Uupumus vaanii myötätuntoista

uupumus

Rakas päiväkirja. Työviikko jälleen takana. Olen saanut uhkauksia ja haukkumisia, minua on tönitty ja nipistelty ja ulkonäköäni on arvosteltu. Olen nähnyt lasten, naisten ja miesten kärsivän ja kuolevan. Olen rauhoitellut ja tukenut, kertonut ikäviä uutisia ja käsitellyt kaikenlaisia sotkuja. Olen ollut mukana surussa, pelossa, vihassa ja ahdistuksessa, mutta kohdannut myös iloisia juttuja. Olen nähnyt ihmisten ponnistelevan, jaksavan, nauravan, yrittävän, onnistuvan, parantuvan. Nyt on kaksi päivää vapaata enkä tiedä miten rauhoittuisin. Toivottavasti saisin tänä yönä nukuttua.”

Monet työskentelevät aloilla, joissa ammattiosaamisen lisäksi tärkeä ja keskeinen työväline on myötätunto. Myötätunto on sitä, että olemme tietoisia toisen kärsimyksestä ja haluamme lievittää sitä tai poistaa sen. Myötätunto itseä kohtaan luo pohjan myös myötätunnolle toisia kohtaan.

Myötätuntoaloilla saatetaan yhden päivän aikana kohdata tilanteita syntymästä kuolemaan ja kokea tunteita vihasta onneen. Myötätuntoalan ammattilaisia löytyy muun muassa terveyskeskuksista, sairaaloista, seurakunnista, sosiaalitoimistoista ja poliisista.

Vaikka myötätunto on tarpeellinen ja arvostettava asia, se voi olla myös kaksiteräinen miekka. Kun työssä käytetään omaa persoonaa ja koetaan, nähdään ja tunnetaan raskaita asioita, ammattilainenkin saattaa väsyä jatkuvaan tunnevuoristorataan. Tuloksena voi olla myötätuntouupumus.

Kärsimys tarttuu

Myötätuntouupumuksessa autettavan kärsimys tarttuu auttajaan. Henna Palmunen listaa artikkelissaan Myötätunto työvälineenä hoitotyössä (2011) myötätuntouupumukseen ja sen kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä:

1) emotionaalinen altistus työssä
2) samaistuminen toisen ihmisen tunteisiin
3) kokemukset työtyytyväisyydestä
4) pitkittynyt työperäinen altistus ja omien kipupisteiden aktivoituminen
5) irrottautumistaidot työtilanteesta
6) työelämän ulkopuoliset raskaat asiat.

Jokainen työntekijä reagoi eri tavalla, mutta on epärealistista ajatella, että jos työmaalla on jatkuvasti tekemisissä surun tai muiden voimakkaiden tunteiden kanssa, ne eivät millään tavalla hetkauttaisi. Varsinkin jos henkeä uhataan, työntekijän turvallisuudentunne järkkyy yleensä vakavasti.

Myötätuntouupumus on niin pitkälle vietyä myötätuntoa, että arvot ja maailmankuva saattavat muuttua. Työmoraali voi heiketä, empatia vähentyä ja kyynisyys lisääntyä. Vastoinkäymisten sietämisen kynnys laskee ja kontrollin tarve lisääntyy. Työntekijä ei välttämättä enää pysty työssään kohtaamaan itselleen vaikeita asioita tai ottamaan vastaan toisen ihmisen kokemuksia ja tunteita.

myotatunto

Happinaamari aina ensin omille kasvoille

Henkinen happinaamari käyttöön

Jotta työssään voi säilyttää arvokkaan myötätunto-otteen väsyttämättä itseään, pitää henkinen happinaamari laittaa ensin omille kasvoille, ja sen jälkeen vasta muiden kasvoille. Se ei ole itsekästä, vaan järkevää.

Henkisen happinaamarin käyttöohjeita:

  1. Muista huolehtia itsestäsi, sosiaalisista suhteistasi ja vapaa-ajastasi.
  2. Tiedosta oman jaksamisesi äärirajat, hyväksy oma rajallisuutesi.
  3. Tiedosta, hyväksy ja käsittele oma taustasi.
  4. Muista olla armollinen itseäsi kohtaan: täydellisyyttä ei ole, virheitä sattuu kaikille.
  5. Hyväksy: vaikka tekisit kaikkesi, joskus se ei vaan auta.
  6. Erota omat ja asiakkaan vastuun rajat toisistaan.
  7. Pohdi työsi yleisiä rajoja ja perustehtävääsi.
  8. Muista ammatillinen asenne: ei henkilökohtaista suhdetta asiakkaaseen.
  9. Ennaltaehkäisy: työpaikoille pelisäännöt haastavien tilanteiden purkamista varten.
  10. Ota tunteesi kollegojen kanssa esille: ammattilaisuus ei tarkoita tunteiden tukahduttamista, vaikka niitä ei asiakkaalle näytetäkään.
  11. Älä suosi ”heikot sortuu elon tiellä” -kulttuuria
  12. Hyödynnä työterveyshuoltoa
  13. Muista: työkaveria ei jätetä!
  14. Ota rohkeasti esille vaikeat asiat: se ei ole heikkoutta vaan vahvuutta.

Myötätunto on tarpeellinen taito, jota kannattaa vaalia ja josta kannattaa pitää huolta. Ilman myötätuntoa emme ole ihmisiä toisillemme emmekä kykene havaitsemaan kärsimystä ja puuttumaan siihen.

Myötätunto on kuitenkin vähän niin kuin tuli – hyvä renki, mutta huono isäntä.

****
Kolumni on julkaistu alkuperäisessä muodossaan 27.1.2016 Kollega.fi  -verkkolehden Vierailija-blogissa. Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

 

Mainokset

Työilmapiiri – hyvän työkaverin muistilista 3/10

Minkälainen on hyvä työkaveri? Mitä se tarkoittaa? Mistä tunnistaa hyvän työkaverin? Asiaa on tullut mutusteltua niin kollegoiden kanssa kuin koulutuksissa ja valmennuksissa asiakkaidenkin kanssa. Tässä näiden mietintöjen pohjalta kymmenen kohdan pikamuistilista hyvään työkaveruuteen. Pätkä kerrallaan.

Työilmapiiri on yksi suurimmista työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että jokaisen työntekijän tulee kantaa vastuuta oman työyhteisönsä hyvinvoinnista.

Mitä tuot työpaikalle?

Tunnetilat tarttuvat herkästi, joten mieti, mitä itse tuot tullessasi työpaikalle. Työpaikalle ei ole tarkoitus tulla raivoamaan tai kiukuttelemaan. Moni kokee ahdistavaksi kiukkupussin tai känkkäränkän kanssa työskentelyn. Käytöstavat ne pitää olla työpaikallakin.

Negatiivisuus tekee ilmapiirin raskaaksi, kun taas positiivinen asenne auttaa jaksamaan monessa paikassa. Pyri löytämään epäkohtiin ja kehittämisen paikkoihin ratkaisuja ja huomaamaan mahdollisuuksia epäonnistumisten korostamisen ja kaivelemisen sijaan.  Valittamisellakin on toki aikansa ja paikkansa, mutta ennen kuin avaa suunsa, voi olla hyvä ennakkoon pohtia valituksen aiheisiin myös joitakin ratkaisuehdotuksia. Suhtaudu positiivisesti myös työkavereiden ideoihin ja ehdotuksiin.

Kuppikuntaisuus ja selän takana pahan puhuminen ovat todella tehokkaita tapoja pilata ilmapiiri; ”me ei olla sun kaa” – hommelit ei kuulu työpaikalle. Avuliaisuus ja hyvän puhuminen ja korostaminen taas ovat omiaan lisäämään positiivista ilmapiiriä. Kun asenne työpaikalla on ”meillä autetaan, jeesataan ja tsempataan”, se luo aivan erilaisen fiiliksen, kuin ”meillä vedetään matto alta, puhutaan pahaa ja tuikataan ilkeyksiä joka väliin” -asenne.

Hyväntahtoinen huumori, hauskojen sattumusten, onnistumisten ja tarinoiden jakaminen ja yhdessä niille nauraminen –  siinä sitä on tiukkaa lisäliimaa hyvälle ja raikkaalle työilmapiirille.

Huono työilmapiiri näkyy ja tuntuu myös ulospäin

Huono työilmapiiri vaikuttaa helposti myös asiakkaisiin ja sitä kautta työn tuottavuuteen ja tuloksellisuuteen. Vaikka moni työntekijä sanookin, että ”ei me asiakkaalle kiukutella tai näytetä jos meillä on ristiriitoja”, ulkopuolinen saattaa vaistota hyvinkin helposti, että täällä ei muuten kaikki ole hyvin.

Silloin kun asiakas ei saa enää kunnon palvelua, kokee olevansa tiellä ja häiriöksi tai saa osakseen jopa tiuskimista, työpaikan huono ilmapiiri on jo todella pitkällä. Ja sitten jos työntekijä vielä vuodattaa asiakkaalle ”kuinka täällä ei mikään ikinä toimi” tai ”työkaverit eivät ole työstään yhtään ajantasalla ja esimies nyt on sellainen” – silloin ollaan liki upoksissa!

Kannattaa siis myös pohtia, minkälainen olo työpaikasta ja meiningistä tulee työyhteisön ulkopuolisille. Mitä viestimme olemuksellamme, käytöksellämme, keskinäisellä vuorovaikutuksellamme ja puheellamme. Ja jos huomaa asiassa kohennettavaa, sille pitää tehdä jotakin.

Jokaisella työntekijällä on vastuu

Työilmapiiri pysyy hyvänä, kun jokainen päättää olla toiselle hyvä työkaveri. Kunkin henkilökohtaisella vastuulla on se, ettei hapata työpaikan ilmapiiriä ja levitä ympärilleen pahaa mieltä.

Mieti minkälaisessa työilmapiirissä itse haluaisit työskennellä ja ryhdy sitten rakentamaan sitä omalta osaltasi. Jokainen meistä on vastuussa omasta toiminnastaan  ihan itse. Sitä vastuuta ei voi sälyttää kenellekään toiselle. Ei edes esimiehelle.

– Terhi
www.aikatra.com
@aikatranterhi

*****
Muistilistan edelliset osat löydät täältä:
Ammattitaidon ylläpito – hyvän työkaverin muistilista 2/10
Käytöstavat – hyvän työkaverin muistilista 1/10

hyvan tyokaverin muistilista

Hyvän työkaverin muistilista

 

 

Miksi kaiken pitää aina muuttua?

Koko firman porukka on juuri oppinut uuden tietokoneohjelman käytön. Puoli vuotta pestissään ollut johtaja on päässyt sisään työpaikan systeemeihin ja työntekijät ovat oppineet hyödyntämään erilaisia vahvuuksiaan työn tekemisessä. Työrytmi ja rutiinit ovat löytyneet ja työnteko on lennokasta, mielekästä ja tehokasta. Kahvihuoneessa raikuu iloinen nauru.

Sitten kaikki muuttuu. Tykätty johtaja lähtee ja tietokoneohjelma vaihdetaan modernimpaan. Yksi työntekijä jää äitiyslomalle, yksi isyyslomalle, yksi vaihtaa kokonaan työpaikkaa ja yksi lähtee pitkälle vuorotteluvapaalle. Samaan rytinään yrityksen strategia laitetaan uusiksi ja tavarat ja työntekijät muuttavat uusiin valoisiin toimitiloihin. Nauru lakkaa raikumasta.

Muutos on kuin pieni shokki

Moni toivoo tänä päivänä, että saisi jatkuvien muutosten ja kehittämisten sijaan keskittyä vain perustehtäväänsä, siihen tehtävään, jota on aikoinaan työpaikalle tullut tekemään. Että ei tarvitsisi jatkuvasti olla säätämässä ja sähläämässä jotakin uutta. Että ei aina tarvitsisi ”olla kärppänä”.

Jokainen muutos, positiivinenkin, saattaa aiheuttaa meissä ikään kuin pienen shokkireaktion. Emme ehkä aluksi halua käsitellä koko muutosta ollenkaan. Tietoa on vaikeaa ottaa vastaan ja koko homman haluaa vaan unohtaa. Toiset meistä menevät lukkoon, toiset keuhkoavat muidenkin puolesta.

Osa taas pyrkii selvittelemään tilannetta loogisen tyynesti. Monille ilmaantuu myös fyysisiä oireita: tulee unihäiriöitä, ruokahalu katoaa eikä liikunta enää kiinnosta. Miksi-kysymys leijuu ilmassa ja syitä, syyllisiä ja seurauksia saatetaan etsiä ja pohtia porukalla hyvinkin kiivaasti. Päässä pyörii monenmoisia ajatuksia.

Vähän kerrassaan alitajuntaan alkaa hiipiä tilanteen hyväksyminen. Tulevaisuus häämöttää mielessä ja tekemisessä yhä useammin eikä työaikaa mene enää muutosasioiden vatvomiseen. Asiat rullaavat ja turvallisuudentunne alkaa taas vahvistua.

Porukka firmassa on juuri oppinut uuden tietokoneohjelman käytön. Uusi johtaja on tykätty ja työrytmi ja rutiinit ovat jälleen löytyneet. Työnteko on lennokasta, mielekästä ja tehokasta. Kahvihuoneessa raikuu jälleen iloinen nauru. Kyllä tämä taas tästä.

shokkireaktio

Muutos saattaa käynnistää pienen shokkireaktion

Murmelista muskettisoturiin

Työelämään, niin kuin elämään yleensäkin, liittyy vahvasti muuttuminen, kehittyminen, uuden etsiminen ja uuden oppiminen. Se työn perustehtäväkin on saattanut kuin varkain muuttua matkan varrella.

Vaikka toisten työntekijöiden elämänmuutokset, firman johdon tekemät ratkaisut ja yhteiskuntatilanne vaikuttavat vahvasti meihin työntekijöinä, emme voi estää työkavereita vaihtamasta työpaikkaa ja saamasta lapsia, firman johtoa päättämästä omistuksistaan tai maailmaa muuttumasta. Emme voi, vaikka oma turvallisuudentunteemme sitä tuntuisi vaativankin.

Toisinaan emme oikeasti voi kun hyväksyä ja sopeutua, mennä virran mukana. Ja koska energiaa ei ole loputtomasti käytettävissä ja jaksamisemme on rajallista, meidän täytyy valita, mihin taisteluun otamme osaa. Mihin käytämme energiamme. Vastavirtaan melomiseen vai kanootin tuunaamiseen?

Mitä jos edes välillä yrittäisimme ajatella työtämme ja uutta työpäiväämme pienenä seikkailutarinana, jossa tarinan sankarina ratkomme neuvokkaasti ongelmia, selviydymme vaikeista paikoista ja autamme pulassa olevia. Mitä jos menisimmekin työpaikalle tuskin malttaen odottaa, että mitähän jännää tänään taas tapahtuu? Minkälaisesta seikkailusta mahdamme itsemme löytää? Saammeko tänään olla muskettisoturin vaiko Robin Hoodin roolissa? Vai onko tänään päivämme murmelina tai Liisana ihmemaassa?

Ja mitähän sitten tapahtuisi…?

****
Kolumni on julkaistu 25.10.2017 Kollega.fi  -verkkolehden Coaching-blogissa.
Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

Suoritatko elämääsi?

”Ne tappaa mut työllä!” Hän rötkötti tuolissaan ja piti jalkojaan pöydällä. Istahdin asiakastuolille niin kuin aiemminkin. Tiesin, että kohta jalat löytäisivät lattian, kiireisyys poistuisi puheesta ja olemuksesta, ja hän olisi vain minua ja minun asiaani varten. Kuunnellen, kiireettä ja ammattitaidolla.

Muistan, kun näin hänet ensimmäisen kerran. Istuin terveyskeskuksen käytävällä ja odotin kutsua vastaanottohuoneeseen. Selailin levottomasti jotakin nukkavierua naistenlehteä ja jännitin. Käytävällä ohitseni juoksenteli useita kertoja sama kiireisenoloinen lääkäri valkoisen takin helmat levottomasti lepattaen. Muistan toivoneeni, ettei hän ainakaan olisi minun lääkärini. Tuo kiireinen viuhottaja. Mutta toisin kävi. Onneksi. Sain lääkärin, joka kuuli ja kuunteli jopa rivien välitkin. Ja oli täysin läsnä.

Läsnäolosta on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Siitäkin voi tänä päivänä saada stressiä ja tehdä suorittamista. Suoritamme aikaa, suoritamme läsnäoloa, suoritamme tekemistä. Teemme ”elämäsuoritteita” niin työssä kuin vapaa-ajallakin.

Läsnäolo on hyvää käytöstä

Läsnä voi olla monella tavalla. Sitä voi olla itselleen tai toisille. Sitä voi olla ystävälle, työkaverille, asiakkaalle, alaiselle ja esimiehelle. Jokainen kohtaaminen on arvokas. Jokainen ihminen on arvokas. Jokainen pysähtyminen on mahdollisuus, lyhytkin sellainen.

Itselleen läsnäoleminen voi olla sitä, että kykenee olemaan yksin omien ajatustensa ja tunteidensa kanssa, eikä tarvitse jatkuvia virikkeitä, tekemistä tai toisten seuraa. Toiselle ihmiselle läsnäolemisessa ja hänen kiireettömässä kohtaamisessaan, on taas kyse vuorovaikutuksesta. Miten suhtaudun toiseen ihmiseen, puhunko päälle, kiirehdinkö toisen puhetta, pälyilenkö muualle, kuuntelenko ollenkaan, näpläänkö samalla kännykkääni jne. Onko elämäni aina enemmän jossakin muualla kuin nyt juuri tässä? Pohjimmiltaan toiselle ihmiselle läsnäolemisessa on kyse myös hyvästä käytöksestä.

Virpi Koskela (LUT, Lahti School of Innovation) haastoi 15.1.2015 Tampereen yliopistossa miettimään, voisivatko läsnäolo ja suorittaminen olla toistensa vastakohtia. Läsnäolossa on mahdollista aito kohtaaminen, omana itsenään olo, improvisointi, kuuleminen ja kuulluksi tuleminen, ajattomuus ja ajan antaminen sekä asiakaslähtöisyys. Suorittamisessa taas näkyväksi tulevat tarkka työroolien ylläpito, ammatilliset rutiinit, ohjaaminen ja opastus, kiire, byrokratia ja asiantuntijuus.

”Läsnäolo vaatii vastavuoroisuutta, samanarvoisuutta, kuulemista ja rohkeutta muutokseen ja kasvuun. Läsnäolo työssä on useimmiten sidoksissa kohtaamiseen, työpaikan vuorovaikutukseen ja ihmisen kykyyn, haluun ja tapaan kohdata toinen ihminen, kaltaisensa.” (Virpi Koskela, luentokalvot 15.1.2015)

lasnaolo

Itselleen läsnäoleminen voi olla sitä, että kykenee olemaan yksin omien ajatustensa ja tunteidensa kanssa, eikä tarvitse jatkuvia virikkeitä, tekemistä tai toisten seuraa.

Vuorovaikutuksen viisi periaatetta

Kirjassaan Ratkaisun taito Harri Hirvihuhta ja Anneli Litovaara esittelevät  vuorovaikutuksen viisi periaatetta (5K-periaatteet), joiden avulla voi miettiä arvostavaa vuorovaikutusta. Periaatteet ovat:

1. kunnioitus
2. kuuntelu
3. keskittyminen
4. keveys
5. kärsivällisyys

Jälleen mieleeni tulee tuo takinliepeet lepattaen kiiruhtava ja jalkojaan pöydällä pitävä lääkäri. Lääkäri, jonka kiireisen oloinen elekieli ja persoonallinen temperamentti saivat ajattelemaan ihan muuta, kuin mitä hän oikeasti työtehtävässään oli.

Tämä lääkäri otti asiakkaan vastaan juuri sellaisena kuin asiakas on. Hän jaksoi kuunnella tarinat ja valitukset ja loi ilmapiirin, jossa oli aikaa kertoa aivan kaikki. Asiakas koki olevansa tärkeä, eikä mikään ylimääräinen riesa tai huvikseen vastaanotolla ramppaava, muuten niin hyvän työpäivän pilaaja. Hän teki tarkentavia kysymyksiä, katsoi silmiin, kohtasi. Osasi myös tuoda tilanteisiin huumoria ja uusia kuvakulmia, ja jaksoi selittää asioita ja vastata arvostavasti huolestuneisiin kysymyksiin. Eikä kadonnut minkään teknisen vempaimen taakse piiloon.

”Ne tappaa mut työllä”, puuskahti lääkäri. Ja asiakkaita pursuilevasta odotushuoneesta huolimatta kykeni kohtaamaan toisen ihmisen kiireettä ja ammattitaidolla. Siinä sitä piisaa haastetta tänäkin päivänä.

Kolumni on julkaistu alunperin 19.8.2015 Kollega.fi  -verkkolehden Vierailija-blogissa.
Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

 

Kehu ei käytössä kulu

– Meillä töissä annetaan kyllä hyvin positiivista palautetta, mutta…
– Okei hienoa, mutta mitä mutta..?
– No siinähän se just onkin, sen jälkeen tulee aina se ”mutta” ja pilaa kaiken.

Tämä keskustelu jäi pyörimään mieleeni. Huomasin, että mutta-sana kaikui railakkaasti joka puolella. ”Kylläpä sulla on hiukset tänään kauniisti, mutta helppohan sun on noilla geeneillä.” ”Tää on hyvä, sä oot kyllä nähny tosi paljon vaivaa ton homman eteen, mutta tässä kohdassa on vielä korjattavaa.” ”Olipa innostava esitys, mutta sitä nyt osasi odottaakin.” ”Tässä on melkein tasaraha, mutta 50 senttiä vielä puuttuu.”

Mutta-sana tuntui keskusteluissa mitätöivän kaiken sen, mitä juuri ennen sitä oli sanottu. Aivan kuin puhuja olisi säikähtynyt omaa positiivisuuttaan ja tehnyt nopeasti korjausliikkeen. Vai jäikö opeteltu palautteen antamisen hampurilaismalli vain puolitiehen ja lakki laittamatta paikalleen?

Esteenä tulkinnat ja uskomukset

Kaikki me kaipaamme kehuja, kannustusta ja kiitosta. Kuitenkin kun kysäisee positiivisen palautteen vähäisyydestä valittavalta työntekijältä, että milloin hän itse antoi kiittävää palautetta kollegalle, esimiehelle, ystävälle tai puolisolle, on vastaus yleensä, että liian harvoin sitä tulee annettua. Että useamminkin pitäisi. Niinpä. Positiivista palautetta ei voi kukaan saada, ellei sitä kukaan anna.

palautefeedbackOmat tulkintamme ja uskomuksemme tilanteista ja asioista saattavat olla esteenä paitsi positiivisen palautteen antamiselle, myös sen vastaanottamiselle. Esteajatuksia voivat olla vaikkapa:

  • Ei siitä tarvitse kehua, että tekee työnsä.
  • Kyllä tuo tietää, että pidän hänen työtään arvossa.
  • Ylpistyy vielä kun kehun ja sitten odottaa jatkossakin jatkuvasti kehuja.
  • Tulee ikävä olo, jos kehun ja kumpikin sitten vaivaannumme.
  • Pitää sanoa jotakin kehittävää, ei voi jatkuvasti vaan kehua.
  • Ei pelkillä kehuilla mennä eteenpäin.

Kaikenlaista saattaa alkaa pyöriä päässä silloinkin, kun vihdoin viimein saa kehuja:

  • Mitä tuo nyt tahtoo? Mihin tuo pyrkii?
  • Tässä on kyllä joku taka-ajatus
  • Mitähän minulta odotetaan vastapalvelukseksi?
  • Kohta tulee kuitenkin se ”mutta”.
  • Sano nyt se, mitä oikeasti meinaat.
  • Onpa vaivaannuttavaa, tehtäis nyt vaan nää työt.
  • Toi on käynyt just jonkun positiivisen palautteen antamisen kurssin ja treenaa nyt meikäläisellä…

Mutta-sana romukoppaan

Uskomuksemme eivät useinkaan perustu faktaan, joten niiden vuoksi ei kannata jättää positiivista palautetta antamatta. Positiivinen palaute on nimittäin aivan keskeistä ihmisten motivoimisessa ja voimaannuttamisessa. Sillä on rakentava vaikutus parempiin suorituksiin tsemppaamisessa, hyvän mielen lisäämisessä sekä toimivien työkäytänteiden vahvistamisessa työpaikoilla.

Positiivisen palautteen ei tarvitse olla höttöistä, ylihehkuttavaa naminamia, vaan aivan arjessa tapahtuvaa toisen arvostamista, onnistumisten huomioimista ja kiitoksen jakamista. Kun työyhteisössä on tapana kehua, kiittää ja kannustaa, on siellä yleensä myös helpompaa ottaa puheeksi vaikeitakin asioita.

Mitäs jos kokeiltaisiin noita alun virkkeitä nyt toisella tavalla: ”Sulla on aina niin kauniisti hiukset.” ”Korjaa tuo kohta vielä, niin homma on selvä.” ”Olihan jälleen kerran todella innostava esitys!” ”Tähän vielä 50 senttiä, niin sitten se on tasaraha”.
Miltäs nyt kuulostaa?

Positiivisen palautteen pelimerkkejä:

  1. Kehu, kiitä, kannusta → treenaa tietoisesti.
  2. Unohda mutta-sana.
  3. Anna palaute heti, kun on sen aika.
  4. Anna palaute kasvokkain.
  5. Hymyile, katso silmiin.
  6. Anna palautetta yksityisesti, mutta välillä myös julkisesti.
  7. Puhu hyvää selän takana → hyvän kierre.
  8. Tee positiivisesta palautteesta tapa → kehu päivässä kannattaa.
  9. Suhdeluku 1:5 → yhden kritiikin laimennus vaatii viisi kehua.
  10. Palautteen ei tarvitse olla suurta ja isoa, toisinaan riittää yksikin sana: kiitos.

****
Kolumni on julkaistu alunperin 23.11.2016 Kollega.fi  -verkkolehden Coaching-blogissa.
Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

 

Kotiretriitti – 7 vinkkiä rauhalliseen rentoiluun

Tänä päivänä elämässä tuntuu olevan kovasti hoppua, kiirettä ja suorittamista. Odotamme paljon paitsi itseltämme ja läheisiltämme, myös harrastuksiltamme, työpaikaltamme ja ystäviltämme. Joskus on hyvä pysähtyä, olla läsnä vain itseään ja omia ajatuksiaan varten.

Irtiotto arjen kiireestä

Monet seurakunnat, yhteisöt ja yhdistykset tarjoavat retriittejä mahdollisuutena jättää arjen paineet ja stressi hetkeksi taakse. Myös yritykset järjestävät työntekijöilleen retriittejä esimerkiksi yhteishengen ja työhyvinvoinnin tukemiseksi.

Retriitissä ladataan akkuja kiireen ulottumattomissa yleensä luonnonkauniissa ympäristössä ja täysihoidossa. Retriitti voi olla hiljaisuuden retriitti, hengellinen retriitti tai jonkin teeman ympärillä pyörivä keskustelevakin kohtaaminen.

luonto retriitti koti rauha

Rauha ja rentous voi löytyä kävelylenkiltä

Oma retriitti – rauhallista rentoiluaikaa

Kaikki eivät kuitenkaan halua tai voi lähteä näihin tarjolla oleviin retriittiviikonloppuihin. Kyse saattaa olla ajasta tai rahasta tai siitä, ettei halua viettää aikaansa tuntemattomien ihmisten kanssa jossakin tuntemattomassa paikassa. Rauhallinen yksinolo voi houkutella enemmän.

Tällöin vaihtoehtona voisi olla ”kotiretriitti”, joka kestää vaikkapa vuorokauden. Järjestäminen lienee mahdollista, jos sen suunnittelee ennakkoon ja saa samassa asunnossa punkkaavat mukaan juoneen.

  1. Järjestä retriitti silloin kun lapsesi, puolisosi tai asuinkumppanisi on muualla. Kerro heille suunnitelmasi.
  2. Siivoa ennen retriitin alkua asuntosi tai se tila, jota aiot rentoiluaikanasi käyttää. Itse retriitin aikana ei ole tarkoitus siivota.
  3. Täytä jääkaappi hyvällä ruoalla.
  4. Hemmottele itseäsi: käy esimerkiksi hierojalla, kampaajalla tai kosmetologilla. Tai lämmitä sauna, tee kotona itsellesi manikyyri tai pedikyyri tai ota päiväunet.
  5. Sulje virtuaalinen maailma pois. Unohda sähköpostit, tekstiviestit, puhelut ja some.
  6. Tee sellaista mikä tekee mielesi iloiseksi ja olosi rennoksi. Käy kävelylenkillä, maalaa, kirjoita, soita, neulo, lue hyvä kirja, katso lempielokuvasi tai kokeile meditaatiota.
  7. Mene nukkumaan ajoissa äläkä laita herätyskelloa soimaan. Nuku niin pitkään kuin nukuttaa. Anna kehosi määrätä milloin unta on ollut riittävästi.

Oivalluksia arkeen

Kotiretriitin aikana voisi olla hyvä kirjoittaa omia ajatuksia ylös, jos se vain tuntuu luontevalta. Retriitin aikana heränneisiin tunteisiin, ajatuksiin ja oivalluksiin on hyvä sitten palata arjen keskellä ja pohtia mitä ne kertovat itsestä, työstä, elämästä, toiveista ja tarpeista.

****
JK. Aina teksti-ideoita ei saa pelkästään oman alan ammattikirjallisuudesta. Tämäkin kirjoitus sai aiheensa ja muotonsa Kate Forsterin romaanista: The Perfect Retreat.

– Terhi
www.aikatra.com
@aikatranterhi

 

 

Etsitään työnohjaajaa eskalointitoimenpiteisiin

Kahvi meinasi mennä väärään kurkkuun, kun huomasin netissä innostavan työpaikkailmoituksen: Etsimme yhteistyökumppanillemme työnohjaajaa. Osui ja upposi. Jee, tää on mun paikka!

Silmieni eteen piirtyi sekunnin sadasosassa kuva itsestäni tekemässä edelleen tätä tämänhetkistä innostavaa työnohjaajan työtäni, mutta lisäbonuksena olisi säännöllinen kuukausipalkka ja ”normaalisti” karttuva eläke. Missä ovat CV, missä työnhakupohja, missä suosittelut!? Eikun rustaamaan hakemusta!

Väärän alan työnohjaaja

Mutta ei tarvinnut lukea kuin seuraava virke, niin johan into lässähti. Totesin, että ei minusta ole kyseisen pestin hakijaksi saatikka sen saajaksi. Olen työnhakuilmoitukseen nähden aivan väärän alan työnohjaaja.

Oma osaamiseni ja työpaikkailmoituksen mukaisessa työssä vaadittavat taidot ovat paikoitellen hyvin kaukana toisistaan. Erityisesti vikakuvauksiin perustuvien varaosien tilaaminen, eskalointitoimenpiteet sekä teknikon tehtävät kuulostivat pysäyttäviltä.

Etsimme työnohjaajaa työnohjaaja palkataan työnohjaaja palkkatyö työnhaku

Kuvakaappaus työnhakuilmoituksesta.

Suojaamaton ammattinimike

Hakuilmoituksessa on kaikki ihan oikein, hienosti paikallaan ja hyvin selitettynä. Siinä ei ole mitään vikaa. Työnohjaaja ei ole suojattu ammattinimike, joten sitä käytetään monessa erilaisessa työssä ja työpaikassa tällä hetkellä.

Oma työnohjaajuuteni on työyhteisöjen, työpaikkojen, tiimien ja esimiesten tukemista oman työn rohkeaan tutkimiseen, arviointiin ja kehittämiseen. Työnohjauksessa koulutetun työnohjaajan avulla muun muassa pohditaan työtä ja työrooleihin liittyviä kysymyksiä sekä jäsennetään työhön liittyviä kokemuksia ja tunteita. Tässä kontekstissa työnohjauksella on työhyvinvointia tukeva ja vahvistava tehtävä.

Minä ja moni kollegamme käytämmekin titteliä: työnohjaaja (STOry). Tämä kertoo sen, että työnohjaaja on Suomen työnohjaajat ry:n jäsen. Suomen työnohjaajiin kuuluvalla työnohjaajalla tulee olla tietynpituinen ohjaajakoulutus takanaan. Lisäksi STOry-nimikettä käyttävät työnohjaajat ovat sitoutuneet noudattamaan työnohjaajien eettisiä periaatteita. Nämä kriteerit täyttäviä ohjaajia voit etsiä TÄÄLTÄ.

Hae työpaikkaa

Minä jätän nyt siis suosiolla hakematta tuohon edellä mainittuun työnohjaajan paikkaan. Mutta hae sinä, joka täytät ilmoituksen toimenkuva-, toiminta- ja koulutusvaatimukset! Paikkaa pitää hakea 22.10.2017 mennessä.

Koko työnhakuilmoituksen voit käydä katsomassa TÄÄLTÄ.

Pidän sinulle peukkuja! 😀

****

– Terhi
www.aikatra.com
@aikatranterhi