisiin taukoihin, luppoaikaan. Tämä siirtää mielen paineet ja todelliset listat hoitamattomista töistä myös vapaa-aikaan. Päivittäisestä työstä puuttuu odottelu ja rauhoittelu.

On tärkeä taito oppia tunnistamaan, millä kohdalla U-käyrällä on. Mitkä ovat menetelmiä siirrellä itseään? Miten päästään virtaustilaan? Miten illalla pystytään rauhoittumaan ja päästään alaspäin U-käyrällä, kun kaikki työasiat vielä pyörivät mielessä. On hyödyllistä oppia tunnistamaan, mitä mielessä ja kehossa tapahtuu ollessamme taistele ja pakene -tilassa, jossa emme ole parhaimmillamme ja josta olisi päästävä eroon varjeltavaan virtaustilaan.

”Työelämä on muuttunut siten, että meillä ei ole enää aikaa luonnollisiin taukoihin, luppoaikaan.”

Taistele ja pakene -tilassa koemme metsästäjä-keräilijä aivoillamme henkiset uhat fyysisen uhan kaltaisina: pulssi ja verenpaine nousevat, hengitys tihenee ja mielen toiminta muuttuu. Virtaustilassa olemme puolestaan parhaimmillamme, keskitymme asiaan ja työt sujuvat.  Tällöin meillä on hallinnan tunne omasta työstämme. Työn suorittamisen suhteen kaikki on kunnossa ja pystymme keskittymään yhden asian tekemiseen.

IMG_0030

Inspiraatio saattaa löytyä vaikka ladulta

Ensiapua kiireeseen

Edellä mainitussa Ylepuheen ohjelmassa suositeltiin tulipalokiireen ensiavuksi pysähtymistä ja kaikille meille tuttujen perusasioiden huolehtimisesta: riittävä uni, syöminen ja liikunta. Pysähtymistä pohtimaan omia arvoja ja minkälaista elämää haluaa niiden pohjalta: kuka minä olen ja mitkä ovat minulle tärkeitä asioita. Lisäksi suositeltiin ein sanomista, vaihtelevuutta, sosiaalisen aktiivisuuden lisäämistä ja armollisuutta itselle.

Itse opettelen jatkuvasti sanomaan ei etenkin vapaaehtoistyöhön liittyvissä asioissa.  Toisaalta teen silloin asioita, jotka koen tärkeiksi ja hyödyllisiksi ja joissa pääsee kokeilemaan uusia asioita. Tämän blogikirjoituksen loppuun kirjoittamiseen sain ideoita ja inspiraatiota kokeillessani ensimmäistä kertaa hiihtämistä yhdessä koiran kanssa.

Joutokäynti lisää luovuutta

Kirjassa Aivot ja työ, Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi kysyvät, mikä edistää ja mikä haittaa luovaa ajattelua työssä.

”Mielikuvitusta ja luovaa ajattelua tukee default mode network -niminen aivoverkosto, joka käynnistyy silloin kun ihminen on joutokäynnillä. Sitä voisi kutsua vaikka nimellä joutokäyntiverkosto. Yleensä ihmiset viettävät töissä aikaa keskittyneessä, tavoitehakuisessa tilassa. Tällöin aivoissa on toiminnassa toisenlainen, tehtävään liittyvä verkosto (task positive nework). Luovaan toimintaan tarvitaan molempia aivoverkostoja. Joutokäyntitilassa aivot eivät suinkaan ole vähemmän aktiiviset, vaan niiden aktiivisuus on toisenlaista kuin keskittyessä.”

Jos halutaan, että ihmiset ovat luovempia työelämässä, kannattaakin miettiä, miten työpäivään saisi lisää joutokäyntiä.

*****

Katja1 Katja Kiiski on ratkaisukeskeinen työnohjaaja ja työyhteisökehittäjä.

Yritys: Työnohjaus&koulutus Katja Kiiski
Katja Twitterissä

 

 

Hyväntuulisuuden pisaratartunta

Tänään minun on pakko käydä ruokakaupassa. On siedettävä ihmistungosta, meteliä, kirkkaita valoja ja pimpelipom-musiikkia, jonka sekaan joku nauhoite huutelee tarjouksia. Vaikka särky jyskyttää päässä, silmälasit ovat jääneet työpöydälle, kotiin on vielä pitkä matka ja kauppa tuntematon. Niin minun on vaan pakko.

Mistä kummasta löydän kahvin ja suodatinpussit, missä on vessapaperi ja chilikastike? Missä piilottelevat raejuusto ja laastarit? Miten pääsen täältä mahdollisimman pian pois?

Kun tarvittavat tavarat ovat vihdoin kärryssäni, pitää vielä hetki seisoskella hevi-osastolle saakka kiemurtelevassa kassajonossa. Jalkani liikkuvat mekaanisesti jonon liikkeen mukana, aivot ja ajatukset tuntuvat olevan pysähdyksissä.


”Ja taas se valoisa hymy. Jokin läikähtää mustan kevyttoppatakkini sisälmyksissä.”

Katsahdan ympärilleni. En ole yksin. Meitä on paljon. Meitä väsyneitä, suupielet alaspäin kääntyneinä jonottavia, mustissa kevyttoppatakeissamme seisovia, kärsimättömiä ja samaan aikaan jotenkin nitistettyjä ja periksiantaneita. Siinä me seisomme. Kassajonossa.

– Päivää rouva!

Iloisen näköinen nuori kassaneiti katsoo suoraan silmiin ja hymyilee. Hämmennyn hetkeksi, mutta saan kuitenkin väännettyä jonkun virnistyksentapaisen väsyneille kasvoilleni ja ymmärrän jopa tervehtiä takaisin. Tuotteet lipuvat liukuhihnalla ja pakkailen niitä valmiiksi kassiin. Maksan ostokset.

– Olkaa hyvä, kiitos käynnistä ja hyvää päivänjatkoa teille! Ja taas se valoisa hymy. Jokin läikähtää mustan kevyttoppatakkini sisälmyksissä.

Tekohymy – entä sitten?

Psykologian professori Jari Hietanen ja yliassistentti Mikko Peltola Tampereen yliopistosta ovat tutkineet kasvojen ilmeitä ja niiden tunnistamista. Heidän mukaansa ihmisten kasvoille nousee aina hymy, kun heillä on hyvä mieli, mutta on myös todettu, että jopa manipuloidulla, keinotekoisellakin hymyllä on myönteisiä vaikutuksia sekä hymyilijän omaan mielentilaan että myös muihin ihmisiin. Hymy yhdistettynä katsekontaktiin viestii vuorovaikutushalukkuudesta ja vahvistaa sosiaalisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hymyllä voi saada aikaan vaikka mitä.

Minun jälkeeni kassajonossa tullut seuraava asiakas kohtasi todennäköisesti täsmälleen samat sanat ja hymyt kuin minäkin. Mutta se ei vähennä minun iloani ja saamaani hyväntuulisuuden pisaratartuntaa. Se oli nimittäin tärkeä tartunta, sillä se pelasti koko päiväni. Ruokakassit olivat kevyemmät kantaa, sisäinen kiire oli kaikonnut ja olo oli jotenkin hassusti svengaavampi.


”Ihmisyyttä on aina hyvä tartuttaa eteenpäin. Toisinaan siihen ei tarvita kuin hymy – oli se sitten aito tai keinotekoinen.”

Ei siis liene merkitystä, oliko tämän tapaamani kassaneidin iloisuus ja kohteliaisuus luontaista vai oliko hymy ja puhe opeteltua. Kaikesta siitä ruuhkaryysiksestä, meidän asiakkaana olevien kärsimättömyydestä ja väsymyksestä huolimatta, hän kykeni keskittymään kohteliaasti yhteen asiakkaaseen kerrallaan, puhumaan kauniisti ja hoitamaan työtehtävänsä mallikkaasti.

Minua ei haitannut myöskään rouvittelu ja teitittely, mikä toisinaan tuntuu ihmisiä puhututtavan. En tuntenut itseäni vanhaksi, vaan enemmänkin arvostetuksi. Pointti ja tilanne olivat tärkeämpiä.

On aina hienoa, kun joku hymyilee, on kohtelias ja sanoo ”hyvää päivää”, “ole hyvä”, “kiitos” tai “anteeksi”. Töissä, kotona, harrastuksissa, asioilla, kaupassa. Ihan niin kuin olisimme silloin enemmän ihmisiä toisillemme. Ja ihmisyyttä on aina hyvä tartuttaa eteenpäin. Toisinaan siihen ei tarvita kuin hymy – oli se sitten aito tai keinotekoinen.

****
Kolumni on julkaistu alunperin 8.3.2017 Kollega.fi  -verkkolehden Coaching-blogissa.
Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.