Työtehtävien aloittamisen esteet ja miten ne ylitetään

Jokainen tunnistaa varmaan sen tilanteen kun olisi töitä tehtävänä, mutta ei millään vaan saa aloitettua. Sitä vaan lykkää ja siirtää aloittamista ja kaikenlaiset sijaistoiminnot ovat huomattavasti mielenkiintoisempia ja tärkeämpiä kuin se asia, joka oikeasti pitäisi tehdä. Ja sitten työtehtävät kasaantuvat ja painavat mieltä enemmän ja kohta on jo kauhea kiire, hoppu, ahdistus ja oravanpyörä on valmis.

Olin taannoin kirjailija, kirjoittajaohjaaja Taija Tuomisen kirjoituskurssilla. Kurssilla käytiin lävitse kirjoittajilla ilmeneviä kirjoittamisen esteitä. Eli niitä syitä, joiden vuoksi kirjoittaminen ja sen aloittaminen on toisinaan vaikeaa.

Taija Tuomisen mukaan kirjoittamisen esteitä usein ovat: blokki, vastarinta, perfektionismi, huonouden pelko, väärät ajatukset, lykkääminen, aikaisemmat negatiiviset kokemukset ja itsesensuuri.

Mietin, että toden totta; eiväthän nuo kirjoittamisen esteet koske vain kirjoittamista, vaan suurin osa niistä on siirrettävissä ja sovellettavissa myös moniin muihinkin työtehtäviin. Pikkuisen viilaten.

Työtehtävien aloittamisen esteet –lista voisi näyttää seuraavanlaiselta:

1. Blokki

Mistä on kyse?
Blokki iskee silloin kun on niin paljon kaikkea tekemistä, että ei oikein tiedä mistä aloittaisi tai mitä ryhtyisi tekemään. Kun tekemistä piisaa, on vaikeaa hahmottaa mikä on tärkeää ja mikä ei. Silloin iskee herkästi ahdistus ja aika saattaa mennä tuijottaessa pöydälle kerääntyvää paperivuorta ja ihmetellessä satoja sähköposteja. Tietää että pitäisi, mutta kun ei vaan pysty.

Miten tilanteesta selviää?
Kannattaa aloittaa jostain helposta pienestä tehtävästä arvottamatta sen tärkeyttä yhtään. Tai sitten voi ottaa löysin rantein ja matalin kynnyksin ja tehdä koko hommasta leikkiä kuten Maija Poppanen, tai kokeilla vaikka arpoa aloitustehtävät ja työkoneet Kummelin tapaan, bongata itselleen plussapisteitä mahdollisimman hankalasta tehtävästä tai pyytää työkaveria heittämään joku tehtäväehdotus.

On nimittäin parempi tehdä blokin iskiessä edes jotakin, kuin jäädä pohtimaan tuntitolkulla sitä että mistä aloittaisi. Yleensä kun alkuun pääsee edes jonkun asian kanssa, homma kyllä alkaa kulkea. Ilon kautta vaan.

2. Lykkääminen

Mistä on kyse?
Työtehtävävien aloittamista tekee mieli lykätä silloin kun työtehtävä on epämieluinen, sitä ei näe tärkeänä tai homma on jotenkin erityisen mutkikas tai hankala, jolloin sen aloittaminen saatikka tekeminen saattaa tuntua kokonaisen elefantin nielaisulta. Toisinaan tulee lykättyä myös niitä ”helppoja” hommia, koska nehän kerkeää sitten myöhemmin tekemään kiukulla ihan tuosta vaan. Mutta sitten tuleekin kehiin joku satunnainen tekijä, ja pakka on sekaisin.

Lykkäämisessä on tyypillistä se, että keksitään jatkuvasti jotakin muuta tärkeämpää ja tähdellisempää tekemistä, vaikka tämä hankala työtehtävä jumpsuttaa jatkuvasti takaraivossa. Aloitus siirtyy aina iltapäivään, huomiseen, ensi viikkoon jne. Niin pitkälle kuin se on suinkin mahdollista.

Miten tilanteesta selviää?
Reippaasti vain tulta päin! Sen enempiä ajattelematta. Parhaat kicksithän tulee aina siitä, kun saa tehtyä asian, jota eniten tekee mieli lykätä. No pain, no gain.

3. Suuret tavoitteet

Mistä on kyse?
Moni tekee liian suurista tavoitteista itselleen vankilan. Saattaa olla, että mielessä väikkyy huikea visio siitä kuinka hieno ja mahtava tästä työjutusta tulee, kuinka kaikki hurraavat ja pomo kiittää. Rahaa tulee ja työkaverit tekevät aaltoja. Kaikki hienot ideat pääsevät käyttöön ja rikkaat älynväläykset saavat oikeutta. Priimaa pukkaa, kun oikein viilaa.

Mutta koska rima on niin korkealla, aloittaminen tuntuu vaikealta. Mitä jos kaikki ei menekään niin kuin suunniteltiin? Mitä jos tästä tuleekin vain pettymys? Mitä jos ideat eivät toimikaan, yhteistyöstä ei tule mitään ja pomokaan ei tykkää? Silloin on parempi jättää kokonaan aloittamatta, ettei vaan tule niitä pettymyksiä. Koska kun ei edes aloita, voi jatkuvasti kuitenkin elätellä toiveita ja vaalia hellästi unelmaa siitä, että JOS aloittaisin ja JOS tekisin, niin miten kaikki onnistuisikaan ja menisi hyvin.

Miten tilanteesta selviää?
Isosti ajatteleminen on ihan hyvä ajatusmalli silloin, kun se ei rajoita, vaan vapauttaa ja luo innostusta. Mutta jos huomaa suurien tavoitteiden, haaveiden ja unelmien rajoittavan omaa tekemistä, kannattaa ruveta ajattelemaan ehkä pienemmin: asettamaan pienempiä välitavoitteita ja saavuttamaan ensin ne. Ottamaan niin sanottuja mikroaskeleita – pienimpiä mahdollisia askeleita kohti suurempaa tavoitetta. Jokaisen välitavoitteen kohdalla voi sitten kollata, että onko tämä riittävästi vai pystynkö/jaksanko/kykenenkö kurkottamaan vielä lisää, vai onko tämä jo aivan riittävästi.

4. Aikaisemmat huonot kokemukset

Mistä on kyse?
Mieleen muistuu edellinen samankaltainen tilanne, joka ei kyllä mennyt putkeen. Sitä vaan tietää jo työtehtävän nähdessään, että kun tähän kätensä iskee, töitä on tiedossa ja paljon. Kaikki tulee vaatimaan valtavasti paperinpyöritystä ja tunteja ja tunteja ja kaikki tietenkin vaikeimman kautta. Sitä on jo valmiiksi kauhistunut olo, että ei voi olla totta, taasko tämä alkaa? Eikö tämä ikinä lopu? Miksi TAAS?!

Aloittaminen on vaikeaa, kun näkee edessään valtavan vuoren, joka pitäisi jotenkin jaksaa ylittää. Ja samaan aikaan on syksy ja pimeää, vettä sataa, lapsella on korvatulehdus ja pomo kyttää selän takana. Olo on jo valmiiksi uupunut ja epätoivoinen.

Miten tilanteesta selviää?
Kannattaa unohtaa automaattinen negatiivisuus ja ennakkouskomukset. Mennyt on mennyttä ja nyt on nyt. Aikaisemmasta hankalasta jutusta ja siitä selviämisestä voi kuitenkin ottaa oppia: mikä meni viimeksi hyvin, mikä onnistui ja minkä voi tehdä samalla tyylillä uudelleen. Ja mikä ei ehkä ollut niin hyvä valinta, mitä tuli opittua ja minkä voisi seuraavalla kerralla tehdä toisin.

Työtehtävä kerrallaan voi alkaa kartuttaa omaa oppimismuistiota kirjaamalla ylös omat tekemiset, havainnot ja oivallukset. Seuraavan kerran kun vastaavanlainen tilanne tulee vastaan, aloittaminen on jo huomattavasti helpompaa. Senkun kurkkaa vaan oppimismuistiosta starttiapuja.

5. Turha itsekritiikki

Mistä on kyse?
Turha kriittisyys omia ideoita kohtaan saattaa toisinaan olla varsinainen työtehtävien aloittamisen tuke. Pitäisi olla uusi idea, erikoinen näkökulma, dynaaminen ote ja täysin uutta luova näkemys. Pitäisi löytää ensin into ja inpiraatiofiilinki, jotta tulisi tekemiseen paras mahdollinen flow. Mitä jos sellaista ei sillä hetkellä omasta päästä löydy? Jäädäänkö odottelemaan loppuvuodeksi kuningasideaa ja hyvää fiilistä, vai mitä?

Miten tilanteesta selviää?
Aloittaessa ei tarvitse viilata pilkkua ja kritisoida kaikkea. Ja inspiraation odottaminen on usein aikahukkaa. Parempi lähteä vaan suorittamaan tehtävää.   Kirjata ylös ajatuksia ja ideoita paperille, koneelle, sanelimelle, mindmappiin. Puskea suoltamisprosessi käyntiin ja jättää kriittisyyden ja arvioinnin aika suosiolla myöhemmäksi. Ja laskea kaiken kaikkiaan rima pikkuisen alemmaksi.

Ystäväni kertoi kerran, että ryhmä- tai yhteistöissä hän tekee ensimmäisen oman ehdotuksensa aina pikkuisen ”vasurilla”. On helpompi aloittaa yhteinen inspiroiva työskentely, kun kaikki keksivät korjaamisehdotuksia ja jalostusideoita ensimmäiseen ”raakapohjaan”. Täytyy vaan uskaltaa aloittaa, tehdä ja ehdottaa jotakin, rikkoa jää. Vaikka vähän säröisemminkin. Hiotaan sitten myöhemmin.

*****

– Terhi
www.aikatra.com
@aikatranterhi

 

Mainokset

Luovuuden lähteillä

Luovuus tuntuu monesti isolta ja pelottavalta sanalta. Luovuutta pidetään yleensä tavoiteltavana tilana ja sen saavuttamiselle asetetaan jopa paineita: Ole luova! Mieti nyt luovasti! Käytä luovuuttasi! Nyt ollaan luovia! Luova hulluus peliin! Rimakauhuhan siitä saattaa tulla tällaisten sloganien keskellä taistellessa.

purje

Luovuus on kykyä synnyttää jotakin uutta ja merkityksellistä. Luovuusprosessin lopputuote voi olla totuttua toimintaa rikkova, epätavallinen ja omaperäinen idea tai jopa uusi keksintö. Luovuuden sisarsana arjessa voisi olla ”luoviminen”. Luoviminen tarkoittaa purjehtimista hankatuuleen silloin kun pyritään vastatuulen suuntaan. Verbi “luovia” taas merkitsee vaihtamista, muuttamista, vaihtelemista ja kääntymistä.

Tänä päivänä luovuudelle ja luovimiselle on työelämässä enemmän käyttöä kuin ehkä koskaan ennen. Työelämä vaatii kaavoja puhkovaa toimintaa, rohkeaa purjehtimista vastatuuleen ja tarvittaessa omaperäistä suunnan vaihdosta ja uutta rikastavaa kekseliäisyyttä.

Rajattomuudesta punnertamiseen

Luovuudesta voi ensimmäisenä tulla mieleemme, että se on jotakin taitavien ja lahjakkaiden ihmisten suuruutta. Jotakin maalaamista, kirjoittamista, laulamista tai säveltämistä. Jotakin sellaista talenttia, jota on vain harvoilla ja valituilla, sellaisilla erityisen taiteellisilla ihmisillä.

Luovuuden kukkaan puhkeamisen saatetaan ajatella myös vaativan rajattomia mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja ideoitaan. Että jos minulla vain olisi käytössäni kaikki maailman tarvittavat materiaaliset resurssit, rutkasti aikaa ja rentoa rauhaa, tukea ja tsemppareita ympärilläni, niin kyllä minäkin pystyisin kehittämään ja innovoimaan ja olemaan luova. Helppoahan se silloin olisi.

Eikö luovuutta ja innovatiivisuutta kaivatakin juuri eniten silloin kun tilanne on tiukka, resurssit rajalliset ja raamit ahtaalla? Juuri silloinhan pitää hoksata tilanteeseen jokin uudenlainen ratkaisu ja jaksaa punnertaa eteenpäin.

Opinnoissa tuli kerran vastaan tehtävä, jossa oli tarkoitus keksiä ja kehittää uudenlaisia innovaatioita. Opiskelijaryhmämme mutisi tehtävän vaikeutta opettajalle: tehtävän rajat olivat liian ahtaat ja tiukat ja kahlitsivat valtavasti luovuuttamme. Miten tällaisissa raameissa saisi mitään luovaa aikaiseksi! Opettaja heitti meille aika ison pallon takaisin. Mitä jos luovuus mitataankin oikeasti sellaisissa tilanteissa, joissa joudumme käyttämään kaiken kekseliäisyytemme asioiden eteenpäin viemiseksi? Eikö luovuutta ja innovatiivisuutta kaivatakin juuri eniten silloin kun tilanne on tiukka, resurssit rajalliset ja raamit ahtaalla? Juuri silloinhan pitää hoksata tilanteeseen jokin uudenlainen ratkaisu ja jaksaa punnertaa eteenpäin.

Eipä siinä sitten auttanut muu, kuin kerätä leuka pöydältä ja kääriä hihat.

Arjen luovuus kunniaan

Luovuus ei ole siis vain taiteilua, rajattomuutta tai loppumattomia resursseja. Se on myös työtä ja takapuolilihaksia vaativia rutiineita ja inspiraatioon itsensä pakottamista. Se on kykyä ratkoa kiperiä tilanteita, selvitä vaikkapa riita- ja konfliktitilanteista loukkaamatta ketään ja keksiä toimintatapoja ongelmiin, joihin ei ole valmiita pelisääntöjä. Se on myös aikataulujen ja ajanhallinnan kanssa luovimista, mahdollisuuksien näkemistä, ennakkoluulottomuutta, kokeilunhalua ja uskallusta heittäytyä.

Luovuus on olemassa meissä kaikissa.

Käytämme jatkuvasti arjen ja työelämän yllättävistä tilanteista selviämiseksi luovuuttamme ja luovimme kaikenlaisten haasteiden keskellä parhaamme mukaan. Vaihdamme nopeasti suunnitelmiamme tarpeen niin vaatiessa, keksimme sujuvamman tavan toimia tai uskaltaudumme jättämään jotain kokonaan pois.

Luovuus on olemassa meissä kaikissa. Siellä se on, usko pois. Valmiina toimimaan, jos vain annamme sille tilaa.

Vinkkejä luovuuden mahdollistamiseen

1. Usko onnistumiseen

Päätä ottaa positiivinen asenne ja usko ratkaisujen mahdollisuuteen. Kyllä tästä jotenkin selvitään -asenteella ratkaisutkin ovat jo piirun verran lähempänä.

2. Ideoi

Älä sensuroi ideointivaiheessa ajatuksiasi. Karsimisen ja kokeilun aika on myöhemmin. Kirjaa tai sanele mieleesi juolahtaneet ideat muistiin. Saatat löytää niiden joukosta myöhemmin kultakimpaleen.

3. Tee jotain toisin

Vaihda työskentelyn paikkaa, aikaa, tyyliä, tottumuksia ja rutiineita. Kyseenalaista vanhoja toimintatapoja ja ajatusmalleja. Siirrä onnistumisiasi uusiin konteksteihin ja yhdistele ennakkoluulottomasti eri alojen osaamista ja toimintatapoja toisiinsa.

4. Kokeile

Yritä, erehdy, kokeile ja tee. Älä pelkää virheitä tai hio ideoitasi kuoliaaksi. Älä odottele inspiraatiota vaan kokeile. Into ja inspiraatio tulevat tekemisen myötä. Jos inspiraatiota jää odottelemaan, saattaa olla että mitään valmista ei koskaan synny.

5. Pidä taukoa tai ajatusvapaata

Pidä taukoja mietityttävästä asiasta. Käy lenkillä, aja autoa, tiskaa, nuku yön yli, katso leffa tai neulo. Tee ennen kaikkea asioita, joista saat energiaa ja iloa. Alitajunta jatkaa kyllä työskentelyä puolestasi.

Kolumni on julkaistu alunperin 7.2.2018 Kollega.fi  -verkkolehden Coaching-blogissa.
Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

”Mihin tommosta työnohjaajaa niinku tarvitaan?”

Työnohjaus herättää kaikenlaisia kysymyksiä. Usein minulta kysytään työnohjauksen syihin, käytäntöihin ja tarpeellisuuteen liityviä kysymyksiä. Olen koostanut nyt 15 eniten kysyttyä kysymystä yhteen ja liittänyt niihin myös vastaukseni.

Työnohjaus on kuin työyhteisön yhteinen tarina. Sillä on aina alku, keskikohta ja loppu. Tässä siis työnohjauksen tarina – usein kysytyt kysymykset ja kommentit.

******

I ALKU

1. ”Sä oot työnohjaaja –  mitä sä niinku teet?”

Työkseni jeesaan porukoita huomaamaan kuinka paljon viisautta, ammattitaitoa ja ongelmanratkaisukykyä heiltä löytyy ja tsemppaan käyttämään näitä lahjoja ja taitoja hyödyksi työmaalla. Lisäbonuksena tuplaantuu yleensä pilke silmäkulmassa ja ryhtikin vähän suoristuu. Työskentelen sekä yksilöiden, ryhmien että esimiesten kanssa.

2. ”Mikä tommonen työnohjaaja (STOry) titteli oikein on?”

Työnohjaaja ei ole suojattu ammattinimike. Mutta työnohjaaja (STOry) kertoo jäsenyydestä Suomen työnohjaajat ry:ssä. Jäseneksi pääsee, jos on suorittanut tietynpituisen ja -sisältöisen työnohjaajakoulutuksen. Jäsenet noudattavat työnohjaajien eettisiä periaatteita.

3. ”Mitä työnohjauksessa tehdään?”

Työnohjauksessa käsitellään, pohditaan, jäsennetään ja arvioidaan työhön liittyviä tapahtumia, tunteita, tilanteita jne. Etsitään ratkaisuja ja mietitään vaihtoehtoja sekä punnitaan erilaisia toimintatapoja. Välillä kyllä puuskutetaankin. Käsittelytapa riippuu ohjattavien toiveista –  painotetaanko keskustelua vai toiminnallisempaa työskentelyä. Metodit ovat kuitenkin alisteisia tavoitteille eikä toisinpäin.

4. ”Onko työnohjaus vähän niin kuin terapiaa?”

Ei ole. Työnohjaus ei ole terapiaa enkä minä ole terapeutti. Tosin sillä, että on aika ja tila puhua työhön liittyvistä asioista ja huolista tai kehittää omaa työtään ja päästä ehkä kuulemaan kollegoidenkin näkemyksiä, saattaa olla liki terapeuttinen vaikutus.

5. ”Missä työnohjaus tapahtuu?”

Joko meikäläisen konttuurilla tai sitten tilaajan omissa tiloissa. Työnohjaus voi olla myös kävelytyönohjausta tai Skypen välityksellä tapahtuvaa kohtaamista. Riippuu siitä, mikä yhdessä katsotaan järkeväksi ja tarkoituksenmukaiseksi.

6. ”Miten työnohjausta voi tilata?”

Laita viestiä tulemaan joko lomakkeella tai sähköpostilla tai iske tekstiviestillä soittopyyntö. Puhelimeen en vastaa kesken asiakastapaamisten. Otan sinuun mahdollisimman pian yhteyttä ja jutellaan sitten tarkemmin työnohjaustoiveista ja tavoitteista. Ja kohtapuoliin jo tarjous kilahtaakin sähköpostiisi.

II KESKIKOHTA

7. ”Neuvotko sä meitä, että miten tätä meidän työtä pitäs tehdä?”

En neuvo. Tai no joskus ehkä meinaan vähän neuvoa. Mutta yleensä ihmettelen, hämmästelen ja ehdotan jotakin. Saatan haastaakin. Oman duuninsa ammattilaista en kyllä kauheasti kehtaa omassa osaamisalueessaan ryhtyä besserwisseröimään. Siitä ei hyvä seuraa.

8. ”Miten sä voit ohjata meitä, jos et tiedä meidän työstä mitään?”

Kun ei tiedä, uskaltaa kysyä kummia. Kun ei tiedä asioita jo valmiiksi, voi aidosti ihmetellä. Toisinaan on hyvä, että työnohjaaja on perillä tarkemmin työyhteisön työstä, mutta toisinaan vahvuus voi olla juuri se, ettei tiedä.

9. ”Annatko sä työnohjauksessa kotitehtäviä?”

Pääsääntöisesti en anna. Jos joku niitä ehdottomasti haluaa, niin sitten täältä pesee. Tärkeintä on se, että työnohjauksessa oivallettuja asioita lähdetään heti testaamaan työpaikalla. Eli viedään niitä sinne pelipaikan arkeen. Mutta se ei ole kyllä kotitehtävä, se on työtehtävä.

10. ”Kerrotsä aina esimiehelle, mitä työnohjauksessa puhutaan?”

En kerro enkä juokse kylillä kertomassa muillekaan. Työnohjaus on luottamuksellista hommaa. Yhdessä sovitaan mitä esimiehelle mahdollisesti kerrotaan. Jos kuitenkin huolestun jostain ohjauksessa kuulemastani, totean että esimiehen on syytä olla tästä asiasta tietoinen. Sitten sovitaan kuka ryhmästä esimiehelle asiasta kertoo. Juoksutytöksi ryhdyn vasta hätätapauksessa. Jos esimies on mukana työnohjausryhmässä, tätä asiaa ei tarvitse edes pohdiskella.

11. ”Mitä me on tehty väärin, että ollaan jouduttu työnohjaukseen?”

Työnohjaus ei ole rangaistus! Joillakin aloilla se kuuluu työn normaaliin ”kynien teroitus ja huolto –prosessiin” ja toisilla työpaikoilla se saattaa olla ainut tilanne, jossa yksinään työtä tekevät tiimiläiset tapaavat kasvokkain. Työnohjaus on usein ennaltaehkäisevää toimintaa – että ei tulisikaan kriisejä. Jos taas työpaikalla on jo menossa joku hässäkkä, voi olla hyvä että ulkopuolinen ja puolueeton ihminen auttaa sen ratkomisessa.

12. ”Mä olisin mielummin työpaikalla tekemässä töitä enkä taas yhdessä turhassa palaverissa…”

Ymmärrän. Mutta ei hätää! Kun työnantaja on tilannut työnohjauksen, se kuuluu työhön ja on siis työtehtävä, yksi osa työtä ja työpäivää. Eli työnohjauksessa voi olla ihan rauhassa. Minä pyrin pitämään huolen sitten omalta osaltani siitä, että työnohjaussessiostamme ei muodostu turhaa palaveria vaan oivalluttava ja työtä eteenpäin vievä hetki.

13. ”Me osataan työpaikalla kyllä hoitaa meidän ristiriidat ilman ulkopuolista ihmistäkin…”

Aivan upeaa!! Kyky ristiriitojen rakentavaan ratkaisuun työyhteisöissä on arvokas taito. Sitten ajattelenkin niin, ettei tällaisen porukan kanssa käytetäkään aikaa olemattomien ristiriitojen puimiseen vaan esimerkiksi työn kehittämiseen, uusien toimintatapojen pohtimiseen tai oivallusten jakamiseen. Työnohjaus on loistava areena sellaiselle työn tekemisen kehittämiselle ja voimauttamiselle, jolle ei normaalisti tunnu arjesta löytyvän tilaa tai aikaa.

III LOPPU

14. ”Mitä jos me ei tykätä sun tavasta ohjata?”

Toisinaan käy niinkin. Siitä pitää minulle sanoa ja sitten mietitään yhdessä minkälainen korjausliike tehdään. Työskentelytapoja ja ohjauksen fokusta voi aina muuttaa. Jos taas persoonani tai tyylini ohjata tuntuu täysin epäsopivalta tilanteeseen, täytyy meidän myös tilaajan kanssa miettiä, että olisiko joku muu tyyppi pestiin sittenkin sopivampi.

15. ”Kuinka kauan työnohjausprosessi yleensä kestää?”

Minä ajattelen, että työnohjaus voi kestää kolmesta kerrasta kahteen vuoteen tavoitteista riippuen. Kaksi vuotta alkaa olla jo siinä maksimin rajalla, sillä pelkoni tätä pidemmissä prosesseissa on jo liika tuttuus ohjattavien kanssa. Silloin en ehkä osaa enää kysyä oikeita kysymyksiä, haastaa riittävästi tai ymmärrä ihmetellä asioita ja ilmiöitä työyhteisössä. Mikään prosessi ei siis ole ikuinen. Kaikella on aikansa.

*****

Lisää kysymyksiä ja ihmettelyitä voit laittaa tulemaan tänne:  https://www.aikatra.com/

-Terhi

Muutosta ja rautalankaa

Taannoin Tehy-lehdessä ilmestyi artikkeli Työpaikka yhtä mylläkkää? Muutosrumbassa stressaa eniten epävarmuusjohon minuakin haastateltiin.

Muutos työpaikalla ei ole aina paha juttu, vaikka se saattaakin aiheuttaa siinä hetkessä turvattomuuden tunnetta ja stressiä. Toisinaan muutos on kuitenkin myös odotettu, toivottu ja jopa haluttu. Omalla suhtautumisella muutoksiin on myös merkitystä.

Siihen mihin voi vaikuttaa, kannattaa yrittää vaikuttaa. Mieti tällöin miten ja missä voit edistää asiaa, kenelle voisit asiasta puhua ja mitkä ovat omat ehdotuksesi tilanteeseen.

Jos taas et koe voivasi vaikuttaa asiaan, älä tuhlaa energiaasi murehtimiseen tai tuulimyllyjä vastaan taisteluun. Tai ainakin voit yrittää valita huolella ne tuulimyllyt joille aiot laittaa kampoihin. Nimittäin kaikkeen ei vain pienen ihmisen aika eikä energia riitä ja sekin on aivan ok.

Oheisen muutoksen rautalankavuokaavion selvennyksen voit lukea vinkkiartikkelista:  Muutos työpaikalla? Pidä itsesi ajan tasalla, mutta älä ruoki huhuja.

muutoskaavio

Muutoksen rautalankavuokaavio

*****
– Terhi
www.aikatra.com
@aikatranterhi

Tarinatontut vapauttivat luovuuden

#Työntakana on kirjoitussarja, jossa eri alojen ihmiset kertovat työstään, työn tekemisestä, peruspäivästään ja ehkä hassuista sattumuksistaankin. Kukin omalla tyylillään. Kirjoittajat paljastavat mikä heitä työssään innostaa ja kiinnostaa, mistä he saavat intoa ja iloa ja mikä toisinaan harmittaa. #Työntakana tarjoaa mielenkiintoisia ”behind the scenes” -tarinoita. Tänään verhoa raottaa tarinatonttujen tekijä Pia Sivén.

Iloa ja hyvinvointia

Ikiliikkuja. Intohimoinen kierrättäjä. Ikuinen kokeilija. Ideanikkari. Sellainen minä olen nyt ja olen ollut aina. Aiemmin se tuotti stressiä ja aikataulupaineita, nyt iloa ja hyvinvointia.

”Pitkän harkinnan jälkeen valitsin oman hyvinvointini ja hyppäsin vauhtikelkasta pois.”

Noin vuosi sitten kalenteri oli täynnä. Ensin työ ja sitten huvi. Huviaikaan osasin mahduttaa kaikkea mahdollista, kokoajan ja liikaa. Kelkan vauhti vain kiihtyi. Tajusin, että pitkät työurat ja sama työ päivästä toiseen ei johda minua eteenpäin vaan päinvastoin; aloin taantua.

Pitkän harkinnan jälkeen valitsin oman hyvinvointini ja hyppäsin vauhtikelkasta pois. Kelkan kyydissä ollaan edelleen, mutta nyt vapaaehtoisesti ja itseäni kuunnellen ja kunnioittaen.

Toisen romu on toisen aarre

Pääni on kuin huvipuiston karuselli. Yhtä värikäs, pyörryttävä, ylös ja alasmenevä sekä jatkuvassa liikkeessä. Keksin kokoajan uusia ompelu- ja askarteluideoita. Ideat ja tarinantyngät kirjoitan heti vihkoon, kun niitä mieleen putkahtaa ja rakastan sitä hetkeä, kun saan laittaa ruksin jonkun idean kohdalle. Ruksi tarkoittaa, että se on tehty ja sitten kohti seuraavaa haastetta!

Minun suurimmat ideapankkini ovat Pinterest ja kirpputorit. Kirppiksen hyllyjen välissä tahti hidastuu ja äänet ympärillä hiljenevät. Keskityn tuotteisiin. Koriin siirtyy kynttilämansetteja, joulukoristeita, koristetyynyn päällisiä, pitsinauhoja, verhoja, shaaleja eli aivan kaikkea laidasta laitaan. Näistä syntyvät metsätontut ja niiden tarinat.

Mielikuvitukseni laukkaa siellä kirppishyllyjen välissä yhtä villinä kuin minä sitten matkalla ostosten kanssa kotiin ja yläkertaan ompelemaan. Jotkut tontut syntyvät nopeammin ja joskus menee viikkoja, kunnes metsätonttu ja sen tarina valmis. Se on upea tunne kun tarinatonttu on valmis. Se tuo uskoa itseeni ja omiin taitoihini.

Irtipäästetty luovuus

Minulle luovuus on sitä, että saan päästää ajatukseni irti. Sellaisia hetkiä, kun tunne voittaa järjen äänen ja kun uskallan uskoa itseeni. Voimaannun toisen ihmisen kehusta tai kun käteni saa aikaan ihanan, suloistakin suloisemman tontun.  Luovuus ei herää, jos sitä yrittää pakottaa. Pitää antaa välillä pään levätä ja olla itselleen armollinen.

”Heitetään välillä aivot narikkaan, nautitaan siitä ja eletään kuin metsätontut – ilosta ja toisistamme nauttien.”

Olen opetellut elämään tässä hetkessä ja tätä päivää. Menneitä asioita en murehdi. Ne eivät muutu ja se on hyväksyttävä. Tulevaa en kovin pitkälle mieti, koska elämä on tässä ja nyt.

Heitetään välillä aivot narikkaan, nautitaan siitä ja eletään kuin metsätontut – ilosta ja toisistamme nauttien.

*****

Pia ja hepo

Elämä on tässä ja nyt.

Pia Sivén on tarinatonttujen tekijä,  ideanikkari ja eläinrakas elämäiloitsija.

Pian pieni paja: http://www.pianpienipaja.fi/
Pian löydät myös Facebookista

Yhteistyö – hyvän työkaverin muistilista 5/10

Minkälainen on hyvä työkaveri? Mitä se tarkoittaa? Mistä tunnistaa hyvän työkaverin? Asiaa on tullut mutusteltua niin kollegoiden kanssa kuin koulutuksissa ja valmennuksissa asiakkaidenkin kanssa. Tässä näiden mietintöjen pohjalta kymmenen kohdan pikamuistilista hyvään työkaveruuteen. Pätkä kerrallaan.

Mitä on yhteistyö?

Yhteistyö on sana, jota hoetaan paljon. Yksinkertaisuudessaan yhteistyö on yhdessä tekemistä, yhteen hiileen puhaltamista. On kyseessä sitten kollega tai työkaveri.

Hyvä työkaveri/kollega hiffaa mistä yhteistyössä on kyse ja tekee kaikkensa omalta osaltaan sen onnistumiseksi. Hyvä yhteistyökaveruus ei ole sitä, että jotkut pomottaa ja määrää ja jotkut hyppii ja häärää. Yhteistyö ei ole sitä, että joillakin on oikeus vaatia ja ohjeistaa ja toisilla vain velvollisuus toimia ja tehdä niin kuin pyydetään.

Hyvä yhteistyökykyinen työkaveruus on sitä, että kaikki antaa ja kaikki saa. Kaikki ehdottaa ja kaikkia kuunnellaan. Jokaisen pitää nähdä vaivaa. Kunnioittaa ja ymmärtää. Ja kaikki tekee.

”Hyvä työkaveruus tai kollegiaalisuus ei ole sitä, että jotkut pomottaa ja määrää ja jotkut sitten vaan hyppii ja häärää.”

Aito yhteistyö on toimivan yhteisen työskentelyn edellytys. Silloin ei vedetä mattoa toisen jalan alta tai anneta kateuden sumentaa ajatuskykyä. ”Minäminä” -asenne ei yhteisessä työskentelyssä vie kovinkaan pitkälle.

Yhteistyössä on kyse vähän niin kuin muskettisoturihengestä: ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”.

Yhteistyön arviointi

Yhteistyön toimivuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja tavoitteita kannattaa aina välillä pysähtyä arvioimaan ihan porukalla. Myös omaa yhteistyökykyisyyttään on hyvä tarkastella toisinaan kriittisesti.

mukailtuSWOTyhteistyo

Yhteistyön SWOT-analyysi / Albert Humbreyn mallista muokannut Terhi Lavonen

Albert Humbrey kehitti SWOT- analyysin, nelikenttämenetelmän, jossa arvioidaan analysoitavan asian sisäisiä ja ulkoisia ulottuvuuksia. SWOT-analyysi on yksinkertainen työkalu erilaisten toimintojen ja projektien suunnittelussa tai vaikkapa juuri yhteistyökuvioiden tarkastelussa ja kehittämisessä.

Nelikenttämenetelmää voi mielestäni käyttää myös ilman ulkoista tai sisäistä painotusta. Heikkoudet (weaknessesses) olen myös monesti koulutuksissa ja luennoissa kääntänyt kehittämiskohdiksi. Tarkasteltavan asian neljää eri osa-aluetta voi yksinkertaisesti lähestyä erilaisten kysymysten avulla.

VAHVUUDET
– Mikä meillä toimii hyvin?
– Missä olemme hyviä/huippuja?
– Mitkä ovat vahvuutemme ryhmänä?
– Mitkä ovat vahvuutemme yksilöinä?
– Mikä tekee meistä erityislaatuisia?
– Miten voimme vahvistaa vahvuuksiamme entisestään?

KEHITTÄMISKOHDAT
– Minkälaisissa asioissa olisi parantamisen varaa?
– Mitä haluaisimme osata yhdessä paremmin?
– Miten kaikki osapuolet saisivat hyötyä yhteistyöstä?
– Miten voimme päästä heikoista kohdista eroon tai korvata ne?
– Mitä voimme tehdä toisin?

MAHDOLLISUUDET
– Mihin yhdessä kurkottelemme?
– Mikä on yhteinen tavoitteemme?
– Mitkä ovat mahdollisuutemme tulevaisuudessa?
– Mikä on meille oikeasti mahdollista?
– Mitä hyvää voimme tavoittaa?
– Miten voimme tehdä mahdollisuuksista totta?
– Mikä kaikki on hyvällä yhteistyöllä mahdollista?

UHKAT
– Mitkä seikat ovat yhteistyömme uhkana tai esteenä?
– Minkälaiset asiat saattavat heikentää jaksamistamme tai yhteistyötämme?
– Olemmeko kaikki sitoutuneet yhteiseen tavoitteeseen?
– Voiko olla olemassa ”piiloyhteistyötarvetta”? (yhteistyötä vain itseä varten ilman todellista yhteistyötä)
– Miten voimme torjua uhkia?

Miksi yhteistyötä tehdään?

Yhteistyö ei ole itsetarkoitus, vaan sillä on yleensä jokin tavoite, tarkoitus tai merkitys.

Yhteistyöllä tavoitellaan usein esimerkiksi tehokkuutta, laajempaa näkyvyyttä, monialaisen ammattitaidon parempaa hyödyntämistä ja asiakkaiden monipuolisempaa palvelemista. Yhteistyössä keskeistä on myös se, että täytyy voida luottaa siihen, että kaikki toimivat niin kuin on sovittu.

Yhteistyötä voidaan toisinaan tehdä toki myös pelkästään yhteistyön riemun vuoksi : D
Mutta ehkä kuitenkin harvemmin.

Yhteistyön hyödyt joukkuehenki

Yhteistyökykyisyys vaatii myös sen tietoista havainnointia ja kehittämistä.

Hyödyllistä on pohtia,  että miten MINÄ voin kehittää sitä, että minun on helpompi tehdä muiden kanssa yhteistyötä ja että minun kanssani halutaan tehdä yhteistyötä. Miten kaikki osapuolet hyötyisivät tästä yhteistyöstämme?

Mielellämme ulkoistamme hyvänä työkaverina ja yhteistyökumppanina toimimisen toisille.
”Jos tuo vaan toimisi toisin….”Jos tuo vaan kykenisi olemaan joustavampi…”. ”Sitten kaikki olisi tietenkin hyvin. ..”

”Kun ojennat valoa muille, he heijastavat sen takaisin. Pimeyden jakaja taas saa yleensä takaisinkin pelkkää pimeää.”

Kannattaa aina siis miettiä ensiksi niitä omia yhteistyökykytaitoja ja kehittää niitä. Onko ne ihan sitä suurinta briljanttia. Oikeastiko? Nimittäin ainut henkilö, jonka omaan yhteistyökykytoiminnan kehittämiseen voi oikeasti vaikuttaa, olen minä itse. Se ei ole joku jossakin joskus.

Yhteistyössä ja sen onnistuneissa tuloksissa on paradoksaalista se, että kun muistaa loistottaa muita unohtaen sen oman yksilöllisen suorituksen, valo yhteisestä suorituksesta lankeaa myös yksilön päälle. Eli kun ojennat valoa muille, he heijastavat sen takaisin. Pimeyden jakaja taas saa yleensä takaisinkin pelkkää pimeyttä.

Peiliin kannattaa siis rohkeasti kurkistaa ja katsoa mitä sieltä vastaan tuijottaa. Näkyykö siellä se tyyppi joka pöllii kaverin ideat, sanat ja ajatukset ja käyttää ominaan? Vai näkyykö siellä se omalaatuinen, idearikas ja reilu tyyppi, johon luotetaan ja jonka kanssa oikeasti halutaan tehdä yhteistyötä?

– Terhi
http://www.aikatra.com

*****

Muistilistan edelliset osat löydät täältä:

Luottamus ja luotettavuus – hyvän työkaverin muistilista 4/10
Työilmapiiri – hyvän työkaverin muistilista 3/10
Ammattitaidon ylläpito – hyvän työkaverin muistilista 2/10
Käytöstavat – hyvän työkaverin muistilista 1/10

hyvan tyokaverin muistilista

Hyvän työkaverin muistilista

Työrauha on tahdon asia

Lehtien otsikot huutavat negatiivisia uutisia, some räjähtää milloin minkäkin viharaivokiukku-jutun tiimoilta, uutiset näyttävät karmivia kuvia maailmalta, asioita vatvotaan ja vatuloidaan. Mielenrauha on mennyttä yleensä jo aamukahvin aikaan.

Työpaikalla saattaa vastaan paukata sama meininki. Työelämän muutoksista, työn paljoudesta ja kiireestä puhutaan paljon. Moni on oikeasti väsähtänyt duuniinsa.

Mutta mitä jos väsähtäminen ei johdukaan ainoastaan työstä ja sen tekemisestä, vaan osaltaan myös negatiivisesta ja riidanhaluisesta ilmapiiristä, joka tuntuu ympäröivän meitä joka puolella? Mitä jos itse olemmekin mukana sellaisen ilmapiirin ruokkimisessa ja ylläpitämisessä?

Hyvä vai huono päivä?

Työrauha on yksinkertaistettuna sitä, että työntekijä saa keskittyä sekä henkisesti että fyysisesti mahdollisimman rauhassa ja turvallisesti omaan työhönsä ja sen tekemiseen. Hänen tulee myös omalta osaltaan antaa toisille mahdollisuus keskittyä. Tätä keskittymistä voi työpaikoilla häiritä tarkoituksellinen negatiivisten asioiden pöyhiminen, virheiden etsiminen toisten sanomisista ja tekemisistä, arvostelu ja riidan haastaminen. Nämä ovat yleensä “laiskan tyypin” puuhia. Ratkaisujen aktiivinen etsiminen ja rauhan rakentaminen kun vaativat huomattavasti enemmän vaivannäköä.

Työyhteisön henki välittyy siitä, miten sen jäsenet kohtelevat toisiaan. Kuinka esimiehet arvostavat työntekijöitään, kuinka työntekijät tukevat esimiestään, kuinka kollegat puhuvat toisilleen. Se, miten kohtelemme toisiamme työkavereina, saattaa heijastella myös tapaamme toimia asiakkaiden kanssa.

Tanskalaisen vanhainkoti Lotten johtaja Thyra Frank painottaa työntekijöilleen, että ketään ei koskaan saa kohdella huonommin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Hän odottaakin työntekijöiden puhuvan toisilleen kauniisti ja kohtelevan toisiaan hyvin, koska miten muuten hän voisi luottaa siihen, että myös asiakkaita kohdellaan arvostavasti.

Frankin näkemyksen mukaan jokaisella työntekijällä on valta päättää tekeekö toisille hyvän vai huonon päivän. Eräs asia, jota hän vaatii sekä itseltään että työntekijöiltään, on aivan ehdoton: jos on jotakin, josta et toisessa ihmisessä tai hänen toiminnassaan pidä, kerro se hänelle suoraan. Ja jos et jostain syystä pysty sitä tekemään, ei asiaa tarvitse kertoa kenellekään muullekaan.

Rauhanrakentajan peruspalikat

tyorauhaTyörauha rakentuu hyvin monista asioista työpaikalla. Johdolla on oma vastuunsa ja roolinsa, mutta tärkeä rooli on myös työntekijöillä. Rauhaa aktiivisesti rakentavien työpaikkojen rakennuspalikoista löytyy muun muassa seuraavanlaisia materiaaleja käyttöohjeineen:

  1. Pelisäännöt ja niiden noudattaminen
  2. Vastuut ja velvollisuudet sekä niiden ymmärtäminen ja toteuttaminen
  3. Oman perustehtävän hahmottaminen
  4. Itsenäisyys ja vapaus toimia ja tehdä päätöksiä omaan työhön liittyvissä asioissa
  5. Inhimillisyys ja oikeudenmukainen kohtelu
  6. Omien ja toisten rajojen arvostaminen
  7. Erilaisten työskentelytapojen hyväksyminen
  8. Ratkaisujen sisukas etsiminen
  9. Toisen työn arvostaminen
  10. Hyvän puhuminen ja positiivisuuden vahvistaminen
  11. Avoimuus ja läpinäkyvyys teoissa ja päätöksissä
  12. Onnistumisten hehkuttaminen.

Presidentti Martti Ahtisaari on todennut: “Rauha on tahdon asia.” Sitä se on työpaikallakin. Mutta tahdommeko me?

********
Kolumni on julkaistu alunperin 7.12.2018 Kollega.fi  -verkkolehden Coaching-blogissa.
Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.