Ammattitaidon ylläpito – hyvän työkaverin muistilista 2/10

Minkälainen on hyvä työkaveri? Mitä se tarkoittaa? Mistä tunnistaa hyvän työkaverin? Asiaa on tullut mutusteltua niin kollegoiden kanssa kuin koulutuksissa ja valmennuksissa asiakkaidenkin kanssa. Tässä näiden mietintöjen pohjalta pieni kymmenen kohdan pikamuistilista hyvään työkaveruuteen. Pätkä kerrallaan.

Hyvä työkaveri pitää huolta ammattitaidostaan ja osaamisestaan ja jakaa osaamistaan ja tietojaan innolla myös muille. ”Olen kerran opiskellut ja enää ei tartte” –asenne ei ole tätä päivää. Ammattitaidon ylläpitäminen on nykyään koko työuran kestävä juttu, oli ammatti mikä tahansa. Ammattitaidon voidaan ajatella koostuvan omaan ammattialaan liittyvästä tiedosta ja teoriasta, omasta innosta ja asenteesta työtä kohtaan sekä käytännön ja työkokemuksen mukanaan tuomista taidoista. Ammattitaito.jpg

1. Tieto ja teoria

Ammattitaitoa on omaan ammattiin kuuluvan tiedon, määräysten, lakien ja ohjeistusten hallinta ja niiden mukaisesti toimiminen. Lisäksi on hyvä omata halu ymmärtää työn tavoite ja merkitys laajemmassa perspektiivissä. Koska tieto ja teoriat muuttuvat ja vanhenevat, niiden päivittäminen on myös tärkeää. Ajantasainen osaaminen, tietotaito, ymmärrys muutoksista, uusimmat tekniikat, ja oman alan lainsäädännön päivittäminen kuuluvat siis jokaisen ammattilaisen kuvioihin. Myös työinto pysyy silloin ihan eri tasolla, kun tietää ”missä mennään”.

Palkkatyössä työnantaja tarjoaa usein työntekijöilleen valmiiksi valittuja koulutuksia.  Kuitenkin monilla työpaikoilla täytyy myös itse olla aktiivinen avaamaan suunsa silloin kun kokee kaipaavansa johonkin työhön liittyvään asiaan lisäkoulutusta tai kurssitusta. Omaa ammattitaitoa voi työpaikalla järjestettävien koulutusten lisäksi pitää ajan tasalla myös itsenäisesti ja omalla ajalla. Tähän on tänä päivänä monia mahdollisuuksia: nettikursseja ja -seminaareja, kirjastojen palveluita, viikonloppukursseja, ammattilehtiä, äänikirjoja, podcasteja sekä kansalaisopistojen ja työväenopistojen kursseja ja niin edelleen.

Oppimaansa uutta tietoa ja oivalluksia kannattaa jakaa myös työpaikalla. Vastaavasti taas omissa ”tiedottomuustilanteissa” pitää rohkeasti kysyä apua ja vinkkejä työkavereilta. Niin saadaan tieto kulkemaan. Tiedon panttaaminen ei pitkässä juoksussa hyödytä ketään.

2. Into ja asenne

Into ja kiinnostunut asenne omaa työtä ja sen tuomia uusia tilanteita kohtaan auttaa jaksamaan työssä. Innokas ja uutta valmis oppimaan -asenne luo innokkaan asenteen kierteen, jonka imu voi viedä mennessään muitakin. Siinä kierteessä saattaa syntyä jotain ihmeellistä. Hienoa on lisäksi se, että omaan asenteeseen voi aina vaikuttaa.

Asenne näkyy työn tekemisessä muun muassa siinä kuinka työtehtävät suorittaa, miten niihin suhtautuu, tekeekö vai vain meinaako, ottaako vastuun virheistä ja oppiiko mokista, uskaltaako antaa tunnustusta itselleen ja työkavereilleen, miten itse ylläpitää hyvää ilmapiiriä työpaikalla ja miten käyttäytyy toisia kohtaan. Työhön sopiva pukeutuminen ja siisti ulkoinen habitus on joissakin töissä erityisen tärkeää ja niiden huomiotta jättäminen kertoo omaa tarinaansa asenteesta työtä kohtaan.

Itseään voi myös tietoisesti haastaa ilmoittautumalla opiskelijan tai harjoittelijan ohjaajaksi, kouluesitelmien pitäjäksi, perehdyttäjäksi tai oman työpaikan rekrytointitiimiin. Into ja ylpeys omasta työstä saattavat kasvaa ihan uusiin mittoihin.

3. Käytäntö ja kokemus

Sananlasku sanoo, että ”työ tekijäänsä opettaa”, ja näinhän se on. Käytännön vaikeat työtilanteet ja onnistumiskokemukset buustaavat meitä saavutuksiin. Tekemällä oppii erilaisia työmenetelmiä ja oppii käyttämään erilaisia työvälineitä. Kokemus tuo varmuutta työn tekemiseen ja niin sanotun hiljaisen tiedon määrä kasvaa. Myös intuitio on usein kokeneilla työntekijöillä aivan omaa luokkaansa.

Mutta vaikka takana olisi kuinka paljon työkokemusta, hiljaista tietoa, käytännön kokemusta ja vuosien mukanaan tuomaa varmuutta, kukaan meistä ei koskaan ole työssään valmis. Kokenut konkarikin voi oppia paljon esimerkiksi työpaikan harjoittelijoilta ja opiskelijoilta. He tuovat tullessaan työpaikoille alan uusia tuulia ja uusinta tietoa ja kyselevät perustehtävään, työskentelytapoihin ja piintyneisiin rutiineihin liittyviä kysymyksiä. He ehkä kyseenalaistavatkin jotakin, laittavat konkareita miettimään ja pohtimaan uudelleen ja näkemään toisin.

”Jokainen tsäänssi on mahdollisuus”, sanoi Matti Nykänen. Jokainen uusi kohtaaminen, uusi tilanne, muutos tai kimurantti asiakas, antaa meille mahdollisuuden oppia jotakin uutta, kehittää työtämme ja ylläpitää ammattitaitoamme. Jos vain tahdomme.

****
Heräsikö ajatuksia? Kommentit ja lisähavainnot aiheesta ovat enemmän kuin tervetulleita. Kommentoi joko kommenttiosioon tai laita viestiä. Hyvän työkaverin muistilista voi nimittäin vielä muovautua ja jalostua toisenlaiseksi tässä matkan varrella. 😀

Listan ensimmäisen osan löydät täältä: Käytöstavat – hyvän työkaverin muistilista 1/10.

-Terhi

Osa1muistilista

Minä ja kiire – me ei olla enää kavereita

Olen monilla luennoillani kertonut avoimesti siitä, kuinka olin ennen kovin kiireinen ihminen. Halusin olla monessa mukana, moni asia kiinnosti ja innosti, ja mitä enemmän kiinnostuin ja innostuin, sitä enemmän minulle tuntui siunaantuvan kaikenlaisia tehtäviä ja toimia. Ja aina odotettiin tietenkin mahdollisimman priimaa ja kohtuullisen nopeastikin, kiitos. Eivät ne odotukset ja vaatimukset kuitenkaan tulleet pelkästään toisilta ihmisiltä. Itse olin itseni ankarin ruoskija ja itse itseni siihen hoppuun ajanut. Toiset vain tarttuivat tilaisuuteen ja hyödynsivät sen.

Ja mitähän mahtaa tehdä pieni ihminen, kun on kiire ja paljon tekemistä? No tietenkin yrittää vielä enemmän, vielä nopeammin, vielä paremmin, vielä kiukummin. Kuin olympialaisissa konsanaan. Ettei nyt vaan kukaan pettyisi ja ettei itse joutuisi pettymään siihen, ettei pystynytkään. Vääjäämättä sitten koitti se hetki, jolloin vuorokauden tunnit eivät vain enää riittäneet.

Silloin oli aika tehdä jotakin toisin. Pysähtyä ja miettiä koko elämän konsepti uudelleen. Pohtia mikä on oikeasti tärkeää ja minkä voi jättää kokonaan pois.

Ämpäri päässä

”Minä kierrän itseni solmuun

vedän sykkyrälle sydämeni

joka vain hakkaa ja hakkaa
korvissa saakka talttojen tasainen töminä
ja naskalien pistävä nauru

ja pää kuuluu jollekin toiselle

jollekin tuntemattomalle sekopäälle

joka ei näe, ei kuule, ei käsitä

jonka maailma on kuin hidastetussa filmissä
ison kumisevan ämpärin sisällä.

Ja kun kaipaus tuntuu sormien sipinässä
ja varpaiden vispaavassa vihlonnassa
eikä rauhaa ole öisinkään,

minä vain juoksen ja juoksen
otsalla uupumuksen uurteet
hartioilla koko elämän harras paino
jalat sirklaten levottomasti ympyrää
vieden väärään paikkaan,
väärään aikaan, väärän kulkijan.

Ei tule rauha,
 ei armo, ei vapautus.

Missä jonossa minä oikein olin
kun minut tietämättäni lunastettiin?”

Minut havahdutti lopullisesti se, että tajusin elämän rajallisuuden. Mihin haluan oikeasti oman arvokkaan aikani käyttää? Miten sen käytän? Elänkö ”sitten kun” vai ”nyt kun”? Mikä on minulle mahdollista? Mitä haluan vielä tehdä? Miten haluan työtäni tehdä? Mikä tekee minut iloiseksi? Miten voin olla läsnä paremmin läheisilleni ja itselleni? Miten saan kumisevan ämpärin pois päästäni?

Uusille urille

Tietokirjailija Anja Kulovesi on puhunut ja kirjoittanut paljon kiireestä. Kun juttelin Anjan kanssa ensimmäistä kertaa puhelimessa vuonna 2011, hän tuntui heti jotenkin tutulta ihmiseltä. Lämpimältä, läsnäolevalta, ymmärtävältä. Muistan erityisen sykähdyttävänä Anjan toteamuksen: ”Aika on oikeasti ainoa todellinen pääoma, joka meitä kaikkia yhdistää. Kaikki muu on vain ihmisten keksimää leikkiä”. 

Minusta tuli monien reittien, vuosien, koulutusten ja omakohtaisten kantapääkontaktien jälkeen työnohjaaja (STOry), kiireenkesytys-valmentaja ja työelämä-intouttaja. Tänä päivänä puhun ja kirjoitan paljon kiireestä, työhyvinvoinnista, omista voimavaroista ja työssä jaksamisesta. Työni on tsempata, innostaa, kannustaa pohtimaan, etsimään ja toteuttamaan. Ehkäpä kerron tähän hetkeen johtaneesta tiestä joku päivä tarkemminkin.

Kiire yrittää vielä toisinaan tunkeutua elämääni. Mutta onneksi tiedän jo keinoja sen torjumiseksi. Ystävällisesti, mutta päättäväisesti. Omaa aikaani ja myös toisten aikaa arvostaen ja kunnioittaen.

-Terhi

http://www.aikatra.com
twitter: @aikatranterhi

aikakiire

 

Kuka määrää mitä lomalla tehdään?

Tuttuni kertoi, että kun hän tuli viimeisenä työpäivänä ennen lomaa kotiin, puoliso oli laatinut listan kaikesta siitä, mitä yhteisellä kolmen viikon loma-ajalla pitäisi keretä tekemään. Siinä hetkessä hänen oli tehnyt mieli kääntyä kannoillaan ja mennä takaisin töihin. Suurin osa listassa olevista asioista oli nimittäin sellaisia asioita, jotka eivät olleet hänen juttujaan tai unelmiaan ollenkaan, mutta vaativat kuitenkin vahvasti hänen työpanostaan ja sitoutumistaan. Hänelle tuli tunne, että loma menee vain toisten toiveita ja unelmia toteuttaessa, työleirillä huhkiessa.

Loma-aikaan ladataankin yleensä paljon toiveita ja unelmia. Lomalle saatetaan myös siirtää asioita, joita ei arjen tohinassa jaksa, mutta jotka kokee tärkeäksi hoitaa: komerot on siivottava, auto imuroitava, vessa pestävä katosta lattiaan, räystäät perattava, kasvimaa laitettava, kukkia istutettava ja kaikki matot pestävä. Lisäksi pitäisi käydä ainakin parissa huvipuistossa, sukuloimassa, järjestää kesäkotibileet, lähettää postikortteja, reissata ulkomailla. Pitäisi olla kaikenkaikkiaan aktiivinen ja aikaansaava.

 

Kaikilla meillä on omat odotuksemme loman suhteen. Siinä missä toinen kaipaa lomaansa vauhtia, vaarallisia tilanteita ja tiukkaan suunniteltua aikataulua, toinen haluaisi vain olla, lukea tai lellua suunnittelemattomuuden tilassa. Tekemättä yhtään mitään erityistä tai spektaakkelimaisen menevää ja mullistavaa.

Olen kuullut monen haaveilevan siitä, että lomalla olisi joskus aivan omaakin aikaa, sellaista aikaa, jolloin saisi tehdä vain itselle tärkeitä asioita, omia lempijuttuja. Sitten voisi olla myös sitä koko perheen ja suvun yhteistä aikaa ja parisuhdeaikaa. Ja lisäksi pätkä vaikka täysin ohjelmoimatonta aikaa. Lomia voisi myös pitää osittain eri aikaan muiden perheenjäsenten kanssa ja silloin jokainen voisi ”omalla lomallaan” toteuttaa juuri omia toiveitaan ja harrastaa omia harrastuksiaan. Silloin kaikki voittaisivat.

Ollaan siis lomalla rennosti ja annetaan toistenkin olla. Annetaan monenlaisten kukkien kukkia. Sopivasti sovitellen ja kompromisseista keskustellen. Arvostetaan toistemme tärkeää, ainutlaatuista ja mittaamattoman arvokasta omaa aikaa ja erilaisia toiveita. Silloin loma voi olla kaikille oikea loma.

Rentoa juhannusta ja leppeää kesäaikaa!

– Terhi

http://www.aikatra.com
twitter: @aikatranterhi

kesaaika

Junajurputus on turhaa

Olen ihminen, joka pyrkii olemaan ajoissa tapaamisissa ja mielummin vaikka puoli tuntia aikaisemmin kuin 10 minuuttia myöhässä. Nautin kiireettömyyden tunteesta enkä saa kicksejä kainalohiestä. Tykkään jättää väljästi aikaa matkustamiseen paitsi maailman ihmettelyn, ihan jo kommelluksienkin varalle. Tuona päivänä olin aamukahvin lomassa tarkastellut juna-aikataulua ja todennut, että nyt valitsen junan, jolla kerkeän aikataulun mukaan ihan kivasti perille. Se oli virhe.

Kun olin nuori aikuinen, junat olivat ajoissa ja niitä tuli käytettyä paljon. Bussit olivat huomattavasti ailahtelevaisempia aikatauluissaan. Nyt täti-ikäisenä huomasin seisovani asemalla kiroilemassa myöhässä olevaa junaa ja ihmettelemässä kauniina kevätpäivänä, että nyt ei ainakaan radalla voi olla lunta, lehtiä, vettä tai jäätä. Jurputin mielessäni, että sen kerran kun luotan aikatauluihin, niin näin tässä käy. Miksi kaiken on aina pakko muuttua!? Miksi mikään ei koskaan ikinä voi toimia niin kuin on aikatauluun painettu tai pienelle ihmiselle luvattu?

Nimittäin, kun juna on myöhässä, minä olen myöhässä, tapaamiseni myöhästyy, jolloin se joko lyhenee tai kestää pidempään. Lyhentyminen aiheuttaa kiirettä itse palaverissa ja pidentyminen taas sen, että on kiire jo seuraavaan paikkaan, josta olen mahdollisesti jälleen myöhässä, samoin kuin ensimmäisen tapaamisen toinenkin osapuoli omastaan. Dominoefeksi on siis valmis ja rankasti laajenemaan päin. Haluanko tähän rumbaan joka kerta, kun kulkumasiina on myöhässä? No en. Siispä täytyy tehdät hommat toisin.

Vaikuttamisen kehä

Mieleeni tuli vaikuttamisen kehä, jonka sisin osa on alue, jossa voin vaikuttaa sekä päättää asioista, keskimmäisellä kehällä voin vaikuttaa ja uloimmalla en voi enää vaikuttaa enkä päättää. Vaikuttamisen kehä auttaa hahmottamaan, mihin kannattaa energiaansa käyttää. Mielikuvissani tiputtelin kehälle ”Case Juna Myöhässä” –asioita.

vaikuttaminen

Vaikuttamisen kehä

Voin vaikuttaa, voin päättää:
– lähden riittävän ajoissa, lähden yhtä aikaisemmalla junalla
– otan kirjan mukaan matkalukemiseksi
– pukeudun sään vaatimalla tavalla
– oma asenne, ajatukset, käytös
– valitsen mikä kulkuväline olisi mahdollinen ja paras juuri tähän tilanteeseeen
– mietin valmiiksi varasuunnitelman

Voin vaikuttaa:
– kartoitan jo aiemmin, että voiko tapaamisen hoitaa vaikka virtuaalisesti
– oma asenne (seikkailumieli, teen sen minkä voin, yritän parhaani, tästä selvitään)
– ajatukset (en hermostu, en ota kierroksia, suuntaan eteenpäin, kohti ratkaisuja)
– laitan tarpeen vaatiessa palautetta kyseiselle liikenneyhtiölle
– kirjoitan aiheesta vaikuttavan kolumnin, blogitekstin tai mielipidekirjoituksen
– en pilaa toisten mielialaa tai kuluta heidän aikaansa junajurputuksellani
– pyydän anteeksi mahdollista myöhästymistäni

En voi vaikuttaa, en voi päättää:
– tuleeko juna vai eikö tule
– tuleeko juna ajoissa vai myöhässä
– minkälainen sää on

Ilman stressiä omaa aikaa

Ilma oli kaunis, aurinko lämmitti, oli hiljaista ja rauhallista, koivutkin jo hiirenkorvilla. Istahdin aseman tyhjälle penkille ja mietin, mitä siis voi ihmislapsi tehdä silloin, kun juna on myöhässä eikä asiaan voi vaikuttaa enää kertakaikkisen yhtään. Silloin voi istahtaa penkille, ajatella omiaan, kaivaa kirjan esille, pohtia ennakkoon tulevan päivän ohjelmaa, miettiä palaverijutut valmiiksi, tehdä päässä to-do –listoja ja not-to-do –listoja, katsella ohikäveleviä ihmisiä, tarkkailla puluja tai vaikka vain rentoutua.

Enpä urputa enää junista. Se ei saa niitä kulkemaan ajallaan. Vaikutan siihen, mihin pystyn ja säästän omia ja muiden hermoja kun valitsen sen aiemman junavuoron niin kuin ennenkin. Lisäksi saan silloinkin sivutuotteena lukuaikaa, ajatteluaikaa, kävelyaikaa ja elämänfiilistelyaikaa. Mutta ilman stressiä.

AsemaHelsinki

Juna-asemalla on tunnelmaa.

Käytöstavat – hyvän työkaverin muistilista 1/10

Minkälainen on hyvä työkaveri? Mitä se tarkoittaa? Mistä tunnistaa hyvän työkaverin? Asiaa on tullut mutusteltua niin kollegoiden kanssa kuin koulutuksissa ja valmennuksissa asiakkaidenkin kanssa. Tässä näiden mietintöjen pohjalta pieni kymmenen kohdan pikamuistilista hyvään työkaveruuteen. Pätkä kerrallaan.

Työpaikalla toimivat aivan normaalit hyvät käytöstavat. Tervehditään kun tullaan töihin, morjestetaan kun lähdetään kotiin. Kiitetään, pyydetään anteeksi, sanotaan ”ole hyvä”. Huomioidaan toinen ihminen, työkaveri.

Toisinaan kaikille sattuu huonoja päiviä, sellaisia kun tullaan sängystä vasen jalka tai pää edellä. Työpaikalle ei kuitenkaan pitäisi mennä työkavereille kiukuttelemaan. Itseään pitää vähän hillitä ja tunteitaan hallita. Työkaverin huonoa käytöstä, äksyilyä tai ikäviä letkautuksia ei voi selittää ja poispyyhkiä ”se nyt vaan on aina tuollainen” –kommenteilla, puhumalla hänen tulisesta temperamentistaan, tai kulkemalla hengittämättä pitkin seiniä, kunnes äksyily helpottaa. Työn tekemisen ilmapiiristä tulee helposti sakea, jos työkaveria pitää pelätä tai varoa vaihtelevien mielialojen tai huonojen puuskatuulien takia. Jos tunnistaa itse olevansa pahantuulinen, voi työkavereille kertoa ettei fiilinki johdu heistä, että on vaikka huolia tai huonosti nukuttu yö takana, se saattaa helpottaa työkavereiden oloa. Mutta valtapelejä ei kannata huonolla käytöksellä ruveta pelaamaan. Työkaverille huutaminen ja räyhääminen, mielen osoittaminen tai marttyyriksi heittäytyminen eivät kuulu aikuisten ihmisten työpaikalle. Vaikka olisi miten huonosti nukuttu yö takana.

Jokainen voi omalta osaltaan työpaikallaan huolehtia siitä, ettei liity klikkiporukoihin, hyljeksi tai syrji ketään tai juorua pahaa seläntakana. Itsekseen voi tehdä henkilökohtaisen päätöksen, että näistä pahanpuhumishommista pysyy erossa. Jos on jotakin sanottavaa työkaverille, kannattaa sanoa se kasvokkain ja kahden kesken. Miten haluaisit, että tällaisessa tilanteessa sinua itseäsi kohdeltaisiin?

Tanskalaisen Lotte-kodin johtaja Thyra Frank oppi vanhemmiltaan elämänfilosofian, jota hän noudattaa niin työssä kuin vapaa-ajallakin:

”Never treat anyone worse than you would want to be treated.”

”If there’s something about another person you don’t like, tell them directly. And if you don’t want to do that, then there’s no reason to tell anyone else.”

Thyra Frankin mukaan hän ei koskaan kuullut isänsä sanovan pahaa sanaa kenestäkään:

”I’ve never once heard my dad say anything bad about anyone.
But there were people he didn’t talk about.”

****
Heräsikö ajatuksia? Kommentit ja lisähavainnot aiheesta ovat enemmän kuin tervetulleita. Kommentoi joko kommenttiosioon tai laita viestiä. Muistilista voi nimittäin vielä muovautua ja jalostua toisenlaiseksi tässä matkan varrella 😀

-Terhi

Osa1muistilista

Ilojen ja riemujen säilöminen

Edelliset talvet ovat aina olleet lumettomia ja kesät kylmiä. Mitään iloista, positiivista tai riemullista ei ole tapahtunut. Arki on mennyt harmaana eteenpäin niin töissä kuin kotonakin, aina sitä samaa vanhaa rataa. Milloinkaan ei ole ollut mitään jännää tai erilaista. Paljon on ollut vaan murhetta ja harmia, kiirettä ja kiukkua. Iloa ja intoa vähemmän. Kuulostaako tutulta?

Ihmisen muisti on lyhyt ja valikoiva. Jotenkin ne huonot jutut vaan jäävät meille helpommin mieleen ja ne arjen pikkuruiset, murusina maailmalla olevat onnistumiset ja riemunrievut unohtuvat ja hukkaantuvat jonnekin. Ja kuitenkin niitäkin joka vuosi elämässämme on. Kotona tapahtuu kivoja asioita ja töissä myös. Vastaamme singahtelee voimavirkkeitä, mahtavia tyyppejä, oivaltamishetkiä, keksimisen riemua, ammattiylpeyttä, naurunrämäkkää,  itsensäylittämisiä, halauksia, kehuja, jaksamista, yrittämistä, osaamista ja vaikka mitä!

Mummon keittiötölkki

Hyllyllä nököttävä mummon vanha keittiötölkki sai sen ajatuksen sitten päähäni: ryhdynkin säilömään vuoden aikana kokemiani ilon ja kiitollisuuden hetkiä sekä intoa ja inspiraatiota tuovia ajatuksia. Säilön konkreettisesti ja näkyväksi itselleni kaiken sen hyvän, mitä osakseni vuoden aikana koituu. Jotta muistaisin. Ja minun säilykkeessäni saavat mennä iloisesti sekaisin koti- ja työasiat.

Tölkki oli minusta viehättävä kaikessa rouheudessaan jo sellaisenaan, joten koristeluun ei mennyt aikaa. Kunnon säilöjänä iskin kuitenkin etiketit paikoilleen, jotta säilönnän tavoite ja säilöttävät tuotteet pysyvät kirkaana mielessäni koko vuoden. Etikettejä tuli neljä ja jokainen niistä tölkin eri sivulle. Kirjoitin niihin: KIITOLLISUUS, ILO, INTO, INSPIRAATIO.

Säilöntäohjeet

  1. Läpinäkyvä tölkki, säilytetään näkyvällä paikalla ja lämpimässä
  2. Jokaisena vuoden päivänä tölkkiin tipautetaan lappu, johon on kirjoitettu jokin juuri sinä päivänä kiitollisuutta tai iloa tuottanut asia tai hetki. Lappu voi sisältää myös jonkin voimauttavan oivalluksen, runonpätkän tai innostavan ajatuksen. Jonkin sellaisen asian, joka juuri sinä päivänä on ollut kiva juttu
  3. Lappuun kirjoitetaan myös päivämäärä
  4. Vuoden viimeisenä päivänä 31.12.2017 tölkissä on lappuja 365 kpl
  5. Tölkkiin säilötyt laput saa kaikki lukea vasta uudenvuoden aattona. Lappuja katsellessa ja lukiessa voi miettiä ainakin seuraavia asioita:

– Muistatko kaikki säilömäsi asiat ja hetket?
– Muistatko miltä ne tuntuivat, tuoksuivat, kuulostivat?
– Mitä ajatuksia herää kun huomaat säilöneesi 365 hienoa asiaa?
– Miten voisit hyödyntää säilykkeitäsi myös tulevana vuonna?

Säilöntähaaste

Minä aloitin säilöntäurakkani jo viikko sitten. Tölkki täyttyy hitaasti, mutta varmasti. Erivärisiä, erikokoisia lappuja tulee joka päivä yksi lisää. Eikä tarvitse lisätä yhtään säilöntäaineita. On muuten upea tunne kun päivän päätteeksi saa taas yhden innostavan ja iloisen asian säilöttyä. Tuskin malttaa seuraavaa päivää odottaa.

Lähdetkö mukaan säilöntätalkoisiin? 😀

– Terhi

kiitollisuusilo

Tästä se alkoi 1.1.2017. Ensimmäisen päivän ilot tölkitettynä.

Yhteistyö oli vuoden 2016 kuuma juttu

On jälleen tilinpäätöksen aika. Vuosi 2016 on justiinsa jäämässä edellisten vuosien seuralaiseksi ja uutta vuotta kohti mennään jo nenä edellä. Kulunut vuosi on tuonut vastaani innostavia ja ihania ihmisiä ja tapahtumia, joista on hyvin helppoa olla iloinen ja kiitollinen. Toki pää on kolissut välillä kovastikin kaukalon reunoihin, mutta kolinoista on selvitty henkisillä jääpusseilla, ystävien kanssa keskustelulla, hyvillä yöunilla ja oppimispäiväkirjan kirjoittamisella. Työnohjaus- ja valmennuskuviot ovat olleet päätyöni, mutta kaikenlaista muutakin on vuoteen mahtunut. Tässä pieni pintaraapaisu.

YHTEISTYÖ2jpg.jpg

1. Yhteistyökuviot

Yhteistyötä ei mielestäni koskaan pidä tehdä vain yhteistyön vuoksi. Yhteistyön pitää olla innostavaa ja uutta luovaa, siitä pitää kummankin yhteistyöosapuolen saada jotakin –  jakaa omastaan ja ottaa vastaan toiselta. Se ei ole oman edun hinnalla millä hyvänsä tavoittelua, vaan myös yhteistyökumppanin edun miettimistä, MEIDÄN yhteisen etumme miettimistä. Juuri sellainen asenne tekee yhteistyöstä kauniin.

Tänä vuonna yhteistyö on ollut jotenkin erityisen kuuma juttu. Minulla on ollut ilo tehdä yhteistyötä monien uskomattomien, luotettavien kumppaneiden kanssa. Olemme kehittäneet uutta ja tehneet jotakin toisin. Olemme löytäneet yhteisen intohimon tai huomanneet juuri erilaisuutemme isoksi työskentelyvahvuudeksemme. Olemme huomanneet, että yhdessä olemme enemmän.

Onnistunut yhteistyö on aina ihan huippumatka, se on omatoimimatka, jossa mikään ei ole ”satavarmaa”, mutta kaikki on mahdollista. Ja se jos mikä on riemullista!

2. Työnohjauskonferenssi

Minut ja kollegani valittiin valtakunnalliseen Työnohjauskonferenssiin ohjaamaan työpajaa aiheesta ”Yrittäjän työnohjaus – mysteeristä mahdollisuudeksi”. Onni oli saada työpajaan ryhmä innokkaita osallistujia, jotka oikeasti laittoivat itsensä likoon. Palaute pajasta oli myös hyvää. Osallistujat saivat loppusyksystä työpajassa tuottamansa materiaalin sekä ohjaajien ottamat kuvat käyttöönsä, yhdessä sovitun mukaisesti. Ajattelen vieläkin tätä porukkaa sydän läikähdellen 😀

tyo%cc%88nohjauskonferenssi2016

3. Kolumnistina Kollega.fi –verkkolehdessä

Kolumnien kirjoittaminen Kollega.fi –verkkolehteen jatkui koko vuoden. Kesän jälkeen siirryin Vierailija-blogista Coaching-blogiin, jota kirjoitan nyt yhdessä toisen kolumnistin kanssa. Kolumnistisoiminen jatkuu näillä näkymin ainakin vielä tulevan vuoden kevään. Kirjoitin kolumneissani muun muassa myötätuntouupumuksesta, intuitiosta ja toisten aikaa varastavista kroonisista myöhästyjistä. Elämä on täynnänsä kirjoitusaiheita.

Coaching

******

Lopuksi kiitokset

Isot kiitokset kuluneesta vuodesta yhteistyökumppaneille, asiakkaille ja Hub Salolle –  kanssanne on ollut ilo toimia ja luoda uutta. Sydämelliset rutistukset perheelle, läheisille ja ystäville. Te olette mahdollistaneet kaiken tämän.

Erityiskiitokset kumarran vielä niille rohkeille yrittäjille, jotka lähtivät mukaan tämän vuoden joulukalenteriini. Kiitokset siis: Marjo, Heli, Sanna, Maria, Kari, Riitta, Ilkka ja Hanna. Työinnostusvinkkinne ja asenteenne kolahti!

Toivotan oikein Hyvää Uutta Vuotta 2017 ja uskoa ja rohkeaa luottamusta tulevaisuuteen. Samalla kuitenkin eläen ja nauttien juuri tästä hetkestä, juuri näiden tässä olevien ihmisten kanssa.

Iloa, intoa ja inspiraatiota,
-Terhi
@aikatranterhi

******

Lue vuoden 2016 suosituimmat blogitekstit:

Etsitkö työyhteisöllesi/ryhmällesi koulutusta tai valmennusta?
Kurkkaas ainakin nämä:

tyo%cc%88paikan-ilmanraikastimet