IHMISKOE: Kahden hengen työyhteisössä on puhuminen kielletty

Kaksi työnohjaajaa ja työyhteisövalmentajaa, Terhi ja Tarja, päättivät toteuttaa yhteisen tarinankirjoittamis-projektin siten, että tarinan etenemisestä tai sen kirjoittamisen tavoista ei keskustella mitään. Palautetta ei anneta ja mielipiteitä ei vaihdeta. Mitä tapahtuu kahden hengen työyhteisön yhteishengelle? Mitä tapahtuu itse tarinalle? Ja minkälaisia tuntemuksia projekti edetessään herättää?

Matkan vaiheista ja opeista kertyi runsaasti materiaalia, jota on helppo hyödyntää työyhteisöjen kanssa työskenneltäessä. Tässä joitakin sattumia lueteltuna ranskalaisin viivoin. Postauksen lopusta löytyvät ihmiskokeen aikana kirjoitetut kuvatarinat.

Miksi tällainen ihmiskoe?

– ei haluttu lukea kirjoista vaan kokea itse
– haluttiin tehdä seikkailumatka puhumattoman yhteistyön maahan
– tarkoituksena tutkia rehellisesti omia tuntemuksia ja kokemuksia
– ideana hankkia materiaalia Tuuletuspäivä-valmennukseen
– tarkoituksena tutkia, mitä oikeasti tapahtuu puhumattomassa työyhteisössä

Mitä sovittiin ennen aloittamista?

– kirjoitetaan vuoronperään
– kaksi kirjoitusta julkaistaan per/viikko Tuuletuspäivän FB-sivuilla
– tarinan aloituspäivä ja aloittaja sovittiin
– osia tulee 15 ennen valmennuksen ja siitä tehdyn mainosvideon julkistamista
– tarina päättyy siihen, mistä mainosvideo alkaa
– kummallakin on vapaat kädet kirjoittaa ja toimia
– kirjoitusprojektin aikana ei keskustella tarinan kirjoittamisesta tai kulusta

Mitä matkalla tapahtui?

– vaikka aloitus ja kirjoitusrytmi sovittiin, ymmärtämisessä oli kuitenkin puolin ja toisin eri käsityksiä: kumpikin 2 kertaa viikossa 1 teksti vai yhteensä 2 kertaa viikossa eli siis 1 tarina/per/henkilö/per viikko…aloittaminen oli hankalaa
– tarinasta tuli sirpaleinen
– tarinaa piti tietoisesti, jopa väkisin, kuljettaa eteenpäin
– tyyli ja tapa kirjoittaa ja ilmaista asioita oli kirjoittajilla hyvin erilainen
– tarinaan tuli toistoa ja jankutusta
– jäätiin vellomaan liikaa samoihin asioihin ja tunteisiin
– laatu vaihteli
– uutta opittiin paljon itsenäisesti, mutta se oli aikaa vievää
– välillä tuli omasta kirjoitusvuorosta stressiä ja homma tuli jopa uniin
– omasta ajatuksesta tuli pidettyä joskus turhankin jääräpäisesti kiinni
– piti yrittää myötäillä toisen tarinaa
– joutui tekemään valintoja: mihin reagoi toisen kirjoituksessa ja mihin ei
– päämäärä meinasi välillä hukkua
– pyydettiin myös lukijoita sekoittamaan tarinaa
– vapaus ja vastuu kulkivat käsikädessä
– kun itse oli jumissa, toinen keksi jotain uutta!
– piti miettiä myös sitä, että toiselle jää tilaa jatkaa tarinaa
– oli vaikeaa olla antamatta toiselle palautetta: olisi halunnut kehua mutta myös ihmetellä, että kuinka noin menit ja kirjoitit?
– tarina päättyi vähän töksähtäen

Satunnaisia ajatuksia siitä, miltä kirjoitusprojekti tuntui:

– epävarmalta
– tuskastuneelta
– välillä fiilinki että laitan ”hanskat tiskiin”
– innostuneelta
– ihmetytti joskus toisen valinnat ja tekeminen
– toisen tekstejä odotti innoissaan ja jännittyneenä
– ei tiennyt onko oma tekeminen oikein vai väärin
– ei saanut mitään palautetta: tykkäsikö toinen vai ei?
– ei halunnut pilata toisen mainetta
– ihmetystä siitä mitä kaikkea toinen osaa
– keksimisen ja löytämisen riemua
– toisen peliliikkeiden odottamista
– tuntui stressaavalta
– epämukavuusalueella oltiin
– teksti pyöri päässä arjen toimintojenkin keskellä
– jännitti: jos ei keksikään kirjoitettavaa?
– omiin ajatuksiin ”rakastuminen”
– itseluottamus välillä tosi hukassa
– tyrimisen pelko
– toisen ajatusten tavoittaminen toisinaan todella vaikeaa
– ei tiennyt koskaan mikä on riittävän hyvä
– tuntui hassulta ja huvittavalta
– tuli haastetta ja kicksejäkin
– pelotti, että jos toinen antaakin periksi
– sisuunnutti
– iloa toisen ideoista
– iloa omasta suoriutumisesta
– tuntui mielenkiintoiselta
– paine kirjoittamisesta ei tuntunut hyvältä
– avuton olo
– oli vaikea tietää mitä itseltää odotetaan

Mitä opimme ihmiskokeen myötä työyhteisöstä?

Opimme, että toimivassa työyhteisössä pitäisi ainakin:

  1. keskustella työnteosta ja sen tekemisen tavoista
  2. puhua omista toiveista
  3. pohtia sitä mikä on riittävästi ja mikä ei
  4. kirkastaa yhdessä kokonaisuuksia, päämääriä ja tavoitteita
  5. miettiä yhteistä suuntaa ja näkyä
  6. puhua vastaantulevista ongelmista
  7. avata tulkintoja ja tuntemuksia
  8. olla kunnolliset työvälineet ja tarvittaessa opetus niiden käyttöön
  9. olla konkreettinen tavoite
  10. rakentaa askelmerkkejä matkalla tavoitteeseen
  11. ymmärtää sen tarinan kokonaisuus, jossa kertojat ovat mukana
  12. sopia yhteiset periaatteet ja pelisäännöt
  13. antaa palautetta
  14. jokaisen tietää mitä häneltä odotetaan
  15. toimia niin kuin on sovittu
  16. jakaa armollisuutta itselle ja muille
  17. viljellä huumoria
  18. tehdä se, minkä lupaa

Kun ihmiskoe oli ohi, ei yhteisestä keskustelustamme meinannut tulla loppua. Niin paljon oli puhuttavaa, pohdittavaa ja jaettavaa. Oli huomattu kaikenlaista, haivaittu monenmoista ja opittu paljon uutta. Kun nyt tätä kirjoittamaamme kuvatarinaa katsoo uusilla silmillä, huomaa, että kaikki kokeen aikana eteemme tulleet vaikeudet näkyvät tarinan kulussa selvästi. Huomioitavaa on, että tämän ihmiskokeen työyhteisössä meitä oli vain kaksi ja vieläpä keskenään hyvin toimeen tulevaa ihmistä. Ja silti yhteinen työskentely oli välillä vaikeaa. Mitä siis mahtaakaan tapahtua työyhteisössä, jossa työskentelee vaikkapa 50 toisilleen puolivierasta työntekijää ja jossa puhumattomuus on keskeinen osa työkulttuuria? Minkälainen tarina siitä mahtaisi syntyä?

Terveisin,

TARINAKONTTORI Terhi&Tarja

ValoaNäkyvissä: http://www.valoanakyvissa.fi / Ajatusvoimala Aikatra: http://www.aikatra.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s